Ken­ny­an tari­na: par­haat vuo­det Juma­lal­le

Ken­nya näyt­tää sydä­men muo­toon lait­ta­mil­laan käsil­lä, mis­sä ot-danu­min kie­len puhu­jat asu­vat Indo­ne­sias­sa. Kuva: Ling Lam

Bra­sia­lai­nen Ken­nya Tama­ra Alves da Sil­va tun­si nuo­re­na Juma­lan kut­su­van hän­tä. Hän oli kas­va­nut kris­ti­tys­sä per­hees­sä ja kiin­nos­tui lähe­tys­työs­tä, kun hän kuu­li sii­tä kir­kos­sa ensim­mäis­tä ker­taa.

Ken­ny­an isä ei kui­ten­kaan kan­nat­ta­nut aja­tus­ta. Hänen mie­les­tään Ken­ny­an oli­si pitä­nyt har­ki­ta lähe­tys­työ­tä vas­ta yli­opis­ton ja työ­elä­män jäl­keen. Monet bra­si­lia­lai­set ajat­te­le­vat lähe­tys­työn mer­kit­se­vän elä­mis­tä puut­tees­sa ja näläs­sä. Isä ei halun­nut tyt­tä­ren­sä kär­si­vän.

Ensim­mäi­sen opis­ke­lu­vuo­den aika­na Ken­nya koet­ti käy­dä kaup­paa Juma­lan kans­sa:

”Jos haluat minun läh­te­vän lähe­tys­työ­hön, sinun on puhut­ta­va van­hem­mil­le­ni ja seu­ra­kun­nal­le. Läh­ti­sin, jos vain kaik­ki sanoi­si­vat kyl­lä.”

Ken­nya rukoi­li van­hem­pien­sa kans­sa asi­aa vii­kon ajan. Isä puhui hänel­le kyy­ne­leet sil­mis­sään. Ken­nya ei ollut kos­kaan näh­nyt isän­sä itke­vän.

”Nyt ymmär­rän, että Juma­la tah­too tätä sinul­le”, isä sanoi.

Ot-danu­min puhu­jien kylät ovat sirot­tu­neet Melawi- ja Amba­lau-jokien var­sil­le. Kuva: Ken­nya Tama­ra Alves da Sil­va

Van­hem­pien­sa suos­tu­muk­sel­la Ken­nya jät­ti heti yli­opis­ton ja haki lähe­tys­työn­te­ki­jäk­si. Hänet hyväk­syt­tiin bra­si­lia­lai­seen Horizons Latin Ame­rica ‑jär­jes­töön, joka kuu­luu Wyclif­fe Glo­bal Alliance ‑ver­kos­toon.

Moni­puo­li­nen teh­tä­vä

Ken­nya saa­pui Indo­ne­si­aan vuon­na 2013. Kak­si vuot­ta myö­hem­min hän aloit­ti avus­ta­ja­na ot-danum ‑kiel­tä puhu­vien paris­sa Robe­no-pro­jek­tis­sa. Noin 70 000 ot-danu­min puhu­jaa elää Kali­man­ta­nis­sa, joka on Indo­ne­si­aan kuu­lu­va osa Bor­neon saar­ta. Kie­len puhu­jien kylät ovat sirot­tu­neet Melawi- ja Amba­lau-jokien var­sil­le. Vaik­ka monet ovat kris­tit­ty­jä, heil­lä on vie­lä alku­pe­räi­sus­kon­toi­hin liit­ty­viä usko­muk­sia.

Ken­ny­an mukaan avus­ta­jan pää­teh­tä­vä on var­mis­taa, että pai­kal­lis­ten laa­ti­ma raa­ma­tun­kään­nös ja hei­dän valit­se­man­sa sanat vas­taa­vat Raa­ma­tun todel­lis­ta mer­ki­tys­tä. Luon­nok­sen val­mis­tut­tua tii­mi menee kyliin ja kysyy esi­mer­kik­si:

”Mitä tulee mie­lee­si, kun kuu­let tämän sanan?”

Kysy­myk­set aut­ta­vat tar­kis­ta­maan, ovat­ko vali­tut sanat sopi­via. 

Etuoi­keus olla todis­ta­mas­sa muu­tos­ta

Kylä­läis­ten kote­ja. Kuva: Ken­nya Tama­ra Alves da Sil­va

Ken­nya asuu Pon­tia­na­kis­sa, joka on Län­si-Kali­man­ta­nin maa­kun­nan pää­kau­pun­ki. Pääs­täk­seen kyliin hän mat­kus­taa lin­ja-autol­la 8–10 tun­tia ja sit­ten moot­to­ri­ve­neel­lä 6 tun­tia. Pit­kä mat­ka menee hänes­tä kui­ten­kin nopeas­ti.

”Joka ker­ta siel­lä olles­sa­ni häm­mäs­tyn, kuin­ka etuoi­keu­tet­tu olen saa­des­sa­ni näh­dä, kuin­ka miten ihmis­ten elä­mä muut­tuu”, Ken­nya kuvaa.

Heng­ki-nimi­nen mies, joka tuli aut­ta­maan Ken­ny­aa ja tämän tii­miä, piti itse­ään kris­tit­ty­nä. Hän ei kui­ten­kaan ymmär­tä­nyt, mitä se todel­la mer­kit­si. Kun Heng­ki aut­toi tar­kis­ta­maan omal­le kie­lel­leen kään­net­ty­jä raa­ma­tun­teks­te­jä, hän kiin­nos­tui Juma­las­ta. Vuot­ta myö­hem­min hän lopet­ti tupa­koin­nin ja alko­ho­lin juo­mi­sen, vaik­ka oli ollut riip­pu­vai­nen molem­mis­ta. Mis­sä tahan­sa seu­ra­kun­nas­sa tii­mi nyt vie­rai­lee­kin, Heng­ki tar­jou­tuu ker­to­maan oman tari­nan­sa. Ken­nya on kii­tol­li­nen, että Juma­la ei odot­ta­nut kään­nök­sen val­mis­tu­mis­ta teh­däk­seen työ­tään ihmis­ten elä­mäs­sä, vaan on anta­nut mah­dol­li­suu­den näh­dä Heng­kin tapai­sia muu­tok­sia.

Ken­nya (kes­kel­lä) asui nais­pas­to­rin (taka­na) ja tämän van­hem­pien luo­na vuo­den ajan. Kuva: Ken­nya Tama­ra Alves da Sil­va

Ken­nya on myös kii­tol­li­nen uudes­ta kylä­per­hees­tään. Ot-danu­min kie­les­sä isää ja äitiä tar­koit­ta­vat sanat ovat ‘amai’ ja ’inek’. Asut­tu­aan vuo­den ajan nais­pas­to­rin ja tämän van­hem­pien kans­sa Ken­ny­as­ta alkoi tun­tua, että van­hem­mat oli­vat hänel­le kuin amai ja inek, kos­ka he suh­tau­tui­vat häneen niin läm­pi­mäs­ti ja huo­leh­ti­vas­ti.

”Kut­sun hei­tä edel­leen näil­lä nimil­lä. Se tun­tuu niin iha­nal­ta”, Ken­nya sanoo hymyil­len.

Anna par­haa­si nyt

Ken­nya oli vas­ta 24-vuo­tias tul­les­saan Indo­ne­si­aan. Jot­kut kysy­vät syy­tä sii­hen, mik­si niin nuo­ri ihmi­nen elää niin kau­ka­na koto­aan. Toi­set kysy­vät, mik­si hän on pysy­nyt nai­mat­to­ma­na. Kyse­li­jöil­le Ken­nya muis­tut­taa, että hen­ki­lö joka kään­si Raa­ma­tun hänen omal­le äidin­kie­lel­leen, por­tu­ga­lik­si, oli vas­ta 16-vuo­tias:

”Jos hän pys­tyi aloit­ta­maan jotain niin suur­ta koti­maas­sa­ni, voin teh­dä saman­lais­ta toi­ses­sa maas­sa.”

Ken­nya (vas.) on ystä­vys­ty­nyt monien indo­ne­sia­lais­ten ja eten­kin työ­to­ve­rei­den­sa kans­sa. Kuva: Ling Lam

Sink­kuut­taan Ken­nya pitää etuoi­keu­te­na.

”Olen nuo­ri ja vapaa. Voin men­nä ja pal­vel­la Juma­laa kokoai­kai­ses­sa työs­sä”, hän sanoo. ”Jos oli­sin nai­mi­sis­sa, en luul­ta­vas­ti voi­si teh­dä sitä. Vaik­ka voi­sin­kin, se ei oli­si koko­päi­väis­tä, sil­lä minun oli­si huo­leh­dit­ta­va lap­sis­ta ja mie­hes­tä.”

Ken­nya on näh­nyt ihmis­ten odot­ta­van, kun­nes ovat van­ho­ja ja saa­neet lop­puun kai­ken, mitä ovat tun­te­neet tar­vet­ta teh­dä, antaak­seeen lopul­ta jotain Juma­lal­le. Ken­ny­an mie­les­tä mei­dän oli­si annet­ta­va Juma­lal­le par­haim­mat vuo­tem­me.

Indo­ne­sia­lai­sen raa­ma­tun­kään­nös­jär­jes­tön Kar­ti­day­an 30-vuo­tis­päi­vä­nä Ken­nya (kes­kel­lä) oli muka­na esit­te­le­mäs­sä kään­net­ty­jä raa­ma­tun­teks­te­jä ja muu­ta ot-danu­min kie­lel­le kään­net­tyä mate­ri­aa­lia. Kuva: Ling Lam

”Jos on oikein jät­tää per­he ja men­nä ulko­mail­le työn tai avio­lii­ton takia, mik­sei sit­ten Raa­ma­tun kään­tä­mi­sen takia tai sik­si, että voi joh­dat­taa ihmi­siä Juma­lan luok­se?” hän kysyy. ”Kuka ansait­si­si par­haim­pam­me Juma­laa enem­män?”

Kai­kis­ta arvok­kain lah­ja

Tul­tu­aan ot-danum ‑tii­miin Ken­nya on ollut muka­na kään­tä­mäs­sä suul­li­sia raa­ma­tun­ker­to­muk­sia ja Luuk­kaan evan­ke­liu­mia. Hän toi­voo voi­van­sa kou­lut­tau­tua kään­nös­kon­sul­tik­si, kos­ka kon­sult­tien tar­ve Indo­ne­sias­sa on hyvin suu­ri.

”Pys­tyn luke­maan Raa­mat­tua englan­nik­si, indo­ne­siak­si ja espan­jak­si”, Ken­nya sanoo. ”Mut­ta kun luen Raa­mat­tua por­tu­ga­lin kie­lel­lä, se tun­tuu aivan eri­lai­sel­ta, kos­ka se on äidin­kie­le­ni, jon­ka olen oppi­nut pie­nes­tä pitäen. Monet ihmi­set jou­tu­vat yhä odot­ta­maan Raa­mat­tua omal­la kie­lel­lään.”

Ken­nya pitää Raa­mat­tua kal­li­sar­voi­sim­pa­na Juma­lan lah­ja­na, jon­ka voi antaa muil­le. Hän on omis­ta­nut elä­män­sä täl­le.

”Jona­kin päi­vä­nä läh­den Indo­ne­sias­ta tai olen tai­vaas­sa, mut­ta ot-danu­min kiel­tä puhu­vat voi­vat sil­loin edel­leen lukea Raa­mat­tua ja muut­tua Juma­lan sanan kaut­ta”, hän sanoo.

Teks­ti: Ling Lam

Kään­nös: Kir­si Kor­ho­nen