”Sano­taan­ko siel­lä niin? Lois­ta­va kir­ja!”

Kon­sult­ti­tar­kas­tuk­sis­sa käy­dään läpi sekä kään­nök­sen tark­kuus että ymmär­ret­tä­vyys. Molem­pia tar­kis­te­taan toki jo aikai­sem­min­kin, mut­ta lopuk­si kon­sul­tin kans­sa var­mis­te­taan vie­lä, että kään­nös on kai­kil­ta osin val­mis käyt­töön annet­ta­vak­si.

Olin kon­sul­toi­mas­sa kiel­tä, jon­ka Uuden tes­ta­men­tin kään­nök­ses­tä puut­tui enää muu­ta­mia osia. Ymmär­ret­tä­vyy­den tes­taa­mi­sek­si pai­kal­le oli pyy­det­ty kie­len puhu­jia, jot­ka eivät itse olleet osal­lis­tu­neet kään­tä­mi­seen. Yleen­sä kun tar­kis­te­taan Paa­va­lin kir­jei­tä, tes­ti­hen­ki­löik­si pyri­tään saa­maan sel­lai­sia, joil­la on kris­ti­nus­kon perus­kä­sit­teet sel­vil­lä. Toi­sin sanoen he tie­tä­vät aina­kin sen, kuka Jee­sus on ja mitä uskol­la ja anteek­sian­nol­la tar­koi­te­taan. Täl­lä ker­taa ei kui­ten­kaan ketään sel­lais­ta ollut saa­tu pai­kal­le. Mei­tä aut­ta­maan oli tul­lut nel­jä mies­tä, joil­le kaik­ki oli täy­sin uut­ta. Ennen kuin aloi­tim­me, he sai­vat yhden illan aika­na kuul­la pelas­tus­sa­no­man pää­piir­teet pika­kurs­si­na. Kään­nös­tii­mi­läi­set arve­li­vat, että kon­sult­ti­tar­kas­tuk­ses­ta tuli­si var­maan­kin hidas ja han­ka­la. Jou­tui­sim­me usein pysäh­ty­mään ja anta­maan taus­ta­tie­to­ja, jot­ta mie­hil­lä oli­si min­kään­lai­set mah­dol­li­suu­det ymmär­tää, mis­tä on kyse. 

Tar­kas­tus sujui kui­ten­kin häm­mäs­tyt­tä­vän hel­pos­ti. Mie­het oli­vat niin innos­tu­nei­ta kai­kes­ta kuu­le­mas­taan, että he ahmi­vat joka lauseen ja kes­kus­te­li­vat sii­tä antau­muk­sel­la. He oppi­vat tosi nopeas­ti yhdis­tä­mään uudet asiat sii­hen, mitä teks­tis­sä aiem­min oli sanot­tu.

Efe­so­lais­kir­je oli heil­le kuin lei­pää näl­käi­sel­le.

Sit­ten tul­tiin lukuun vii­si ja jakee­seen, jos­sa sano­taan: ” Vai­mot, suos­tu­kaa mie­hen­ne tah­toon niin kuin Her­ran tah­toon”. Var­sin­kin yksi mie­his­tä rie­mas­tui niin suu­res­ti, että oli hädin tus­kin pysyä nahois­saan. ”Sano­taan­ko siel­lä niin? Lois­ta­va kir­ja!” hän iloit­si. Ja taas mie­het kes­kus­te­li­vat kes­ke­nään omal­la kie­lel­lään tyy­ty­väi­syyt­tä säteil­len. Oli­pas sii­nä hyvä uuti­nen! Het­ken kulut­tua vuo­ros­sa oli koh­ta, jos­sa sano­taan: ”Mie­het, rakas­ta­kaa vai­moan­ne niin kuin Kris­tus­kin rakas­ti seu­ra­kun­taa ja antoi hen­ken­sä sen puo­les­ta”. Äsken niin innos­tu­nut mies kat­se­li mei­tä mui­ta häm­mäs­ty­neen näköi­se­nä ja sanoi epä­var­mas­ti: ”Tämä on var­maan­kin tar­koi­tet­tu kuvain­nol­li­sek­si.” Jäl­leen seu­ra­si yhteis­tä poh­din­taa, mut­ta aivan eri sävys­sä kuin het­ki sit­ten. 

Samaan tapaan käy­tiin läpi kaik­ki jakeet. Nii­tä poh­dis­kel­tiin ja sula­tel­tiin. Ennen kuin kon­sult­ti­tar­kas­tus oli ohi, tämä samai­nen mies tote­si: ”Ennen kuin koh­ta­sin tämän kir­jan, saa­toin teh­dä monia asioi­ta, joi­den tie­dän ole­van vää­rin, eikä se vai­van­nut minua yhtään. Nyt kun olen koh­dan­nut tämän kir­jan, en voi enää teh­dä sel­lais­ta.”

Kir­joit­ta­ja työs­ken­te­lee kään­nös­kon­sult­ti­na eri kään­nös­pro­jek­teis­sa.

Kuvi­tus­ku­va: Ling Lam