Vam­mai­suus ei ole kyvyt­tö­myyt­tä

Kol­me­tois­ta vuot­ta sit­ten opis­kel­les­sa­ni tut­kin­toa­ni, sai­ras­tuin äkil­li­ses­ti ja toi­nen puo­li kehos­ta­ni hal­vaan­tui. Sen jäl­keen elä­mä­ni ei ole ollut help­poa.

Monet ihmi­set ajat­te­le­vat, että tämä on kirouk­sen seu­raus­ta. Minun oli vai­kea saa­da apua per­heel­tä­ni ja muil­ta ihmi­sil­tä. Juma­lan avul­la aloin opis­kel­la tois­ta alaa, kos­ka aikai­sem­pi ei ollut sopi­va vam­ma­ni takia. Sain tut­kin­to­to­dis­tuk­se­ni, mut­ta en mitään työ­tä. 

Vuon­na 2020 sain mah­dol­li­suu­den opet­taa vapaa­eh­toi­se­na esi­kou­lui­käi­siä kyläs­sä­ni. Rakas­tan las­ten kans­sa ole­mis­ta ja pidän vapaa­eh­tois­työs­tä­ni. Lap­set, joi­ta ope­tin kyläs­sä­ni ovat nyt ensim­mäi­sel­lä luo­kal­la. He tule­vat kotii­ni aikai­sin aamul­la ja herät­tä­vät minut opet­ta­maan hei­tä.

Näin kuin­ka lap­set rakas­ta­vat kou­lun­käyn­tiä ja ovat innok­kai­ta oppi­maan. Tämä tekee minut iloi­sek­si. Jot­kut ihmi­set alkoi­vat roh­kais­ta minua jat­ka­maan sitä, mitä teen. 

Vuo­den 2023 syys­kuus­sa lähei­sen kylän ala-asteel­la oli paik­ka esi­kou­lun opet­ta­jal­le. Hain sitä, ja minut valit­tiin. Sain sen, mitä tar­vit­sin ja rakas­tan. Olen täyn­nä iloa, kun ope­tan lap­sia ja koen onnel­li­suut­ta elä­mäs­sä­ni. Ajat­te­len, että tämä on Juma­lan tah­to elä­mä­ni suun­nan suh­teen. Nyt ope­tan lap­sia Kahon kou­lus­sa.

Haluan kaik­kien tie­tä­vän, että vam­mai­suus ei ole kyvyt­tö­myyt­tä. Minul­la on vies­ti niil­le, jot­ka luke­vat tätä tari­naa. Kävin läpi vai­kei­ta vai­hei­ta vam­mai­suu­te­ni vuok­si ja haluai­sin pyy­tää ihmi­siä ajat­te­le­maan vam­mai­sia lap­sia.

Gumac­hew Beye­ne

Haas­tat­te­lu ja kuva: Marc Secc­hia

Kään­nös: Riit­ta Bon­ny