“Elämä on palannut koronarajoitusten jälkeen normaaleihin uomiinsa Nepalin lhomialueilla. Kyläläiset eivät pelkää koronaa, koska melkein kaikki ovat ottaneet rokotteen”, lhomien oman NELHOS-kansalaisjärjestön projektikoordinaattori Nangsha Lhomi kuvailee. Koulut ja seurakunnat ovat myös tuttuun tapaan toiminnassa.
Kouluvuosi jäsentyy lhomien mailla eri tavalla kuin Suomessa, jossa koululaiset ovat jo aloittaneet syyslukukautensa. “Nepalissa monsuunikauden aikana, suurin piirtein kesäkuun puolivälistä heinäkuun puoliväliin, ei ole koulua. Maaseudulla ihmiset keskittyvät tällöin riisin istuttamiseen”, Nangsha avaa Suomen ja Nepalin eroja.
“Lhomien kulttuuri on pääasiassa suullinen kulttuuri, mutta ympäröivän kulttuurin hitaan muutoksen keskellä myös lhomit ovat sopeutumassa kirjalliseen kulttuuriin. Jotkut lhomit esimerkiksi kirjoittavat tilapäivityksensä Facebookissa lhomiksi, vaikka useimmat käyttävätkin somessa nepalia. Kaupungissa asuvat lhomit pitävät yhteyttä kylissä asuviin lhomeihin vaihtaen Facebookissa tietoa, uutisia ja terveisiä. He myös laittavat someen kuvia oman lapsensa ensimmäisestä koulupäivästä”, Nangsha kertoo.
Suomessa oman lapsen ensimmäinen koulupäivä on iso juttu vanhemmille.
Kaupunkeihin tämä tapa on jo levinnyt samoin kuin esimerkiksi Suomessa tuttu koulukuvien ottaminen. Tällainen luovuus puuttuu kuitenkin kylien opettajilta”, Nangsha kuvailee.
NELHOS julkaissut lhominkielisiä laulu- ja novellikokoelmia, sananlaskuja ja lehtiä. Ne ovat suosituimpia vanhemman sukupolven keskuudessa. NELHOS on levittänyt kirjoja niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. NELHOS on myös tuottanut esi- ja alakoulun oppimateriaaleja lhomiksi. Tätä myötä lasten oppimistulokset ovat mitatusti parantuneet.
Esikoulua on käyty lasten omalla kielellä vuodesta 2017. Erot äidinkielistä esikoulua käyneiden lasten ja niiden lasten, jotka eivät ole sitä käyneet, välillä ovat moninaisia. “Äidinkielistä esikoulua käyneet lapset tekevät itsevarmemmin opettajan antamat tehtävät, ja he käyttävät rohkeammin puheenvuoroja koulussa. Nämä lapset oppivat myös uusia asioita nopeasti. Vanhemmat ovat iloisia nähdessään lastensa tanssivan, laulavan ja oppivan omalla äidinkielellä. Vanhemmat ovat myös alkaneet käydä vierailemassa kouluissa nähdäkseen, miten oma lapsi pärjää luokassa”, Nangsha iloitsee.