Tai­vaan tiliin

”Kling”. Puhe­li­me­ni ilmoit­taa saa­pu­nees­ta säh­kö­pos­ti­vies­tis­tä. Vil­kai­sen, kenel­tä vies­ti on tul­lut – täl­lä ker­taa se on Wyclif­fen pos­tia, jos­sa on muka­na oiko­luet­ta­via teks­te­jä seu­raa­vaan Sanal­la Sanoen ‑leh­teen. Kävi­pä hyvin, juu­ri sain­kin edel­li­set työt val­miik­si, hyvin ehdin teks­tit nyt päi­vän päät­teek­si tar­kis­taa.

Kir­jau­dun verk­koon säh­kö­pos­ti­ti­lil­le­ni. Avaan ensim­mäi­sen liit­teen luet­ta­vak­si. Teks­tin­kä­sit­te­ly­oh­jel­ma näyt­tää auto­maat­ti­ses­ti punai­sil­la alle­vii­vauk­sil­la tar­kis­tet­ta­vik­si osoit­ta­mi­aan koh­tia. Zoo­maan teks­tin isom­mak­si ja alan lukea. Otsik­ko on osu­va eikä ensim­mäi­ses­sä teks­ti­kap­pa­lees­sa ole huo­mioi­ta­via asioi­ta. Pilk­ku tuo­hon, ja tuos­sa voi­si olla aja­tus­vii­va. Seu­raa­vas­sa teks­ti­kap­pa­lees­sa näyt­täi­si ole­van kor­jat­ta­vaa: tuos­ta puut­tuu kak­sois­kon­so­nant­ti, tuos­sa on eris­ni­mi pie­nel­lä alku­kir­jai­mel­la ja tuos­sa näyt­tää ole­van pit­kä ja vie­ras­pe­räi­nen adjek­tii­vi; miten se kir­joi­tet­tiin­kaan: papua­uusi­gui­nea­lai­nen. Kir­joi­tan jokai­ses­ta teke­mäs­tä­ni muu­tok­ses­ta huo­mio­kom­men­tin, jot­ta Anne ja Mil­ka ja muut jat­ko­teks­tin­kä­sit­te­li­jät huo­mai­si­vat teke­mä­ni muu­tok­set. Usein puen kom­men­tin muo­toon ”oli­si­ko parem­pi, että täs­sä oli­si…”, sil­lä kir­joit­ta­jal­la on voi­nut olla teks­tiä tuot­taes­saan sel­keä syy tie­tyl­le raken­teel­le, jon­ka hän halu­aa myös säi­lyt­tää.

Seu­raa­vas­sa kap­pa­lees­sa on pal­jon asi­aa, jot­ka on mah­du­tet­tu pit­kään virk­kee­seen. Pil­kon sen pie­nem­mäk­si, sil­lä lyhyem­mät virk­keet ovat mie­les­tä­ni luet­ta­vam­pia ja nii­den sisäl­tö hel­pom­min ymmär­ret­tä­vä. Pois­tan myös lauseen­vas­tik­keet ja muu­tan ne sivu­lauseik­si. Tämä­kin luet­ta­vuu­den paran­ta­mi­sek­si. Ja sit­ten teks­ti onkin luet­tu. Jaan teks­tin takai­sin­päin Wyclif­fen toi­mis­ton väel­le ja avaan uuden teks­tin.

Aikaa työ­hön kuluu vaih­te­le­vas­ti. Lyhyet teks­tit ovat nopei­ta lukea, pidem­mät vie­vät aikaa enem­män. Jos tar­kis­tet­ta­va­na on kään­nös­teks­ti, sen luke­mi­nen vaa­tii usein enem­män muok­kaa­mis­ta. Teks­tien sisäl­tä­mät maan­tie­teel­li­set ja ulko­mai­set nimet ja nii­den tai­vu­tus­muo­dot tar­kis­tan usein Kie­li­toi­mis­ton ohjeis­ta tai muis­ta läh­teis­tä. Usein luen teks­tit kah­teen ker­taan, sil­lä hel­pos­ti käy niin, että jon­kin kor­jat­ta­van koh­dan huo­maa vas­ta toi­sel­la luke­mis­ker­ral­la. Ja jos­kus käy niin, että kor­jat­ta­va koh­ta jää minul­ta huo­maa­mat­ta. Tätä sil­mäl­lä pitäen Anne ja Mil­ka käy­vät läpi teke­mä­ni muu­tok­set ja nii­hin liit­ty­vät kom­men­tit vie­lä ker­taal­leen. Mitä useam­pi sil­mä teks­te­jä tar­kas­taa, sen parem­min vir­heet tule­vat huo­ma­tuik­si.

Mitä tämä työ antaa minul­le? Teks­tien tar­kis­tus­työ­ni on vapaa­eh­tois­työ­tä. Se tar­koit­taa, että en saa sii­tä palk­kaa tai kor­vaus­ta. Teen sitä omas­ta vapaas­ta tah­dos­ta­ni ja kiin­nos­tuk­ses­ta­ni. Työs­tä on käy­tän­nön hyö­tyä: teks­tien oiko­lu­ke­mi­nen ja tar­kis­ta­mi­nen pitä­vät yllä kie­li­tie­toi­suut­ta­ni, jol­loin äidin­kie­lem­me kie­liop­pi­sään­nöt pää­se­vät hyö­ty­käyt­töön työs­sä­ni. Minus­ta on myös mie­len­kiin­tois­ta lukea artik­ke­lei­ta lähe­tys­ken­til­tä ja työ­koh­teis­ta ja olla ajan her­mol­la sii­tä, mitä mis­sä­kin tapah­tuu. Kui­ten­kin tär­kein­tä on, että saan olla ”Suu­res­sa muka­na” – lenk­ki­nä raa­ma­tun­kään­nös­työn ket­jus­sa tääl­lä koti­maas­sam­me. Vies­tit­tä­mäs­sä työs­tä ja sen haas­teis­ta mah­dol­li­sim­man sel­keäs­ti ja ymmär­ret­tä­väs­ti eteen­päin luki­joil­le ja tuki­joil­le, joil­la on sama näky raa­ma­tun­kään­nös­työn tär­key­des­tä. Haluan käyt­tää lah­ja­ni ja kyky­ni nyt täs­sä pal­ve­lu­työs­sä, jon­ka koen saa­nee­ni Her­ral­ta. Sen vuok­si roh­ke­nen otsi­koi­da teks­ti­ni ”Tai­vaan tiliin” – saan Her­ral­ta pal­kan, jota mikään rahal­li­nen palk­kio ei voi kor­va­ta.

Kuva ja teks­ti: Annik­ki Hyp­pö­nen

Kir­joit­ta­ja toi­mii Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien vapaa­eh­toi­se­na kie­len­tar­kas­ta­ja­na.