Raa­ma­tun­ker­to­muk­sia sipe­ria­lai­sit­tain

Miten pai­kal­li­nen tai­de tukee Raa­ma­tun sano­man välit­tä­mis­tä

Teks­ti: Tei­ja Greed

Pidät­kö visu­aa­li­ses­ta tai­tees­ta – maa­lauk­sis­ta, valo­ku­vis­ta, elo­ku­vis­ta? Kuin­ka tätä näkö­ais­tin välit­tä­mää esteet­tis­tä koke­mus­ta voi­daan hyö­dyn­tää Raa­ma­tun sano­man välit­tä­mi­ses­sä?

Juma­la rakas­taa meis­tä jokais­ta, ja hänen sano­man­sa on tar­koi­tet­tu kai­kil­le kan­soil­le. Miten välit­tää tämä sano­ma jokai­sel­le ihmi­sel­le hän­tä puhut­te­le­val­la taval­la? Jokai­nen kie­li on ainut­laa­tui­nen, ja sen avul­la voi­daan ilmais­ta Juma­laa ja Raa­mat­tua kos­ke­via totuuk­sia taval­la, mihin mikään toi­nen kie­li ei pys­ty. Kui­ten­kin eri puo­lil­la maa­il­maa, mukaan lukien Venä­jäl­lä, ihmi­set ovat siir­ty­mäs­sä van­hem­pien­sa kie­les­tä alu­een val­lit­se­vaan kie­leen. Sil­ti monil­le heis­tä oma kie­li ja elä­män­ta­pa ovat hei­dän iden­ti­teet­tin­sä yti­mes­sä. Kult­tuu­riin sopeu­te­tut raa­ma­tun­ker­to­muk­set, jois­sa on usein muka­na myös kuun­nel­ta­va ääni­tys, toi­mi­vat sil­ta­na, jon­ka kaut­ta Juma­lan sano­ma tavoit­taa yhä useam­man ihmi­sen.

Monil­la maa­il­man alueil­la suul­li­nen vies­tin­tä on ihmi­sil­le luon­te­vam­paa kuin luke­mi­nen ja tari­noi­den ker­ron­nan tra­di­tio onkin olen­nai­nen osa hei­dän elä­män­ta­paan­sa. Myös monil­la Sipe­rian kan­soil­la on täl­lai­nen ker­ron­ta­pe­rin­ne. Kun kään­nös­tii­mi hyö­dyn­tää kan­san luo­vuut­ta ja ker­ron­ta­pe­rin­net­tä, Raa­ma­tun sano­ma voi­daan esit­tää hel­pos­ti vas­taa­no­tet­ta­vas­sa ja vetoa­vas­sa muo­dos­sa. Saman­ai­kai­ses­ti ker­to­muk­set saat­ta­vat olla kään­tä­mäs­sä kie­len hii­pu­mi­sen kier­ret­tä, ovat­han ne uusia jul­kai­su­ja täl­lä kie­lel­lä.

Taval­li­ses­ti ker­to­mus­ko­koel­maan kuu­luu noin 25 Raa­ma­tun ydin­ker­to­mus­ta alkaen luo­mi­ses­ta ja päät­tyen Ilmes­tys­kir­jan vii­mei­siin kuviin uudes­ta tai­vaas­ta ja maas­ta. Vali­tes­saan ja työs­täes­sään ker­to­muk­sia kään­nös­tii­mit kiin­nit­tä­vät eri­tyis­tä huo­mio­ta aihei­siin ja motii­vei­hin, jot­ka ovat tut­tu­ja ja mer­ki­tyk­sel­li­siä kan­sal­le, joil­le ker­to­muk­set on tar­koi­tet­tu. Yksi monen Sipe­rian kan­san pää­e­lin­kei­nois­ta on kalas­tus, joten hei­tä kiin­nos­ta­va ker­to­mus on Simon Pie­ta­rin ihmeel­li­nen kalan­saa­lis Luuk­kaan evan­ke­liu­min 5. luvus­ta. Kun halu­taan välit­tää raa­ma­tun­ker­to­muk­sia tie­tyl­le kan­sal­le sen kult­tuu­ril­le omi­nai­sem­mal­la taval­la, kuvi­tuk­sel­la on täs­sä kes­kei­nen teh­tä­vä.

Raa­ma­tun­ker­to­mus­ten teks­ti seu­raa Raa­ma­tun sano­maa uskol­li­ses­ti, ja kuvi­tus hei­jas­taa niis­sä mai­nit­tu­ja fak­to­ja. Ote­taan­pa esi­merk­ki­nä ker­to­mus Jee­suk­sen ylös­nouse­muk­ses­ta, tilan­tees­ta, jos­sa enke­li ilmes­tyy hänen hau­dal­laan. Jos ker­to­mus työs­te­tään Mar­kuk­sen evan­ke­liu­min poh­jal­ta, kuvi­tuk­ses­sa näkyy vain yksi enke­li. Jos taas ker­to­mus poh­jau­tui­si Luuk­kaa­seen, näki­sim­me kuvas­sa kak­si enke­liä. Erääs­sä pro­jek­tis­sa (jos­sa avus­tin kään­nös­kon­sult­ti­na) tai­tei­li­ja oli val­mis­ta­nut kuvan Jee­suk­sen oikeu­den­käyn­nis­tä, jos­sa Pon­tius Pila­tus pesi käsi­ään. Tii­min työs­tä­mä ker­to­mus ei kui­ten­kaan sisäl­tä­nyt tätä koh­taus­ta Raa­ma­tus­ta, joten kuva kor­vat­tiin toi­sel­la dra­maat­ti­sel­la kuval­la, joka vas­ta­si ker­to­muk­sen kul­kua.

Jee­sus-vau­va koris­sa

Yksi tär­kei­tä tapo­ja, jol­la Raa­ma­tun sano­maa voi­daan tuo­da lähem­mäk­si eri kan­so­ja, on kult­tuu­ri­sen sopeu­tuk­sen kaut­ta: kuin­ka luon­to ja kult­tuu­ril­le omi­nai­set esi­neet kuva­taan. Esi­mer­kik­si Baa­be­lin tor­nis­ta ker­to­vaa šorin­kie­lis­tä tari­naa havain­nol­lis­ta­vas­sa kuvas­sa (ks. kuvaa alhaal­la) tor­ni sijait­see kuusien ympä­röi­mäl­lä tai­gal­la. Jee­suk­sen syn­ty­mäs­tä ker­to­vas­sa tšal­ka­nin­kie­li­ses­sä tari­nas­sa Jee­sus-vau­va kuva­taan lepää­mäs­sä perin­tei­ses­sä vau­vo­jen koris­sa (ks. kuvaa alhaal­la). Kult­tuu­riin liit­ty­vien esi­nei­den lisäk­si myös perin­ne­vaat­teet ihmis­ten yllä tuo­vat ker­to­muk­set lähem­mäk­si pai­kal­lis­ta kat­so­jaa. Ehkä kui­ten­kin kaik­kein vetoa­vin­ta ovat ihmi­set itse: hei­dän tutut kas­von­piir­teen­sä ja ilmeen­sä, jot­ka hei­jas­ta­vat hei­dän koke­mi­aan monen­lai­sia tun­tei­ta. Minul­le kään­nös­kon­sult­ti­na kaik­kein vai­kut­ta­vim­pia tai­ta­vat olla sen tari­nan kuvat, jos­sa Jee­sus ajaa rii­va­tus­ta mie­hes­tä ulos paho­ja hen­kiä ja nämä pää­ty­vät sika­lau­maan (Mar­kus 5). Kun näkee, miten tämä rau­ha­ton ja run­nel­tu mies (ks. kuvaa alhaal­la) muut­tuu levol­li­sek­si ja tyy­nek­si, kun Jee­sus paran­taa hänet (ks. kuvaa alhaal­la), vai­ku­tus on voi­ma­kas ja kos­ket­ta­va.

Etni­sen tai­teen käy­töl­lä Juma­lan sanan välit­tä­mi­sek­si uusil­le ylei­söil­le on hyvin pit­kä perin­ne. Esi­mer­kik­si Kris­tuk­sen syn­ty­män jäl­kei­sil­lä ensim­mäi­sil­lä vuo­si­sa­doil­la ihmi­set pää­si­vät tutus­tu­maan Raa­ma­tun sano­maan tai­teen kaut­ta Roo­man kata­kom­beis­sa ja bysant­ti­lai­sis­sa kir­kois­sa, jois­sa maa­lauk­set ja mosaii­kit hei­jas­ti­vat sel­keäs­ti nii­den luo­jien kult­tuu­ria ja taus­taa. Etni­nen tai­de yhdis­tet­ty­nä raa­ma­tun­ker­to­muk­siin pyr­kii raken­ta­maan sil­taa 4 000–2 000 vuo­den takai­ses­ta Raa­ma­tun maa­il­mas­ta, sen kult­tuu­reis­ta ja kie­lis­tä tämän päi­vän ihmi­siin näi­den omas­sa ajas­sa ja kult­tuu­ri­kon­teks­tis­sa. Par­haim­mil­laan etni­sen tai­teen käyt­tö osoit­taa, että Juma­la on myös mei­tä var­ten – kei­tä sit­ten olem­me­kin.

Kir­joit­ta­ja on kään­nös- ja kie­li­tie­de­kon­sult­ti, jol­la on pit­kä koke­mus työs­tä Venä­jän kan­so­jen ja kiel­ten paris­sa.

Alem­paa löy­dät sipe­ria­lai­sia kuvia seli­tyk­si­neen.

Kuvien seli­tyk­set: pai­kal­li­nen työn­te­ki­jä

Jee­sus paran­taa paho­jen hen­kien rii­vaa­man mie­hen, Mar­kus 5, evee­ni (Poh­jois-Sipe­ria, Venä­jä). Tai­tei­li­ja: Sar­gy­la­na Vino­ku­ro­va

Kuvis­sa näkyy evee­ni­kan­sal­le tut­tu mai­se­ma. Yllä­ole­vas­sa kuvas­sa näky­vä jyr­kän­ne ei ole evee­neil­le taval­li­nen näky­mä, mut­ta sitä tar­vi­taan ker­to­muk­sen ymmär­tä­mi­sen takia.

Jee­suk­sen ympä­ril­lä sei­so­vil­la ihmi­sil­lä on pääl­lään perin­tei­set asut, jot­ka on teh­ty poron­na­has­ta ja koris­tel­tu evee­nior­na­men­tein. Heil­lä on poron­kar­va­saap­paat, ja joil­la­kin heis­tä on pääs­sään perin­tei­nen pää­hi­ne. Yhdel­lä mie­hel­lä on kädes­sään pai­men­sau­va.

Taus­tal­la näkyy evee­nien telt­ta-asu­muk­sia ulos­työn­ty­vi­ne savu­piip­pui­neen. Poro­pai­me­net käyt­tä­vät täl­lai­sia telt­to­ja vie­lä nykyi­sin, kun taas pui­nen vene liit­tyy men­nei­siin päi­viin.

Ker­to­mus Joo­nas­ta, altai (Altain alue, Ete­lä-Sipe­ria, Venä­jä). Tai­tei­li­ja: Saja­na Teme­je­va

Kuva 1: Joo­nan kut­su

Kun Joo­na kuu­lee Juma­lan kut­sun läh­teä Nini­veen, hän lepää altai­lais­ten perin­tei­ses­sä ail-asu­muk­ses­sa, kah­dek­san­kul­mai­ses­sa puu­ta­los­sa. Kuvas­sa näkyy usei­ta esi­nei­tä, jot­ka löy­ty­vät jokai­ses­ta perin­tei­ses­tä asu­muk­ses­ta: sei­näl­lä riip­puu hevos­las­so ja ruo­ka kyp­syy perin­tei­ses­sä tuli­si­jas­sa ailin kes­kio­sas­sa. Joo­nal­la on pääl­lään perin­tei­nen altai­a­su ja ‑saap­paat. Hän lepää eläi­men tur­kis­na­han pääl­lä seu­ra­naan koi­ra. Altai­kan­sa arvos­taa koi­ria erit­täin pal­jon.

Kuva 2: Joo­nan julis­tus

Joo­nan julis­tus tapah­tuu perin­tei­ses­sä altai­lai­ses­sa mil­jöös­sä. Hänel­lä ja muil­la ihmi­sil­lä on pääl­lään perin­tei­set altai­a­sut ja ‑saap­paat. Taus­tal­la näky­vis­sä kaup­pa­ko­juis­sa myy­dään perin­tei­siä tai­de-esi­nei­tä, kuten pul­lo­ja ja mat­to­ja, ja kau­em­paa pil­kot­taa tyy­pil­li­nen altai­lai­nen mai­se­ma. Jäl­leen sekä hevo­sel­la että koi­ral­la on kuvas­sa paik­kan­sa.

Baa­be­lin tor­ni, 1. Moo­sek­sen kir­ja 11, šori (Keme­ro­von alue, Ete­lä-Sipe­ria, Venä­jä). Tai­tei­li­ja: Lju­bov Arbatša­ko­va

Baa­be­lin tor­ni on sijoi­tet­tu tai­gal­le eli sipe­ria­lai­seen met­sään, ja kuuset ympä­röi­vät sitä. Raken­ta­jat käyt­tä­vät apu­naan hevo­sia ja perin­tei­siä kelk­ko­ja tor­nia raken­taes­saan.

Iisa­kin syn­ty­mä, 1. Moo­sek­sen kir­ja 21, šori (Keme­ro­von alue, Ete­lä-Sipe­ria, Venä­jä). Tai­tei­li­ja: Lju­bov Arbatša­ko­va

Abra­ha­mil­la ja Saa­ral­la on yllään šori­kan­san perin­tei­set asut, jot­ka on kuvat­tu yksi­tyis­koh­tai­sen tar­kas­ti. Taus­tal­la näkyy perin­tei­nen kar­tio­mai­nen šoria­su­mus. Vau­va lepää riip­pu­vas­sa kabaj-koris­sa. Kult­tuu­ris­sa mer­kit­tä­vä eläin hevo­nen täy­den­tää näky­män.

Luo­mi­nen, 1. Moo­sek­sen kir­ja 1, tšal­ka­ni (Altain alue, Ete­lä-Sipe­ria, Venä­jä). Tai­tei­li­ja: Saja­na Teme­je­va

Kuva on jaet­tu kol­meen osaan, mikä hei­jas­taa tšal­ka­nei­den maa­il­man­ku­vaa: alem­pi maa­il­ma, maa ja ylem­pi maa­il­ma. Tai­tei­li­jan kuvi­tuk­seen valit­se­mat eläi­met kuten kar­hu ja peu­ra ovat Altain alu­eel­la taval­li­sia ja tšal­ka­nit met­sas­tä­vät nii­tä. Kuvan kes­kio­saa hal­lit­see jout­sen, jol­la on eri­tyi­nen mer­ki­tys tšal­ka­ni­kan­sal­le. Hei­dät tun­ne­taan nimel­lä ”jout­sen­kan­sa”, joka asuu ”Jout­sen­joen” var­rel­la (joen venä­jän­kie­li­nen nimi ”Lebed” mer­kit­see jout­sen­ta).

Jee­suk­sen syn­ty­mä, Luu­kas 2, tšal­ka­ni (Altain alue, Ete­lä-Sipe­ria, Venä­jä). Tai­tei­li­ja: Saja­na Teme­je­va

Marial­la on kak­si let­tiä, mikä osoit­taa, että hän on nai­mi­sis­sa, sil­lä nai­mat­to­mil­la tytöil­lä on vain yksi let­ti. Jee­sus-lap­si nuk­kuu perin­tei­ses­sä riip­pu­vas­sa kabaj-koris­sa. Marial­la ja Joo­se­fil­la on yllään tšal­ka­nien perin­tei­set asut. Etua­lal­la näky­vät idän tie­tä­jien kädet ojen­ta­mas­sa lah­jo­ja, ja hei­dän hihan­sa on koris­tel­tu kir­jai­luin, mikä on vau­rau­den merk­ki. Yksi tie­tä­jis­tä ojen­taa perin­teis­tä sun­duk-rasi­aa, jos­sa on hänen lah­jan­sa.

S. Vino­ku­ro­van kuvat: © IBT Rus­sia. Kaik­ki muut kuvat: © Wyclif­fe Rus­sia.