”Pys­tym­me rukoi­le­maan omal­la kie­lel­läm­me?!”

Kir­joit­ta­nut Feruza K., uzbe­kis­ta­ni­lai­nen Jee­suk­sen seu­raa­ja. Feruza oli yksi uzbe­kin­kie­li­sen Raa­ma­tun (jul­kais­tu 2016) äidin­kie­lel­leen kään­tä­jis­tä ja työs­ken­te­lee täl­lä het­kel­lä raa­ma­tun­kään­nös­kon­sult­ti­na. Hän var­mis­taa, että kään­nök­set ovat tark­ko­ja ja vies­tin­näl­tään sel­kei­tä ja kuu­los­ta­vat luon­te­vil­ta.

Bera­kin­kie­li­sen (nimi muu­tet­tu) Raa­ma­tun kään­tä­jät Kes­ki-Aasias­sa ovat har­tai­ta mus­li­me­ja. He nou­dat­ta­vat tar­kas­ti rama­da­nia, vuo­sit­tais­ta paas­to­kuu­kaut­ta, pidät­täy­ty­mäl­lä ruu­as­ta ja juo­mas­ta päi­vän­va­lon aikaan. Myö­hään kevääl­lä ja kesä­kuu­kausi­na se mer­kit­see 14–16 tun­nin paas­toa­mis­ta! Kuten muut­kin mus­li­mit, bera­ki­lai­set toi­vo­vat, että tuo­mio­päi­vä­nä hei­dän rama­dan-paas­ton­sa ja ‑rukouk­sen­sa las­ke­taan hei­dän hyvien teko­jen­sa jouk­koon, ja aut­ta­vat siten hei­tä saa­maan Juma­lal­ta syn­tin­sä anteek­si.

Vuon­na 2021 tulin tar­kis­ta­maan tii­min kään­nös­luon­nos­ta 1. Moo­sek­sen kir­jas­ta huh­ti-tou­ko­kuun vaih­tees­sa – juu­ri kes­kel­lä rama­da­nia. Työs­ken­te­ly pit­kien ja kuu­mien päi­vien aika­na oli hyvin väsyt­tä­vää. Kos­ka minut­kin on kas­va­tet­tu mus­li­mik­si, tie­sin mil­tä heis­tä tun­tuu. Mei­dän oli sil­ti pidet­tä­vä työ­ryt­mis­tä kiin­ni työs­tääk­sem­me kai­ken sen mate­ri­aa­lin, min­kä olim­me suun­ni­tel­leet käy­väm­me läpi.

Minul­la on tapa­na rukoil­la tii­mie­ni kans­sa jokai­sen työ­päi­vän aluk­si. En väli­tä sii­tä, ovat­ko kol­le­ga­ni kris­tit­ty­jä tai mus­li­me­ja tai usko­vat­ko he ollen­kaan juma­laan. Kun olin Bera­kin tii­min kans­sa, rukoi­lin joka aamu Juma­lan siu­naus­ta päi­väl­le ja pyy­sin hän­tä hyväk­sy­mään kään­tä­jien paas­ton. Rukoi­lin myös, että kään­tä­jät oppi­si­vat tun­te­maan Juma­lan hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti ja ymmär­tä­mään, mitä anteek­sian­ta­mus Jee­suk­ses­sa on.

Rukoil­les­sa­ni jaoin vil­pit­tö­mäs­ti sen, mitä sydä­mel­lä­ni oli, enkä yrit­tä­nyt teh­dä vai­ku­tus­ta tai mani­pu­loi­da ketään. Itse asias­sa rukoi­lin tii­min puo­les­ta äidin­kie­lel­lä­ni, uzbe­kik­si, eivät­kä he edes ymmär­tä­neet sitä.

Äidin­kie­lel­lä rukoi­le­mi­nen

Tapa­sin Bera­kin tii­min toi­mis­tos­sa, jos­sa Raa­mat­tua kään­ne­tään kah­del­le muul­le­kin kes­ki-aasia­lai­sel­le kie­lel­le. Suu­rin osa hen­ki­lö­kun­nas­ta on mus­li­me­ja, jot­ka myös paas­to­si­vat tuo­na aika­na. Toi­mis­tos­sa alkoi kier­tää sana, että rukoi­len päi­vit­täin Bera­kin tii­min kans­sa, ja erää­nä aamu­na minua pyy­det­tiin rukoi­le­maan siu­naus­ta koko hen­ki­lö­kun­nal­le. Kuin­ka oli­sin voi­nut kiel­täy­tyä?

Rukoi­lin uzbe­kik­si, kuten tein bera­ki­lais­ten­kin kans­sa, kos­ka osaan ilmais­ta itseä­ni Juma­lal­le par­hai­ten omal­la kie­lel­lä­ni. Jäl­keen­päin he ker­toi­vat minul­le, kuin­ka kau­niil­ta uzbe­kin­kie­li­nen rukouk­se­ni oli kuu­los­ta­nut. He eivät pys­ty­neet ainoas­taan tun­nis­ta­maan joi­ta­kin käyt­tä­miä­ni sano­ja, vaan hei­hin oli teh­nyt vai­ku­tuk­sen myös se, kuin­ka hel­pos­ti puhuin Juma­lal­le. Ker­roin heil­le kom­mu­ni­koi­va­ni Juma­lan kans­sa muka­vim­min äidin­kie­lel­lä­ni ja että uskon Juma­lan pitä­vän sen kuun­te­lus­ta.

Sil­loin eräs bera­kin­kie­len kään­tä­jis­tä korot­ti äänen­sä ja ker­toi, ettei hänen kan­san­sa rukoi­le bera­kin­kie­lel­lä. Vaik­ka he pitä­vät tauon kiit­tääk­seen Juma­laa tai pyy­tääk­seen hänel­tä var­je­lus­ta tai tukea, he rukoi­le­vat vain kan­sal­lis­kie­lel­lään. Rukoi­le­vat­pa he sit­ten ennen ate­ri­aa, hää­se­re­mo­nias­sa tai siu­na­tak­seen lap­si­aan, he eivät käy­tä äidin­kiel­tään.

Juma­la, joka pitää sii­tä, mil­tä kie­le­si kuu­los­taa.

Jär­ky­tyin hiu­kan täs­tä pal­jas­tuk­ses­ta. Tuos­sa ympä­ris­tös­sä on nor­maa­lia, että mus­li­miuz­be­kit rukoi­le­vat uzbe­kik­si. Mie­lee­ni ei ollut tul­lut, että asia oli­si bera­ki­lais­ten kans­sa toi­sin. Kysyin, mik­si he eivät rukoil­leet äidin­kie­lel­lään. Kään­tä­jä vas­ta­si, ettei­vät he usko­neet Juma­lan pys­ty­vän ymmär­tä­mään hei­tä, jos he teki­si­vät niin.

Vakuu­tin heil­le, että Juma­la, joka oli luo­nut hei­dän kie­len­sä, pys­tyi val­lan hyvin myös ymmär­tä­mään sitä. Seli­tin, että rukoi­le­mi­nen ei ole vain kulu­nei­ta lausei­ta, vaan vil­pi­tön­tä kom­mu­ni­koin­tia Juma­lan kans­sa. Kol­le­ga­ni kat­soi minua häm­mäs­ty­nee­nä ja kysyi: ”Mekö voim­me rukoil­la omal­la kie­lel­läm­me?”

”Kyl­lä vain”, sanoin. ”Juma­la ilah­tuu kuul­les­saan sinun puhu­van hänen kans­saan omal­la kie­lel­lä­si. Hän pitää sii­tä, mil­tä se kuu­los­taa, kos­ka hän on luo­nut kaik­ki maa­il­man kie­let.”

Nyt oli bera­kin­kie­len kään­tä­jien vuo­ro häm­mäs­tyä. Aja­tus oli kui­ten­kin myös kieh­to­va. Eräs tii­mi­läi­nen huo­ma­si, että hän voi­si nyt ker­toa äidil­leen, että tämä voi käyt­tää äidin­kiel­tään pyy­täes­sään Juma­laa siu­naa­maan hän­tä ja per­het­tään. En tie­dä, onko näin käy­nyt, mut­ta toi­von, että kään­tä­jät itse ovat alka­neet rukoil­la äidin­kie­lel­lään. En epäi­le yhtään, ettei­kö Juma­la ymmär­täi­si ja  kuu­li­si hei­tä.

Kään­nös: Sari Kau­ra­la