Japa­nin kuu­rot koh­taa­vat Juma­lan

Tadas­hi Naga­sawa Yama­ga­tan kuu­ro­jen seu­ra­kun­nas­ta.

Olin tutus­tu­mas­sa kään­nös­ryh­mään, joka kään­si Raa­mat­tua japa­ni­lai­sel­le viit­to­ma­kie­lel­le. Ei kulu­nut aikaa­kaan, kun minul­le annet­tiin viit­to­ma­kie­li­nen nimi.

En heti oival­ta­nut tapah­tu­neen mer­ki­tys­tä: ryhmän jäse­net koh­te­li­vat minua yhte­nä heis­tä. Eräs heis­tä näyt­ti minul­le nime­ni. Hän lait­toi kädet pään­sä sivuil­le ja las­ki ne pöy­hien alas, kuin kiha­ran tuk­ka­ni ääri­vii­vo­ja mukail­len.

Tois­tin viit­to­man, ja kään­tä­jät taput­ti­vat hymyil­len käsi­ään. Se oli hei­dän tapan­sa ker­toa, että se meni hyvin. (Myö­hem­min sain tie­tää, että nime­ni oli myös erään tun­ne­tun kah­vi­la­ket­jun nimi. Aina parem­pi!) Jos tot­ta puhu­taan, en lii­em­min tien­nyt viit­to­ma­kie­li­ses­tä maa­il­mas­ta.

Kuu­ro­jen raa­mat­tuseu­ran mukaan koko maa­il­mas­sa käy­te­tään yli 400 tun­net­tua viit­to­ma­kiel­tä, ja koko Raamat­tu on kään­net­ty vain ame­rik­ka­lai­sel­le viit­to­ma­kie­lel­le). Kään­nös­työ on aloi­tet­tu vas­ta vii­del­le pro­sen­til­le viit­to­ma­kie­lis­tä.

Kuu­rot voi­daan hyväl­lä syyl­lä lukea suu­rim­mak­si kan­san­ryh­mäk­si, jota Raama­tun sana ei tavoi­ta. He ovat kuu­le­vien kult­tuu­ris­sa elä­vä vähem­mis­tö, min­kä vuok­si hei­dän ase­man­sa on keh­nom­pi. Myös kään­nös­ryh­mässä on nii­tä, jot­ka ovat koke­neet vas­toin­käy­mi­siä kuu­rou­ten­sa täh­den. Moni ker­too, että hei­tä on lap­se­na vaa­dit­tu puhu­maan viit­to­mi­sen sijas­ta. Kou­lus­sa­kin hei­dän on täyty­nyt ope­tel­la kir­joi­tet­tua japa­nia. Entä jos sinul­le oli­si kou­lus­sa ope­tet­tu kie­li, jol­la et pär­jäi­si edes joka­päi­väi­ses­sä elä­mässä? Miten han­ka­laa sinun oli­si­kaan sil­loin ymmär­tää Raa­mat­tua.

Vuon­na 1992 Japanin kirk­ko­kun­tien viit­to­ma­kie­li­sen työn joh­ta­jat kokoon­tui­vat pui­maan tilan­net­ta. Seu­raa­va­na vuon­na syn­tyi han­ke ViBi, jonka tavoit­tee­na on kään­tää Raa­mat­tu japa­ni­lai­sel­le viit­to­ma­kie­lel­le. ViBi on lyhen­ne video- tai näkö­raa­ma­tus­ta. Juu­ri tähän kään­nös­ryh­mään olin tutus­tu­nut.

Viit­to­ma­kie­li on käsil­lä, ilmeil­lä sekä suun ja var­ta­lon liik­keil­lä tuo­tet­tua kiel­tä, jos­sa käy­tetään hyväk­si var­ta­lon edes­sä ja ympä­ril­lä ole­vaa tilaa. Kas­vo­jen ilme voi antaa viit­to­mal­le toi­sen mer­ki­tyk­sen joko tar­koi­tuk­sel­la tai tahatto­masti. On tär­ke­ää, että kuu­rot saa­vat video­raa­ma­tun. Sil­loin Raa­ma­tun ymmär­tä­mi­nen käy vai­vat­ta ja vuo­ro­vai­ku­tus voi alkaa.

Jokai­nen viit­to­ma on tär­keä

Kään­nöstyön alla oli Danie­lin kir­ja. Sen luvut 1‒6 oli jo jul­kais­tu sovel­luk­ses­sa, mis­sä ne ovat japa­ni­lais­ten kuu­ro­jen saa­ta­vil­la.

Aamul­la kau­pun­gis­sa oli pil­vis­tä. Kuu­muut­ta vii­len­si ajoit­tai­nen sade. Ylä­ker­taan kokoon­tu­neet kään­tä­jät ja ekse­geet­ti­set neu­vo­nan­ta­jat kasa­si­vat japa­nin­kie­li­set raa­ma­tut, kan­net­ta­vat tie­to­ko­neet, kynät ja tar­ra­la­put eteen­sä. Toi­mis­to oli pie­ni, vain yksi huo­ne ala­ker­ras­sa ja kak­si ylä­ker­ras­sa. ViBin hal­lin­nol­la oli sik­si toi­set tilat vähän mat­kan pääs­sä samal­la kadul­la.

ViBin han­ke­päällikön Uiko Yanon joh­dol­la kään­nös­ryh­mä alkoi hah­mo­tel­la, miten Danie­lin kir­jan luvut 7‒12 voi­tai­siin koko­nai­suu­des­saan esit­tää.

Danie­lin kir­jan luvut 1‒6 ovat var­sin kon­kreet­ti­sia. Moni meis­tä muis­taa niis­sä ker­ro­tut tari­nat omas­ta lap­suu­des­taan: Daniel lei­jo­nien luo­las­sa, kuva­pat­sas ja tulinen uuni. Ei-kris­ti­tyt­kin tun­te­vat ne. Luvut 7‒12 ovat tois­ta maa­ta. Ne ovat seik­ka­pe­räi­ses­ti kuvail­tu­ja ilmes­tyk­siä, jois­sa on outo­ja peto­ja. Jopa yksit­täi­sen jakeen kään­tä­mi­nen voi osoit­tau­tua han­ka­lak­si.

Kos­ka viit­to­ma­kie­let perus­tu­vat käsien ja kehon liikkei­siin sekä kas­vo­jen ilmei­siin, mikään yksi­tyis­koh­ta ei ole pik­kuseik­ka. Jokai­sel­la liik­keel­lä on tar­koi­tus, sil­lä jokai­nen viit­to­ma on tär­keä.

Läh­dim­me lou­naal­le ala­ker­ran kokous­huo­nee­seen. Haa­lim­me allem­me tuo­lit. Toi­set söi­vät eväi­tä, ja toi­set kävivät hake­mas­sa vie­rei­ses­tä myy­mä­läs­tä itsel­leen kanaa, salaat­tia ja jäl­ki­ruo­kaa. Lou­naan mit­taan kysel­tiin kuu­lu­mi­sia, nau­ret­tiin ja oltiin ilki­ku­ri­sia, eikä työ­tä otet­tu esiin kuin pakon edes­sä.

Lou­naan jäl­keen työ­ryh­mä alkoi laa­tia Danie­lin kir­jan 7. luvun ensim­mäi­siä jakei­ta. Se vei usei­ta tun­te­ja.

Kävin pari ker­taa kur­kis­ta­mas­sa huo­nee­seen. Kysyin Kuu­ro­jen raa­mat­tuseu­ran kään­tä­jäl­tä, Don­nal­ta, mitä oikein oli tekeil­lä. Sain tie­tää, että ryh­mä kes­kus­te­li seu­raa­van jakeen mer­ki­tyk­ses­tä: ”Vie­lä minä näin, että oli kol­mas­kin eläin, kuin pant­te­ri, jol­la oli nel­jä lin­nun­sii­peä seläs­sään, ja sil­lä eläi­mel­lä oli nel­jä pää­tä, ja sil­le annet­tiin val­ta” (Dan. 7:6, koros­tus lisät­ty).

(Panen vaik­ka pää­ni pan­tik­si, ettei tätä raa­ma­tun­lauset­ta ole koti­si sei­näl­lä.)

Ihme­tel­les­sä­ni asi­aa Don­na selit­ti. Kuu­le­vien kult­tuu­ris­sa tie­de­tään, että Raa­mat­tu on tul­kin­nan­va­rai­nen. Kun kuu­le­va lukee täl­lai­sen jakeen, hän loih­tii sii­tä mie­lei­sen­sä mie­li­ku­van. Mil­tä kuvit­te­let nel­jän lin­nun­sii­ven näyt­tä­vän? Ne voi­vat olla isot tai pie­net. Ne voi­vat olla kyl­jis­sä tai seläs­sä. Kuu­ron on näh­tä­vä sii­vet, ennen kuin hän voi ymmär­tää koh­dan. Toi­sin kuin englan­nin kie­les­sä, japa­nin viit­to­ma­kie­les­sä ei ole yhtä aino­aa ilmai­sua sii­vil­le. Seläs­sä ole­vil­le sii­vil­le, kyl­jis­sä ole­vil­le sii­vil­le ja suu­ril­le sii­vil­le on kul­le­kin eri viit­to­mat. Asiayh­teys rat­kai­see valin­nan.

Meis­tä 15–20 minuu­tin väit­te­ly par­haas­ta tavas­ta viit­toa ‘sii­vet’ saat­taa vai­kut­taa oudol­ta, mut­ta japa­nin viit­to­ma­kie­len kään­nös­ryh­mäl­le sel­keys ja täs­mäl­li­syys ovat tär­kei­tä.

Jokai­nen jae on tär­keä, oli se sit­ten Danie­lin kir­jan 7:6 tai Johan­nek­sen evan­ke­liu­min 3:16.

Stres­sin läh­de

Raa­ma­tun ymmär­tä­mi­nen käy päin­sä, kun se esi­te­tään sydä­meen osu­val­la kie­lel­lä ja taval­la. Raa­ma­tun ymmär­tä­mi­nen voi muut­taa koko elä­män. Aina muutos ei ole yhtä suu­ri.

En oli­si tul­lut aja­tel­leek­si, että luke­mi­nen voi­si olla kuor­mit­ta­va koke­mus, ennen kuin näin Tadas­hi Naga­sawan ker­to­van sii­tä. Hän kuu­luu Yama­ga­tan kuu­ro­jen seu­ra­kun­taan.

”Minut otet­tiin muu­ta­ma vuo­si sit­ten sai­raa­laan, kos­ka vat­saani kos­ki. Lää­kä­rin mukaan se joh­tui stres­sis­tä. En tien­nyt, mikä sen aiheut­ti. En saar­nan­nut pit­kiin aikoi­hin. Kun minua pyy­det­tiin, suos­tuin, vaik­ka vii­me ker­ras­ta oli ehkä noin vuo­si. Ava­sin Raa­ma­tun alkaak­se­ni lukea ja tut­kia sitä saar­naa var­ten. Silloin vat­saa­ni kos­ki taas. Se sai minut tuu­mi­maan: ’Tämä on var­maan­kin sitä stres­siä, jota lää­kä­ri tar­koit­ti.’ ”

”Kun minua taas pyy­det­tiin saar­naa­maan, en aiko­nut enää suos­tua, mut­ta pas­to­ri Mat­su­mo­to lupa­si aut­taa minua saar­nan val­mis­te­lus­sa. Hän selit­ti Raa­mat­tua viit­to­ma­kie­lel­lä, enkä tun­te­nut lain­kaan kipua.”

Puhu­tut kie­let ovat foneet­ti­sia ja nii­den kir­joi­tus perus­tuu ään­tei­siin. ”Kun kuu­le­va hen­ki­lö lukee, kir­jai­mil­la ja ään­teil­lä on vas­taa­vuus. Meil­le tätä ei syn­ny, kos­ka emme kuu­le. Mei­dän on tar­peen näh­dä. Viit­to­ma­kie­leen kuu­lu­vat käsien liik­keet ovat sig­naa­le­ja, joi­den näke­mi­sel­lä on meil­le suu­ri mer­ki­tys”, Uiko sel­ven­tää. Niin ikään lauseo­pis­sa on eroa­vuuk­sia: puhut­tu­jen kiel­ten sana­jär­jes­tys on toi­sen­lai­nen kuin viit­to­ma­kiel­ten.

Juma­lan rak­kaus sel­vi­ää viit­to­ma­kie­lel­lä

Kuu­rot ansait­se­vat Raa­ma­tun käyt­töön­sä ymmär­ret­tä­väs­sä muo­dos­sa, jot­ta he sai­si­vat oman kie­len­sä väli­tyk­sel­lä tie­tää, miten pal­jon Juma­la hei­tä rakas­taa.

Tos­hie Otsu­bo on kään­nös­ryh­män avus­ta­ja­na toi­mi­va van­hem­pi nai­nen. Hän lait­taa ken­gät siis­tis­ti etuo­vel­le riviin, tis­kaa astiat, vie ros­kat ja pitää muu­ten­kin ryh­mäs­tä huol­ta kuin emo kon­sa­naan.

Tos­hie oli luke­nut japa­nin­kie­lis­tä Raa­mat­tua val­tao­san elä­mäs­tään. ”Tul­tua­ni tän­ne töi­hin muu­tin mie­le­ni”, hän viit­too. ”Viit­to­ma­kie­lel­lä ymmär­sin hel­pos­ti kai­ken, mitä en kir­joi­tet­tu­na ollut kun­nol­la ymmär­tä­nyt. Esi­mer­kik­si Johan­nes 3:16 ker­too, että Juma­la rakas­ti maa­il­maa niin pal­jon, että antoi meil­le ikui­sen elä­män. Japa­nik­si kir­joi­tet­tu­na ymmär­sin sen niin, että Juma­la oli anta­nut jol­le­kul­le ikui­sen elä­män. Vas­ta kun näin jakeen vii­tot­tu­na, ymmär­sin asian oikean lai­dan.”

”Olen kii­tol­li­nen sii­tä, että sain vih­doin ymmär­tää jakeen syväl­li­sen mer­ki­tyk­sen. Toi­voak­se­ni raa­ma­tuntunte­mus kart­tuu, kun video­raa­mat­tu tavoit­taa yhä useam­man kuu­ron.”

Pää­tet­ty­ään tari­nan­sa Tos­hie itki. Niin itkin minä­kin.

Ei ole mitään väke­väm­pää, kuin ymmär­tää Juma­lan rak­kaus omal­la kie­lel­lään.

Teks­ti: Jen­ni­fer Sta­sak  Kuva: Monica Ches­nut

Kään­nös: Kir­si Kor­ho­nen