Raport­ti­sar­ja Ukrai­nan tilan­tees­ta

Wyclif­fe Roma­nia

Osa raport­ti­sar­jaa, joka käsit­te­lee krii­sin vai­ku­tuk­sia Wyclif­fe Glo­bal Alliancen jäsen­jär­jes­töi­hin Ukrai­nan raja­val­tiois­sa ja sitä, miten ne vas­taa­vat haas­tei­siin.

Kuu­rot voi­vat jää­dä sodan aika­na unoh­de­tuik­si. Hätä­vies­tit eivät aina saa­vu­ta hei­tä viit­to­ma­kie­lel­lä. Rau­ta­tie­a­se­mil­la panii­kin val­las­sa liik­ku­vat ihmi­set eivät toden­nä­köi­ses­ti tar­joa pal­jon­kaan apua. 

Wyclif­fe Roma­nian viit­to­ma­kie­li­sen Raa­ma­tun kään­nös­tii­mi tie­si, että hei­dän kuu­rot vel­jen­sä ja sisa­ren­sa Ukrai­nas­sa oli­vat val­ta­vas­sa vaa­ras­sa vii­me vii­kol­la, kun he yrit­ti­vät läh­teä maas­ta pääs­täk­seen Roma­ni­aan. Niin­pä roma­nia­lai­set otti­vat yhteyt­tä ukrai­na­lai­siin teks­ti­vies­tien ja video­vä­lit­teis­ten viit­to­mien avul­la. Sit­ten he meni­vät rajal­le aut­ta­maan hei­dät yli ja etsi­mään heil­le pai­kan, johon he voi­vat jää­dä. Osa ukrai­na­lai­sis­ta tuli Ora­de­aan, jos­sa on Wyclif­fen toi­mis­to, ja muut meni­vät Timi­soa­raan.

Wyclif­fe Roma­nian joh­ta­ja Ruben Dubei ker­too, että tämä on yksi esi­merk­ki monis­ta tilan­teis­ta, jois­sa roma­nia­lai­set ovat aut­ta­neet ukrai­na­lai­sia. Nämä kak­si kuu­ro­jen yhtei­söä käyt­tä­vät eri­lais­ta viit­to­ma­kiel­tä, mut­ta sii­nä on riit­tä­väs­ti yhtä­läi­syyk­siä, jot­ta he pys­ty­vät kom­mu­ni­koi­maan kes­ke­nään. 

“He oli­vat kuin yksi ryh­mä – eivät kuin eril­li­set ryh­mät kuu­ro­ja, vaan kuin yksi etni­nen ryh­mä, joka aut­toi toi­si­aan yli rajan ja löy­tä­mään pai­kan, min­ne voi jää­dä”, Ruben sanoi. ”Olen yllät­ty­nyt näh­des­sä­ni miten hyvin roma­nia­lai­set ovat läh­te­neet liik­keel­le ukrai­na­lais­ten pako­lais­ten aut­ta­mi­sek­si. Eri­tyi­ses­ti kris­ti­tyt ovat pan­neet toi­mek­si ja ryh­ty­neet aut­ta­maan. Monet heis­tä mene­vät rajal­le vas­taa­not­ta­maan pako­lai­sia ja aut­ta­maan hei­tä rajan yli.”

Yhteis­työ­tä pai­kal­lis­ten kirk­ko­jen kans­sa

YK:n pako­lais­jär­jes­tön UNCHR:n mukaan Roma­nias­sa oli lähes 150 000 ukrai­na­lais­ta pako­lais­ta aiem­min täl­lä vii­kol­la. Ruben ker­too, että vaik­ka useat kul­ke­vat Roma­nian läpi pääs­täk­seen ukrai­na­lai­siin yhtei­söi­hin Ita­lias­sa, Sak­sas­sa tai Espan­jas­sa, niin monet jää­vät nyt myös Roma­ni­aan. 

Wyclif­fe Roma­nian jäse­net ovat myös olleet muka­na avus­tus­töis­sä pai­kal­lis­ten kirk­ko­jen kaut­ta. Kir­kol­la, jos­sa Ruben ja hänen per­heen­sä käy­vät, on vah­va suh­de joi­hin­kin kirk­koi­hin Ukrai­nas­sa, eri­tyi­ses­ti nii­hin, jois­sa on mer­kit­tä­vä mää­rä roma­nia­lai­sia. Vii­me vii­kol­la ukrai­na­lai­nen pas­to­ri otti hei­hin kii­reel­li­ses­ti yhteyt­tä: kak­si orpo­ko­tia tar­vit­si pai­kan, johon voi­si välit­tö­mäs­ti lähet­tää heil­lä ole­vat lap­set. Niin­pä 73 iäl­tään 4–18-vuotiasta las­ta ja nel­jä opet­ta­jaa käyt­tä­vät nyt Rube­nin kir­kon lei­ri­va­rus­tei­ta Ora­deas­sa. 

”Emme vie­lä tie­dä, kuin­ka kau­an he vii­py­vät tääl­lä,” hän sanoo. ”Olem­me pie­ni kirk­ko. Oikeas­taan kir­kon jäsen­mää­rä (50–60) on pie­nem­pi kuin tiloi­hin tul­lei­den pako­lais­ten mää­rä. Niin­pä siel­lä on pal­jon teh­tä­vää.” 

Kuul­tu­aan täs­tä roma­nia­lai­set ovat aut­ta­neet ruu­an ja tar­vik­kei­den kans­sa. “Lap­set tar­vit­si­vat myös ajan­ku­lua, joten heil­le on jär­jes­tet­ty eri­lais­ta ohjel­maa”, Ruben ker­too. 

Wyclif­fe Roma­nial­la ei ole iso­ja tilo­ja pako­lai­sil­le, mut­ta sil­lä on kump­pa­nei­ta, kuten Breth­ren kir­kon lähe­tys­jär­jes­tö, joka toi­mii lähe­tys­ta­los­sa Sucea­vas­sa lähel­lä Ukrai­nan rajaa. 

”Sii­tä on nyt tul­lut pako­lais­ten talo,” Ruben sanoo. ”Olem­me lähet­tä­neet heil­le lah­joi­tuk­sia aut­taak­sem­me hei­tä täs­sä pal­ve­lu­työs­sä.”

”Luu­len, että tämä on jotain mitä Juma­la tekee roma­nia­lai­ses­sa kir­kos­sa ja sen kaut­ta, herä­tel­läk­seen hiu­kan roma­nia­lai­sia”, hän ker­too. ”Antaak­seen heil­le jota­kin käy­tän­nön teke­mis­tä ja aut­taak­seen hei­tä lait­ta­maan käy­tän­töön kaik­kia nii­tä ope­tuk­sia, joi­ta he ovat saa­neet vuo­sien var­rel­la. Tämä on iso haas­te, mut­ta ajat­te­len samal­la, että kris­til­li­sel­le uskol­lem­me tekee hyvää sovel­taa sitä elä­määm­me ja mui­den ihmis­ten elä­mään.”

Rukous­ta tar­vi­taan

Ruben mai­nit­si usei­ta rukousai­hei­ta: 

“Vaik­ka tämä ei ehkä ole Wyclif­fe Roma­nian visio, haluam­me toi­mia tilan­teen mukaan ja aut­taa Ukrai­nas­ta saa­pu­via pako­lai­sia. Mei­dän tulee etsiä tapo­ja aut­taa sil­lä koke­muk­sel­la ja osaa­mi­sel­la, niil­lä ainut­laa­tui­sil­la lah­joil­la, joi­ta Juma­la on meil­le anta­nut.”

”Resurs­sit ovat tie­tys­ti rajal­li­set, mut­ta jos aiom­me aut­taa ja lah­joit­taa, rukoil­kaa meil­le vii­saut­ta, miten sen teki­sim­me.”

”Pidäm­me trau­man­hoi­to­kurs­se­ja yhteis­työs­sä Roma­nian Raa­mat­tuseu­ran kans­sa. Sii­tä on tulos­sa yhä tär­keäm­pää ja sitä tar­vi­taan tule­vi­na päi­vi­nä.”

”Rukoil­kaa, että täs­tä seu­raa suur­ta yhteyt­tä, niin että pys­tym­me yhdes­sä pal­ve­le­maan Ukrai­nan pako­lai­sia. Jär­jes­tö­nä ja kirk­ko­na me kaik­ki rukoi­lem­me tämän puo­les­ta – Ukrai­nan ja myös Venä­jän puo­les­ta. Näin Juma­la yhdis­tää mei­dät rukouk­seen tämän asian puo­les­ta.”

Teks­ti: Jim Kil­lam, Wyclif­fe Glo­bal Alliance
Kuvat: Marc Ewell, Wyclif­fe Glo­bal Alliance

Kään­nös: Lii­sa Yli­ko­jo­la