Vuoristokylissä, joissa ei ole lääkäriä ja matka tielle on pitkä, on usein vaikeaa saada hyvää hoitoa erilaisiin sairauksiin. Vaikeasti sairaat lapset lähetetään kaupunkiin saamaan hoitoa. Siksipä myös nepalilainen Nangsha, Chepuwan kylästä kotoisin oleva kaunis ja pätevä lhomityttö, kasvoi Kathmandussa.
Nangshan sairastuttua hänen setänsä tarjoutui ottamaan tytön perheensä luo. Muu perhe muutti vasta myöhemmin kylästä kaupunkiin, ja kesti pitkän aikaa, ennen kuin Nangsha tapasi jälleen vanhempansa. Nyt 24-vuotias yliopistossa opiskellut Nangsha työskentelee projektiassistenttina NELHOS -järjestössä (Nepal Lhomi Society). NELHOS on lhomikansan oma järjestö, joka työskentelee äidinkielisen oppimisen projektien parissa. Niitä ovat muun muassa lhominkielinen esikoulu, esikoulun opettajien koulutus ja lhominkielisten koulukirjojen valmistus.
Työpaikan saaminen NELHOS -järjestöstä lyhensi Nangshan työmatkaa – mikä on erittäin hyödyllistä ruuhkaisessa Kathmandussa. Vaikka Nangsha on itse lhomi, työpaikan saaminen vaati enemmän kuin yhden haastattelun. Hakijoita oli useampi, mutta monien vaiheiden ja kokeiden jälkeen tehtävään valittiin tyyni ja ystävällinen Nangsha. Projektiassistenttina Nangshan tehtäviin kuuluu raportointia, viestintää ja opettajien koulutusta. “Olemme yhteisö, ja kuulumme samaan kansaan, mikä helpottaa monia asioita”, toteaa Nangsha lhomien omasta järjestöstä ja sen työntekijöistä hymy huulillaan.
Nangsha kertoo kohtaavansa paljon kiitollisia ihmisiä vieraillessaan kouluissa ja tavatessaan oppilaita, opettajia ja vanhempia. “Lapset oppivat paljon, mikä tekee myös meidät iloisiksi. Nyt kylässä oleva paikallinen koulu voi vihdoin haastaa sisäoppilaitoksen”, hän riemuitsee. Aikaisemmin lapset lähetettiin sisäoppilaitoksiin, eli kauas pois kotoa, paremman koulutuksen toivossa, sillä oman kylän nepalinkielisissä kouluissa oppiminen oli heikkoa. Lhomilapset (ja -aikuiset) puhuvat äidinkielenään lhomia eivätkä osaa nepalia, eikä opettajien koulutustaso ole korkea. Näiden syiden vuoksi on ymmärrettävää, että oppimistulokset eivät ole erityisen hyviä. Opettajat ovat kuitenkin kertoneet äidinkielisen esikoulun käyneiden lasten taitojen olevan paremmat kuin sisäoppilaitoksen oppilaiden. Yhä useampi vanhempi siirtää lapsensa esikouluun. Äidinkielisessä esikoulussa lapset saavat hyvän perustan ja oppivat myös nepalin kieltä, joten kouluun siirtyminen on helpompaa ja oppiminen jatkuu esikoulun jälkeen paremmin.
Työtä on paljon ja välillä on haastavaa, kun kyliin ei aina saa helposti yhteyttä sadekausien ja syrjäisen sijainnin takia. “Tämä on kuitenkin ennen kaikkea hieno projekti. Haluaisin nähdä, että voisimme laajentaa sitä aina viidenteen luokkaan asti”, Nangsha pohtii toiveikkaasti. Se olisi hänen mukaansa yhteisölle hyödyllistä. Nangsha haluaa tehdä töitä lhomien hyväksi, jotta heidän tulevaisuutensa voisi olla entistä parempi.
“Tämä on minun yhteisöni, minun kansani”, hymyilee Nangsha päättäväisesti. Nuori nainen saa olla muuttamassa oman kansansa tulevaisuuden näkymiä.
Teksti ja kuva: Milka Myllynen
