Vai­he­ri­kas­ta kään­nös­työ­tä

Raa­ma­tun­kään­nös­työ on moni­vai­hei­nen ja aikaa vie­vä pro­ses­si, jon­ka perin­tei­tä onkin vii­me aikoi­na kysee­na­lais­tet­tu nopeam­man lop­pu­tu­lok­sen toi­vos­sa. Sik­si on pai­kal­laan luo­da yleis­kat­saus kään­nös­työn oleel­li­siin vai­hei­siin ja sii­hen, mik­si nii­tä tar­vi­taan.

Raa­ma­tun­kään­nös­työn ylei­nen pää­mää­rä ei ole pai­no­tuot­teen jul­kai­se­mi­nen, vaan ihmi­syk­si­löi­den ja ‑yhtei­sö­jen elä­män muut­tu­mi­nen Raa­ma­tun sano­man kaut­ta. Jokai­nen kään­nös­ti­lan­ne on kui­ten­kin läh­tö­koh­dil­taan eri­lai­nen. Jot­kut kään­nös­työ­tä teke­vät jär­jes­töt aloit­ta­vat työn vain, jos pai­kal­li­nen seu­ra­kun­ta tekee aloit­teen. Toi­si­naan käyn­nis­te­tään kui­ten­kin pro­jek­te­ja, jois­sa kään­net­tä­vän kie­len puhu­jien paris­sa ei vie­lä ole vakiin­tu­nut­ta seu­ra­kun­taa. Täl­löin kään­nös­työ kul­kee käsi kädes­sä seu­ra­kun­nan istut­ta­mi­sen kans­sa. Esi­mer­kik­si Nepa­lin lho­mi- ja kham-hei­mo­jen paris­sa seu­ra­kun­ta syn­tyi 1970-luvul­la alka­neen kään­nös­työn myö­tä.

  Menes­ty­vän kään­nös­työn läh­tö­koh­ta on hyvä suh­de pai­kal­li­siin seu­ra­kun­tiin, toi­mi­joi­hin ja ryh­miin, joi­ta kään­nös­työ kos­ket­taa taval­la tai toi­sel­la.

Jos pai­kal­li­sel­la seu­ra­kun­nal­la ei ole alus­ta asti sanan­val­taa ja omis­ta­juut­ta työ­hön, vaa­ra­na on, että val­mis­tu­nut­ta kään­nös­tä ei käy­te­tä. Ulko­maa­lai­sen osal­lis­tues­sa kään­nös­pro­jek­tiin kes­keis­tä suh­tei­den luo­mi­ses­sa on kie­len oppi­mi­nen ja ajan viet­tä­mi­nen  pai­kal­lis­ten kans­sa. Kiel­tä oppi­mal­la voi osoit­taa arvos­tus­ta ihmi­siä koh­taan ja vält­tyä kie­li­ko­lo­nia­lis­ti­sel­ta ase­tel­mal­ta, jos­sa ulko­puo­lel­ta tul­lut on vah­vem­mas­sa ase­mas­sa, kos­ka kom­mu­ni­kaa­tio tapah­tuu hänel­le hel­pol­la kie­lel­lä.

  Työn alku­vai­hees­sa tulee kiin­nit­tää huo­mio­ta muun muas­sa kie­len elin­voi­mai­suu­teen ja mur­tei­siin, koh­de­ryh­män käyt­tä­miin vies­tin­tä­ta­poi­hin ja hei­dän tar­pei­siin­sa. Esi­mer­kik­si luo­mis­ker­to­muk­sen kään­tä­mi­nen pro­jek­tin alku­vai­hees­sa on toden­nä­köi­ses­ti hyö­dyl­lis­tä yhtei­söis­sä, jois­sa ei ole val­miik­si sel­ke­ää käsi­tys­tä luo­mi­ses­ta tai luo­ja-Juma­las­ta. Muu­ta­kin mie­tit­tä­vää on: Teh­dään­kö aivan uusi, syväl­lis­tä ekse­gee­siä (teks­tin tark­kaa his­to­rial­lis­ta ja kie­li­tie­teel­lis­tä tul­kin­taa) vaa­ti­va kään­nös vai help­po­töi­sem­pi suku­kiel­tä mukai­le­va kään­nös? Täh­dä­tään­kö työs­sä jo alus­ta koko kir­jal­li­sen Uuden tes­ta­men­tin val­mis­tu­mi­seen vai ken­ties vain kuun­nel­ta­vik­si tar­koi­tet­tu­jen raa­ma­tun­ker­to­mus­ten äänit­tä­mi­seen? Jän­ni­tet­tä kään­nös­pro­jek­tiin aiheu­tuu, jos pai­kal­lis­ta tilan­net­ta tun­te­mat­to­mat rahoit­ta­jat vaa­ti­vat pro­jek­tia ete­ne­mään nopeam­min kuin  kään­tä­jis­tä tun­tuu vii­saal­ta.

Var­si­nai­nen kään­tä­mi­nen alkaa siten, että koh­de­kiel­tä äidin­kie­le­nään puhu­va kään­tä­jä tekee kään­nös­luon­nok­sen, yleen­sä yhdes­tä Raa­ma­tun kirjeestä/kirjasta ker­ral­laan. Läh­de­teks­ti­nä käy­te­tään usein suku­kie­len, kan­sal­li­sen kie­len ja/tai kan­sain­vä­lis­ten kiel­ten kään­nök­siä. Kään­tä­jän tai kään­tä­jien lisäk­si kään­nös­tii­mi tar­vit­see ekse­geet­ti­sen asian­tun­ti­jan, joka var­mis­taa, että kään­nös seu­raa alku­teks­tin mer­ki­tyk­siä.

Kään­tä­mi­nen on tasa­pai­not­te­lua ja kom­pro­mis­sien teke­mis­tä kie­lel­li­sen tark­kuu­den, luon­nol­li­suu­den ja sel­key­den välil­lä. Kaik­kia kol­mea on vai­kea saa­vut­taa yhtä aikaa.

Var­sin tyy­pil­li­nen ensi­luon­nok­sen ongel­ma on se, että teks­ti nou­dat­te­lee enem­män läh­de­kie­len kuin koh­de­kie­len raken­tei­ta. Sik­si kie­lia­sun luon­nol­li­suu­teen on kiin­ni­tet­tä­vä huo­mio­ta. Avain­ter­mien oikea valin­ta on myös tär­ke­ää. Ter­mien ”rak­kaus”, ”uskoa” ja ”ikui­nen elä­mä” epä­on­nis­tu­nut valin­ta vään­si erään kie­len Jee­sus-fil­miä var­ten kään­ne­tyn jakeen Joh. 3:16 muo­toon ”Juma­la halusi maa­il­maa niin pal­jon, että lähet­ti poi­kan­sa, jot­ta kukaan, joka tulee hänen hui­jaa­mak­seen, ei kos­kaan kuo­li­si ja eläi­si vael­ta­va­na aavee­na ikui­ses­ti.”

Kun kään­nös­tii­mi on tar­kis­ta­nut kään­nök­sen kie­lia­sun ja ekse­gee­sin, on aika hank­kia palau­tet­ta kään­nök­sen sel­key­des­tä ja luon­nol­li­suu­des­ta kiel­tä puhu­val­ta yhtei­söl­tä. Samal­la työ saa jul­ki­suut­ta kie­liyh­tei­sös­sä. Ennen teks­tin jul­kai­se­mis­ta sen on käy­tä­vä läpi kään­nös­pro­jek­tin ulko­puo­li­sen kon­sul­tin teke­mä tar­kas­tus, joka sel­vit­tää, täyt­tää­kö kään­nös kan­sain­vä­li­set stan­dar­dit tark­kuu­den ja luon­nol­li­suu­den lisäk­si myös muun muas­sa kie­len raken­tei­den, kir­joi­tus­jär­jes­tel­män ja hyväk­syt­tä­vyy­den suh­teen. Jos kon­sult­ti ei osaa tar­kas­tet­ta­vaa kiel­tä riit­tä­vän hyvin, teh­dään teks­tis­tä kir­jai­mel­li­nen takai­sin­kään­nös jol­le­kin kon­sul­tin osaa­mal­le kie­lel­le.

  Kon­sult­ti­tar­kas­tuk­ses­sa vaa­dit­tu­jen muu­tos­ten teke­mi­sen ja vii­meis­ten tar­kas­tus­ten jäl­keen teks­ti on jul­kai­su­kel­poi­nen. Nyky­ään mate­ri­aa­lia jul­kais­taan usein koko ajan pie­nis­sä eris­sä sen sijaan, että odo­tet­tai­siin esi­mer­kik­si koko Uuden tes­ta­men­tin val­mis­tu­mis­ta. Jul­kai­sua­lus­toi­na toi­mi­vat yhä useam­min inter­net ja mobii­li­so­vel­luk­set, jois­sa jul­kais­taan kir­joi­te­tun ja ääni­raa­ma­tun lisäk­si mui­ta Raa­ma­tun poh­jal­ta teh­ty­jä tuot­tei­ta, kuten kuun­nel­ta­via ja kuvi­tet­tu­ja ker­to­muk­sia sekä videoi­ta. Ollaan vih­doin­kin sii­nä vai­hees­sa, joka on työn pää­mää­rä: Raa­ma­tun sano­mal­la on mah­dol­li­suus men­nä kie­liyh­tei­sön lui­hin ja yti­miin syn­nyt­tä­mään hei­dän kult­tuu­riin­sa sopi­via uskon ilmai­se­mi­sen muo­to­ja.

Teks­ti: Juha Yli­nie­mi

Kuvat: Marc Ewell

Tämä artik­ke­li perus­tuu omiin koke­muk­sii­ni ja kol­men kään­nös­kon­sul­tin säh­kö­pos­ti­haas­tat­te­luun. Kon­sul­tit oli­vat Tei­ja Greed, Step­hen Wat­ters ja Chris Wil­de. Perin­teis­tä kään­nös­työn pro­ses­sia kysee­na­lais­taa muun muas­sa Wyclif­fe Associa­tes ‑jär­jes­tö (ei sama kuin Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jät), jon­ka MAST-meto­di (Mobi­lized Assis­tance Sup­por­ting Trans­la­tion) lupaa tark­kaa kään­nös­tä huo­mat­ta­vas­ti nopeam­mal­la aika­tau­lul­la kuin perin­tei­sem­mis­sä pro­jek­teis­sa. MAST-pro­jek­tin arvioin­ti Etio­pias­sa 2015 osoit­ti kui­ten­kin vaka­via puut­tei­ta kään­nös­ten laa­dus­sa.

- Juha -