Jou­lun sano­ma kai­kil­le kan­soil­le

Jou­lue­van­ke­liu­mi on meil­le suo­ma­lai­sil­le perin­tei­ses­ti ollut osa jou­lun viet­toa. Monil­le kie­lil­le jou­lun sano­ma on kui­ten­kin kään­net­ty vas­ta mel­ko hil­jat­tain. Jou­lun sisäl­tö syve­nee usein vas­ta sit­ten, kun jou­lue­van­ke­liu­min voi lukea omal­la kie­lel­lä. Jouk­ko suo­ma­lai­sia on ollut taval­la tai toi­sel­la muka­na kään­tä­mäs­sä jou­lue­van­ke­liu­mia lho­mik­si, pure­petshak­si, mus­sau-emi­rak­si, dirai­tak­si, akek­si ja baš­kii­rik­si. Teks­tin var­si­nai­si­na kään­tä­ji­nä toi­mi­vat aina koh­de­kie­len äidin­kie­li­set puhu­jat.

Ola­vi ja Mar­ja Vesa­lai­nen läh­ti­vät 1970-luvul­la Nepa­liin lho­mi­vä­hem­mis­tö­kan­san pariin. Jou­lue­van­ke­liu­mi kään­net­tiin ensim­mäi­sen ker­ran lho­mik­si syk­syl­lä 1978. 

Aluk­si hei­dän piti etsiä sopi­va lho­min­kie­li­nen nimi Juma­lal­le. 

— Lho­miys­tä­väm­me ker­toi­vat meil­le Köndzo­kis­ta, joka on luo­nut maa­il­man, mut­ta on nyt jos­sain aurin­gon taka­na eikä puu­tu maan asioi­hin. Hänel­le ei uhra­ta niin kuin ihmi­siä pii­naa­vil­le sha­ma­nis­ti­sil­le juma­luuk­sil­le, mut­ta suu­res­sa hädäs­sä hän­tä voi huu­taa avuk­si, Ola­vi ja Mar­ja muis­te­le­vat.

Pään­vai­vaa tuot­ti myös sanan enke­li kään­tä­mi­nen lho­mik­si.

— Lho­mien perin­tei­ses­sä uskon­nos­sa on kyl­lä unia ja näky­jä, mut­ta enke­li kuu­luu kris­til­li­seen elä­män­pii­riin. Sik­si käy­tim­me taval­lis­ta sanaa, joka tar­koit­taa mitä tahan­sa lähet­tiä, mut­ta modi­fioim­me sitä, esim. tai­vaan lähet­ti­läs tai Juma­lan lähet­ti­läs, Ola­vi ja Mar­ja ker­to­vat.

Jou­lue­van­ke­liu­mi pure­petshak­si ja mus­sauk­si

Kari ja Mari­ka Ran­ta ovat olleet muka­na Mek­si­kos­sa puhut­ta­van pure­petshan kie­len kään­nös­työs­sä vuo­des­ta 1997. Pure­petshan kie­lel­le kään­net­tiin jou­lue­van­ke­liu­mi vuon­na 2005. Kun koko Raa­mat­tu jul­kais­taan pian, jou­lue­van­ke­liu­min kie­lia­su nyky­ai­kais­te­taan. Myös­kään pure­petsho­jen paris­sa enke­li-sanan kään­tä­mi­nen ei ollut suo­ra­vii­vai­nen teh­tä­vä.

— Suo­men kie­les­sä­kin se on lai­na­sa­na, ja näin tuli myös pure­petshak­si uusi sana Ánje­li (lausu­taan anhe­li) espan­jan angel-sanas­ta. Pää­asial­li­ses­ti lai­na­sa­no­ja väl­tet­tiin kään­nök­ses­sä mah­dol­li­sim­man pal­jon, mut­ta enke­li on sen ver­ran eri­koi­nen vies­tin­vie­jä, että taval­lis­ten sano­jen käyt­tö tun­tui vaja­vai­sel­ta sen ilmai­se­mi­sek­si, Kari taus­toit­taa.

Lam­mas ja pai­men eivät myös­kään ole kaik­kial­la itses­tään­sel­viä käsit­tei­tä.

— Lam­paat ja pai­me­net eivät kuu­lu kult­tuu­riin Mus­saun saa­rel­la Papua-Uudes­sa-Gui­neas­sa. Mus­saun puhu­jat oli­vat jo vuo­si­kym­me­niä kui­ten­kin kuul­leet tai luke­neet Raa­mat­tua englan­nik­si, ja jo sapat­ti­kou­lus­sa (lue: pyhä­kou­lus­sa) lap­set oli­vat näh­neet kuvia lam­pais­ta ja pai­me­nis­ta, eli aina­kin kuvat niis­tä oli­vat tut­tu­ja mus­sau­lai­sil­le kään­tä­jil­le. Sanas­ta lam­mas käy­tet­tiin tok­pi­si­nin (mela­ne­sian pid­gi­nin, yksin­ker­tais­te­tun yhtei­sen kie­len) sanaa ‘sip­sip’, johon mus­saun kie­len äänio­pin mukaan lisät­tiin i‑kirjain: ‘sip­si­pi’ . Sana pai­men sai muo­don, joka kään­tyy suo­mek­si ‘hen­ki­lö, joka vah­tii lam­pai­ta’, Mar­jo Brow­nie ker­too.

Aket ja bash­kii­rit

Myös tii­be­tin­bur­ma­lai­ses­ta aken kie­les­tä puut­tui aluk­si jou­lue­van­ke­liu­miin kään­tä­mi­seen tar­vit­ta­via sano­ja.

— Aken kie­les­sä ei ole sanaa kiit­tää, joten kun pai­me­net pala­si­vat kiit­täen ja ylis­täen, aken kie­lel­lä he pala­si­vat ylis­täen ja ylis­täen, Tuu­la Koso­nen antaa esi­mer­kin.

Tänä vuon­na val­mis­tui koko Raa­mat­tu baš­kii­rik­si Raa­ma­tun­kään­nö­sins­ti­tuu­tin ja Venä­jän Raa­mat­tuseu­ran pai­na­ma­na.  Kään­nös­tii­miin kuu­lui myös yksi suo­ma­lai­nen Wyclif­fen ja SIL:n työn­te­ki­jä, Tei­ja, Suo­men evan­ke­lis-lute­ri­lai­sen Kan­san­lä­he­tyk­sen lähet­tä­mä­nä.

— Ensim­mäi­nen kään­nös jou­lue­van­ke­liu­mis­ta baš­kii­rik­si löy­tyy vuon­na 1902 jul­kais­tus­ta Nel­jän evan­ke­liu­min kään­nök­ses­tä, jon­ka kään­si­vät Kaza­nin teo­lo­gi­sen semi­naa­rin opis­ke­li­jat, jot­ka val­mis­tui­vat Venä­jän orto­dok­si­kir­kon pal­ve­luk­seen, Tei­ja ker­too kään­nös­työn alku­vai­heis­ta. 

Baš­kii­rien paris­sa jou­lue­van­ke­liu­min kään­tä­mi­seen toi­vat omat eri­tyis­haas­teen­sa eris­ni­met. 

— Raa­ma­tun­kään­nö­sins­ti­tuu­tin vuon­na 2014 jul­kai­se­mas­sa baš­kii­rin­kie­li­ses­sä Uudes­sa tes­ta­men­tis­sa oli­vat käy­tös­sä venä­jän­kie­li­set nimet. Venä­jän Raa­mat­tuseu­ran työs­tä­mäs­sä Van­has­sa tes­ta­men­tis­sa eris­ni­met oli kui­ten­kin muo­dos­tet­tu suo­raan heprean ään­nea­sun poh­jal­ta. Pie­ni baš­kii­rius­ko­vien yhtei­sö vai­kut­ti vah­vas­ti sii­hen, että sovim­me tii­min kans­sa yhtei­sym­mär­ryk­ses­sä käyt­tä­väm­me yhte­näis­tä hepre­aan poh­jau­tu­vaa muo­toa: Bet­le­hem on nyt siis sekä Van­has­sa että Uudes­sa tes­ta­men­tis­sa muo­dos­sa Bäit-Lähäm, Tei­ja ker­too. 

Jou­lun sano­ma dirai­tak­si

Etio­pias­sa Luuk­kaan evan­ke­liu­min kään­tä­mi­nen dirai­tak­si oli aloi­tet­tu vuon­na 2003. 

— Eril­li­nen jou­lue­van­ke­liu­mi Luuk­kaan mukaan prin­tat­tiin yksin­ker­tai­se­na trak­taat­ti­na jou­luk­si 2008. Jaoim­me sitä työm­me tar­kas­ta­jil­le sii­nä toi­vos­sa, että sitä lue­taan jou­lu­na seu­ra­kun­nis­sa. Mitään eri­koi­sem­paa vai­keut­ta evan­ke­liu­min kään­tä­mi­ses­sä ei ollut. Sanan sei­mi kään­tä­mi­sen yhtey­des­sä tosin kävim­me kes­kus­te­lua sii­tä, miten kään­näm­me sanan, jol­lais­ta ei täs­sä kult­tuu­ris­sa ole. Lopul­ta pää­dyim­me aika pit­kään kuvauk­seen “por se horet uqqal­le oyh dha­mishs­hu” eli “paik­ka, jos­sa eläi­miä syö­te­tään”, Mir­ja­mi Uusi­ta­lo muis­te­lee.

Kään­nös­työ vai­kut­ti seu­ra­kun­nan syn­tyyn 

Nepa­lis­sa lho­mien kes­kuu­teen syn­tyi kään­nös­työn ete­ne­mi­sen myö­tä kris­til­li­nen seu­ra­kun­ta.

— Dzaa­bu oli tul­lut koti­ky­läs­tään pää­kau­pun­kiin mei­dän kut­sus­tam­me tam­mi­kuus­sa 1978, ja olim­me sil­loin alka­neet kään­tää Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mia. Heti työn alku­vai­hees­sa Dzaa­bu oli tul­lut uskoon pur­kaes­saan yöl­lä vuo­tees­saan sydän­tään täl­le Juma­lal­le, jos­ta Raa­ma­tus­sa puhut­tiin. Hän meni koti­ky­lään­sä pari ker­taa vuo­des­sa ja näil­lä mat­koil­la luki kir­joi­tus­ko­neel­la kir­joi­tet­tu­ja evan­ke­liu­min osia, ja muu­ta­mat hänen ystä­vis­tään tuli­vat kuun­te­le­maan ja otti­vat Jee­suk­sen vas­taan. Vähi­tel­len sii­tä kehit­tyi pie­ni seu­ra­kun­ta, joka kokoon­tui kodeis­sa, Ola­vi ja Mar­ja muis­te­le­vat.

Kään­nös­työ tuo myös yhteen usko­via eri kirk­ko­kun­nis­ta.

— Yksi pure­petsha­kään­nös­tii­min perus­ta­ja­jä­se­nis­tä oli roo­ma­lais­ka­to­li­nen pap­pi ja toi­nen toi­mi evan­ke­li­sen seu­ra­kun­tan­sa pas­to­rin sijai­se­na, ja muut­kin tii­min jäse­net oli­vat omien seu­ra­kun­tien­sa aktii­vi­jä­se­niä. Kirk­ko­kun­tien eroa­vai­suuk­sis­ta huo­li­mat­ta yhteis­työ tii­mis­sä on alus­ta läh­tien suju­nut hyvin: kään­nös­työ on itse teks­tin kään­tä­mis­tä ilman teo­lo­gis­ten ero­jen huo­mioi­mis­ta, ja kään­ne­tyt Raa­ma­tun osat ja Uusi tes­ta­ment­ti ovat käy­tös­sä eri seu­ra­kun­nis­sa, Kari kuvai­lee.

Jou­lue­van­ke­liu­mi voi las­ten kaut­ta saa­vut­taa koko­nai­sia per­hei­tä.

— Pure­petshan­kie­li­nen Las­ten Luu­kas ‑kir­ja on saa­nut erit­täin hyvän vas­taan­o­ton, ja sen avul­la per­heet­kin kuu­le­vat ilo­sa­no­man Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä ja elä­mäs­tä. Monil­la per­heil­lä on Jee­sus-vau­va näky­väl­lä pai­kal­la kodeis­saan jou­lun aikaan, ja pure­petsha­ky­lis­sä pide­tään jou­lun alla mui­den mek­si­ko­lais­ten tapaan ns. Posa­da-kul­kuei­ta, jois­sa Mari­aa ja Joo­se­fia esit­tä­vät lap­set kier­tä­vät kylää aasin kans­sa etsien yösi­jaa. Nyt jou­lue­van­ke­liu­mi omal­la kie­lel­lä on myös saa­nut oman sijan­sa monien kotien jou­lun vie­tos­sa, Kari ker­too.

Jou­lue­van­ke­liu­mis­ta voi myös löy­tyä yhtä­läi­syyk­siä kie­liyh­tei­sön arkeen.

— Monet sei­kat jou­lue­van­ke­liu­mis­sa kos­ket­ta­vat mek­si­ko­lai­sia pure­petsho­ja hei­dän joka­päi­väi­ses­sä elä­mäs­sään. Kylis­sään he asu­vat yhtei­söis­sä, jois­sa eläi­met kuten lam­paat sekä leh­mät ja härät ovat joka­päi­väi­nen näky kuten myös syöt­tö­kau­ka­lot ja pai­me­net, Kari kuvai­lee.

Aken kiel­tä puhu­vien kes­kuu­des­sa jou­lue­van­ke­liu­mi lue­taan joka jou­lu seu­ra­kun­nis­sa. 

— Jou­lua ei vie­te­tä vält­tä­mät­tä juu­ri viral­li­se­na jou­lu­päi­vä­nä, vaan jonain päi­vä­nä jou­lu­kuus­sa. Tär­ke­ää on saa­da vie­rai­ta pai­kal­le, mie­lel­lään arvos­tet­tu­ja ake­kan­san kris­tit­ty­jä joh­ta­jia, jot­ka käy­vät­kin jou­lu­kuus­sa useas­sa seu­ra­kun­nas­sa vie­rai­lul­la. Jos kyläs­sä on kirk­ko, se koris­tel­laan kau­niis­ti kan­kail­la ja ilma­pal­loil­la. Myös tont­tu­la­kit ihmis­ten pääs­sä ovat taval­li­sia, Tuu­la ker­too.

Kaik­kial­la kris­ti­kun­nas­sa jou­lua ei vie­te­tä.

— Mus­sau­lai­set ovat kirk­ko­kun­nal­taan seit­se­män­nen päi­vän adven­tis­te­ja. Mus­saul­la hei­dän tapoi­hin­sa ei kuu­lu jou­lun viet­to. Toki se aika vuo­des­ta on loma-aikaa, jol­loin suku­lai­set palaa­vat muu­al­ta maas­ta Mus­saul­le ja muil­le saa­ril­le per­heen­sä pariin, Mar­jo tote­aa.

Baš­kii­rit puo­les­taan ovat perin­tei­ses­ti mus­li­me­ja, joten Jee­sus on monil­le tut­tu Koraa­nin kaut­ta. Jee­sus­ta seu­raa­va baš­kii­rius­ko­va ker­too jou­lun­vie­tos­ta näin: 

— Me otam­me Jee­suk­sen syn­ty­mä­päi­vän vas­taan odo­tuk­sen ja ilon tun­tein. Lau­lam­me hänel­le ylis­tys­lau­lu­ja, ja lah­jo­ja saa­vat las­ten lisäk­si myös aikui­set. Onhan maa­il­maan syn­ty­nyt Vapah­ta­ja.

Teks­ti: Anne Par­hia­la