Jo tois­ta­kym­men­tä vuot­ta sit­ten mie­lee­ni tuli pyy­tää Juma­lal­ta itsel­le­ni Raa­ma­tus­ta yhtä jaet­ta, joka kuvas­tai­si sitä elä­män­teh­tä­vää, jon­ka Hän tah­too minun toteut­ta­van. Sil­loin sain vas­tauk­se­na rukouk­see­ni jakeen 2. Tim.2:2 — ”Kaik­ki, mitä olet minul­ta kuul­lut monien todis­ta­jien läs­nä­ol­les­sa, usko luo­tet­ta­vil­le ihmi­sil­le, jot­ka kyke­ne­vät myös opet­ta­maan toi­sia.” Toi­nen saman­suun­tai­nen jae on Ef.4:12: ”Varus­taak­seen kaik­ki seu­ra­kun­nan jäse­net pal­ve­lu­työ­hön, Kris­tuk­sen ruu­miin raken­ta­mi­seen.” Aja­tus innos­ti. Juu­ri niin minä tah­toi­sin elää.

Kui­ten­kin kului vuo­sia, ennen kuin aloin näh­dä mah­dol­li­suuk­sia toteut­taa tätä Paa­va­lin keho­tus­ta muu­ten­kin kuin satun­nai­sis­sa koh­taa­mi­sis­sa ja ystä­vyys­suh­teis­sa. Yhdek­si käy­tän­nöl­li­sek­si työ­vä­li­neek­si olen nyt saa­nut Ker­to­mus riit­tää ‑työ­muo­don (Simply the Sto­ry, STS). Sen kaut­ta saan olla val­men­ta­mas­sa ihmi­siä opet­te­le­maan ja jaka­maan Raa­ma­tun ker­to­muk­sia omil­la kie­lil­lään tapaa­mil­leen ihmi­sil­le. Ja kun he ovat oppi­neet itse käyt­tä­mään mene­tel­mää, he kyke­ne­vät myös opet­ta­maan toi­sia. Näin työ ja sano­ma voi levi­tä yhä laa­jem­mal­le, ja samal­la Sana tulee lähel­le.

Toi­sek­si työ­ka­luk­si olen saa­nut poh­jois­ten kan­so­jen kou­lun. Mis­tä sii­nä on kyse? Sano­ma tulee aina lähem­mäs, kun se kuul­laan omal­la kie­lel­lä, omia kult­tuu­ri­sia tapo­ja kun­nioit­taen. Kuka oli­si­kaan parem­pi hen­ki­lö tuo­maan sano­man pie­nil­le kan­soil­le kuin itse hei­dän kes­kel­lään kas­va­nut ihmi­nen, joka tun­tee kie­len ja ajat­te­lu­ta­vat? Kui­ten­kin myös vähem­mis­tö­kan­so­jen edus­ta­jat usein ker­to­vat sano­maa omil­leen val­ta­väes­tön kie­lel­lä ja näkö­kul­mas­ta, kos­ka siten he ovat sen itse kuul­leet ja otta­neet vas­taan.

Tähän haas­tee­seen tart­tuen eräät jär­jes­töt ovat jo vuo­sien ajan yhteis­työs­sä jär­jes­tä­neet vähän saa­vu­te­tuil­le kan­soil­le kou­lu­tus­ta tavoit­tee­naan varus­taa hei­tä työ­hön omien kan­so­jen­sa paris­sa. Minä ihas­tuin tähän ide­aan ja kou­luun heti sii­tä kuul­tua­ni, ja kun uut­ta opis­ke­li­ja­ryh­mää oltiin kokoa­mas­sa, tulin vähän itsel­le­ni­kin huo­maa­mat­ta imais­tuk­si kes­kel­le jär­jes­te­ly­jä. Kak­si ker­taa olem­me jo kokoon­tu­neet näi­den ihmis­ten omis­sa seu­ra­kun­nis­sa. Vie­lä on nel­jä kokoon­tu­mis­ker­taa jäl­jel­lä. Tei­dän rukous­ten­ne ja tuken­ne avul­la toteu­tuu juu­ri se, mis­tä Paa­va­li Timo­teus­ta ja Efe­son seu­ra­kun­taa muis­tut­ti: luo­tet­ta­vat ihmi­set varus­te­taan pal­ve­lu­työ­hön, opet­ta­maan mui­ta­kin.

S.E., kir­joit­ta­ja työs­ken­te­lee Ker­to­mus riit­tää ‑työ­pa­jo­jen paris­sa vähem­mis­tö­kie­liä puhu­vien yhtei­sö­jen luo­na.

Tari­na on jul­kais­ta 9.5.2019.