Kuva: Marc Secc­hia

Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jät kään­tää Raa­mat­tua äidin­kie­lil­le. Raa­ma­tun­kään­nös­työn tavoit­tee­na on, että ihmi­set voi­vat ottaa Juma­lan vas­taan ja olla yhtey­des­sä häneen par­haal­la taval­la; kie­lel­lä, joka kuu­luu hei­dän iden­ti­teet­tiin­sä.

Kie­lel­lä on myös tär­keä teh­tä­vä ihmis­ten väli­ses­sä kans­sa­käy­mi­ses­sä ja kom­mu­ni­koin­nis­sa. Se aut­taa mei­tä liik­ku­maan kult­tuu­ris­ta toi­seen ja ylit­tä­mään rajo­ja. Nyky­päi­vä­nä mai­den väes­töt ovat sekoit­tu­neem­pia kuin kos­kaan, mikä tuo sekä mah­dol­li­suuk­sia että haas­tei­ta.

Olen Suo­meen tul­lut maa­han­muut­ta­ja. Syn­nyin ja kas­voin Ete­lä-Afri­kas­sa. Puhun äidin­kie­le­nä­ni englan­tia, mut­ta opin myös afri­kaan­sia kou­lus­sa ja puhuin myös sil­le läheis­tä kaap­sin kiel­tä ystä­vie­ni kans­sa. Kun tapaan mui­ta ete­lä­afrik­ka­lai­sia pai­kal­lis­seu­ra­kun­nas­sa­ni Espoos­sa, puhum­me englan­tia tai kaap­sia. Ete­lä­afrik­ka­lais­ten nurk­kaus on ääne­käs moni­ne vit­sei­neen ja nau­run­purs­kah­duk­si­neen. Yhtei­set kie­lem­me anta­vat meil­le välit­tö­mäs­ti tun­teen yhteen­kuu­lu­vuu­des­ta.

Kaaps on sukua hol­lan­nin kie­lel­le. Kun tapaan hol­lan­ti­lai­sia, tun­nen sil­loin­kin, että meil­lä on jota­kin yhteis­tä ja että voin ymmär­tää hei­tä hyvin. Tulin avio­lii­ton kaut­ta per­hee­seen, jos­sa puhu­taan suo­mea, sak­saa ja englan­tia. Opin sen vuok­si arki­sak­saa ja nyt opet­te­len myös suo­men kiel­tä.

Kun muu­tim­me Etio­pi­aan lähe­tys­työn­te­ki­jöi­nä, opin amha­raa, joka on siel­lä tär­keä pää­kie­li. Amha­ran oppi­mi­nen aut­toi minua ymmär­tä­mään Etio­pian kult­tuu­ria parem­min ja tun­te­maan, että voi­sin pär­jä­tä siel­lä. Mut­ta kun val­men­sin etio­pia­lai­sia raa­ma­tun­kään­tä­jiä käyt­tä­mään Para­text-raa­ma­tun­kään­nös­oh­jel­maa, huo­ma­sin jota­kin yllät­tä­vää. Raa­ma­tun luke­mi­nen muul­la kuin äidin­kie­lel­lä­ni aut­toi minua saa­maan uusia hen­gel­li­siä oival­luk­sia tai näke­mään hen­gel­li­siä totuuk­sia tuo­reem­min. Vähem­män tutul­la kie­lel­lä luke­mi­nen pakot­ti minut hidas­ta­maan vauh­tia ja todel­la syven­ty­mään Raa­ma­tun teks­tiin.

Kie­li aut­taa mei­tä koh­taa­maan Juma­lan ja toi­sem­me. Juma­la puhuu meil­le jokai­sen kie­len kaut­ta – rajoi­tuk­sit­ta. Ehkä sen vuok­si kie­len vaih­ta­mi­nen lukies­sa tai rukoil­les­sa aut­taa mei­tä koh­taa­maan Juma­lan uudel­la taval­la.

Kie­len ihmeel­li­nen moni­mut­kai­suus ja kau­neus on Juma­lan luo­maa, ja perim­mäi­nen iden­ti­teet­tim­me löy­tyy Hänes­sä.

Teks­ti: Marc Secc­hia