“Eikö se nyt riitä, että opettelisi englantia. Sitähän nyt kaikkien olisi hyvä oppia kuitenkin? Olemmehan mekin oppineet vieraita kieliä ja käyttäneet niitä koulussa, työssä…”

Ei siinä sinänsä varmaan mikään olekaan niin erityisen vaikeaa. Ihmisellä on ihmeellinen kyky oppia uusia asioita, uusia kieliä ja uusia taitoja. Se vaatii toisilta enemmän aikaa kuin toisilta, mutta kaikki voivat oppia, kun vain ympäristö on siihen suosiollinen. Uskallan kuitenkin väittää, että jos puhutaan ihmisen tarpeesta saada Raamattu omalla kielellään, on kyse jostakin muusta kuin vain toisen kielen oppimisen haasteista.

Äidinkieleni on suomi, mutta nautin Raamatun lukemisesta englanniksi ja saksaksi. Puhun, kirjoitan ja ymmärrän kumpaakin kieltä sujuvasti. Näen jopa uneni toisinaan saksaksi ja epähuomiossa saatan puhua ystävilleni saksaa. Joskus koen, että saksankielinen sana pystyy ilmaisemaan minulle jonkin asian kaikessa sen laajuudessaan paremmin kuin suomen kielen sana. Mikä rikkaus se silloin onkaan, kun voi lukea esimerkiksi saman Raamatun kohdan useammalla kielellä.

Mutta koska olen lukenut Jumalan sanaa myös omalla äidinkielelläni, koen sen olevan myös minua varten ja siksi useammalla kielellä sen tutkiminen on minulle rikkaus. Uskon siis jo, että Raamatun sanoma on myös minulle. Lisäksi tunnen ja hallitsen tuon toisen kielen ja kulttuurin, joten pystyn ymmärtämään, en vain sanoja, vaan myös kokonaisuuksia.

Kyse ei ole siitä, etteikö ihminen voisi oppia toista kieltä ja käyttää sitä sujuvasti  ja näin ollen voisi myös lukea Raamattua ymmärtäen Jumalan armon ja suuruuden. Monikielisyys on usean ihmisen arkipäivää.

Mutta kokeeko ihminen, jolla ei ole mitään Raamatun tekstiä omalla kielellään, kristinuskon Jumalan olevan myös häntä varten? Vai vain valtaväestöä varten? Ymmärtääkö hän, mitä jokapäiväinen leipämme on? Näkeekö hän Jumalan rakkauden olevan myös häntä varten?

Nämä ovat niitä kysymyksiä, joihin omankielisen Raamatun lukeminen voi vastata. “Jumalan antama ilmoitus on suoraan minulle!”

Yhteisöt, joilla ei ole Raamattua omalla kielellään, ovat usein vähemmistökansoja ja siksikin epätasa-arvoisessa asemassa. Omankielinen Raamattu kertoo kuitenkin toista tarinaa: jokainen on arvokas.

Raamatunkäännöstyö ei ole vain Raamatun tekstien kääntämistä (vaikka toki se on iso osa työtä).  Se on yhdessä kuljettu matka, jossa yhteisö pääsee syventymään Raamatun teksteihin, voi ymmärtää ilosanoman olevan juuri heille ja pystyy käsittelemään omasta kulttuurista nousevia kysymyksiä Raamatun valossa. 

Parhaimmillaan se on koko yhteisön kokonaisvaltainen muutos.

Moni kieli saa ensimmäistä kertaa kirjoitetun asun, ihmiset löytävät vastauksia kysymyksiinsä, seurakunta voi juurtua varmemmin yhteisön keskelle. Opitaan lukemaan tai kuuntelemaan, ja ylipäätään tutkimaan, Jumalan ilmoitusta.

Ei, vieraan kielen oppiminen ja Raamatun lukeminen sillä ei ole aina vaikeaa. Vaikeampaa on käsittää, mitä Jumalan armo juuri minulle ja omalle yhteisölle voi merkitä. 

(Se on vaikeaa välillä omalla äidinkielelläkin…)

Teksti: Milka Myllynen
Kuvituskuva: Marc Ewell