Elämä Himalajan vuoristossa on rauhallista. Vuorilla sijaitsevat kylät ovat linnuntietä pitkin lähellä toisiaan, mutta muuten välimatkat ovat paikoittain pitkiäkin. Arun-joen molemmin puolin kohoavilla vuorilla näkee sinisiä länttejä – kirkkaan sinisellä maalilla maalatut talot näkyvät kauas. Lhomien kaunis elinympäristö ja kulttuuri ovat kuitenkin kohtaamassa muutoksia.

Kaikissa lhomikylissä on nykyään sähköt, joten valoa riittää myös iltaisin. Pankin perustaminen on vireillä – sitten ei enää tarvitse lähteä alas laaksoon pankkiasioissa. Internet alkaa olla mahdollinen ajatus. Tie, joka seuraa kylien alapuolella Arun-jokea kohti pohjoista rajaa, tulee koko ajan lähemmäksi lhomikyliä ja on jo saavuttanut ensimmäisen kylän. Elämä on sen myötä helpompaa, jo pelkästään tavaroiden kuljettaminen on yksinkertaisempaa. Autolla pystyy kuljettamaan isojakin lasteja melko lähelle kyliä. Se tarkoittaa myös sitä, että kaupankäynti ja raaka-aineiden saaminen on helpompaa. Voisi ehkä sanoa, että valikoima esimerkiksi ruuan suhteen monipuolistuu tulevaisuudessa. Tien valmistuminen tai muutokset ylipäätään eivät tapahdu nopeasti.

Koska kylät ovat eristäytyneet, ei maanviljelyn lisäksi ole välttämättä tarjolla paljon muuta työtä. Myöhemmin tien valmistuttua voi mahdollisuuksia olla enemmän, mutta ei toistaiseksi. Vanhempi väestö pysyy kylissä monien nuorten muuttaessa niin koulun kuin töidenkin takia Nepalin pääkaupunkiin Kathmanduun. Yhä useampi nuori muuttaa myös ulkomaille – erityisesti Koreaan ja Australiaan. Tämä haastaa tietenkin yhteisöä, joka on tottunut siihen, että nuoremmat pitävät huolen vanhemmistaan. Kuka heistä huolehtii, kun lapset muuttavat muualle?

Tämä on vain yksi esimerkki.

Muutos on välttämätöntä, vaikka se ei aina ole helppoa ja nopeaa. Yhteisöt kaikkialla kohtaavat muutoksia. Myös syrjäisissä vuoristokylissä asuvien lhomien maailma laajenee ja välimatkat pitenevät. Muutokseen valmistautumisessa auttaa koulutus. Äidinkielisen esikoulun myötä koulutus, tai oppiminen, on parantunut lhomikylissä. Lisääntyvä kirjoitus- ja lukutaito varustavat lapsia kohtaamaan uudenlaisen arjen, jota heidän vanhempansa eivät ole eläneet. 

Ehkä mikään ei muutu radikaalisti. Mutta ainakin lhomeilla on tasavertaisempi asema koulutuksen suhteen. Se on jo muutos.

Teksti: Milka Myllynen

Kuva: Nangsha Lhomi