Elävä vesi virtaa ilchamuksen kielellä

On aamu, 8. lokaku­u­ta 2022, Loitipin alak­oulus­sa Mari­gat Baringon läänis­sä Ilchamuk­sen Uuden tes­ta­mentin käyt­töönot­to­juh­lan juh­la­paikalla. Kuten mis­sä päin Afrikkaa tahansa on tapana, ympäril­lä kuhisee kuin mehiläis­pesässä ihmis­ten valmis­tautues­sa vas­taan­ot­ta­maan tärkeitä vierai­ta. Alueen yhdestä kul­mauk­ses­ta nousee savua: siel­lä valmis­te­taan ruokaa. Ilchamuk­sen van­hat miehet teuras­ta­vat vuo­h­ta, jota myöhem­min leikataan juh­las­sa kuin kru­u­na­jaiskakkua. Yksi van­hoista miehistä veistää tikku­ja. Ne ovat ymmärtääk­seni eri­ty­isiä haarukoi­ta, joi­ta käytetään ”kakun” tar­joilus­sa leikkaamis­ser­e­mon­ian jäl­keen. Tapah­tuma­paikalle johta­vat tiet ovat ruuhkaisia vieraiden saa­pues­sa tapah­tu­maan. Myös pienet lapset saa­pu­vat ikän­sä mukaisi­in kansal­lispukui­hin pukeu­tuneina, naisia näkyy kokoa­mas­sa ja koris­tele­mas­sa kaulako­ru­jaan ja miehiä liikku­mas­sa nimikoidut käve­lykepit kädessään.

Ilchamuk­sen Uuden tes­ta­mentin kään­tämisen vai­heista ker­ro­taan monis­sa puheis­sa. BTL:n kansalli­nen johta­ja, pas­tori Peter Munguti, korostaa kään­nöstyön pitkää, 16 vuo­den mit­taista matkaa, jota sävyt­tivät eri­laiset alueen tur­vat­to­muu­teen liit­tyvät haas­teet sekä kuiv­u­us. Tästä kaikesta huoli­mat­ta hän arvostaa ja kiit­tää yhteisöä siitä, että se mah­dol­listi Raa­matun kään­tämisen hei­dän kielelleen. Lisäk­si hän huomioi kään­nösti­imin väsymät­tömät pon­nis­te­lut läpi kään­nöspros­essin pitkän ja mutkikkaan tien. Myös vihkimis­ser­e­mo­ni­aa johta­va pas­tori, Ken­ian Africa Gospel ‑kirkon piis­pa tohtori Robert Lang’at ker­too arvosta­vansa BTL:ää hyvin tehdys­tä työstä; siitä, että Raa­mat­tu on nyt saatavil­la Ilchamuk­ses­sa. Hän muis­telee matkaa, jon­ka teki yhteisöön kahdek­san vuot­ta aiem­min: ”Vuon­na 2014 rukoilin täl­lä kukku­lal­la kivien pääl­lä. Tänään tääl­lä Ilchamuk­ses­sa on upea tyt­tö­jen koulu, jos­ta on näkymät Baringo-järvelle. Kun yhteisö saa tänään vas­taan­ot­taa Jumalan sanaa oma­l­la äidinkielel­lään, tulkoon se hei­dän jalko­jen­sa lam­puk­si suures­sa hen­gel­lisessä, sosi­aalises­sa ja taloudel­lises­sa muu­tok­ses­sa”, hän toteaa. 

Kun Ilchamus-tek­ste­jä lue­taan ensim­mäistä ker­taa julkises­ti, amen-huu­dot kiirivät ilmas­sa; ne ovat vaku­u­tus yhteisölle yhteenku­u­lu­vu­u­den tun­teesta, aset­tumis­es­ta ja uud­es­ta aamunkoitos­ta. Myös Uudet tes­ta­men­tit ote­taan vas­taan suurel­la ilol­la: osa yhteisön jäsenistä pitää niitä rin­taansa vas­ten. Yksi mieleen­painu­vim­mista vas­taan­otoista on kir­jaansa suutel­e­va Ilchamus-nainen.

Tohtori Solomon Letan­gulen johta­man yhteisön ammat­ti­laiset pitävät arvos­sa sitä vaiku­tus­ta, jon­ka Raa­mat­tu tuo yhteisöön. ”Näi­den kir­joi­tusten julkaisem­i­nen on his­to­ri­al­lista. Jumalan sana aut­taa säi­lyt­tämään kult­tuuria ja kar­si­maan pois negati­ivisia käytän­töjä ja pahei­ta, jot­ka estävät yhteisöä men­estymästä ja edis­tymästä.”

Kun olemme päät­tämässä tapah­tu­maa, alkaa kaatosade. Alueel­la ei ole satanut kuukausi­in, ja ajaes­samme pois käy ilmi, että sadet­ta  saati­in lähin­nä vain juh­la-alueel­la. mikä saat­taa olla osoi­tus Jumalan liitos­ta Ilchamus-kansan kanssa. Kuten sanas­sa san­o­taan: ”Minä olen tei­dän kanssanne joka päivä maail­man lop­pu­un asti.” Todel­lakin, Jumalan sanan saa­pumi­nen on elämää anta­van veden ver­tausku­va.

Ylistämme Jumalaa siitä, että Uuden tes­ta­mentin lisäk­si jo viime vuon­na aloitet­tu Van­han tes­ta­mentin kään­nöstyö jatkuu, ja toivomme, että Ilchamus-yhteisö saa pian koko Raa­matun oma­l­la kielel­lään. Siihen saak­ka Uusi tes­ta­ment­ti saa ohja­ta yhteisön ihmis­ten elämää.

Arvostamme suuresti myös kaikkien kump­paniemme tukea Uuden tes­ta­mentin kään­tämisessä. ”Yksin se ei olisi ollut mah­dol­lista, mut­ta tei­dän avul­lanne me voimme todis­taa Jumalan uskol­lisu­ud­es­ta Ilchamus-yhteisön kesku­udessa.” Kun­nia Jumalalle!

Tek­sti: Daisy Kilel, BTL (Bible Trans­la­tion & Lit­er­a­cy of East Africa). Tiedot­ta­ja ja kansal­lisen johta­jan assis­tent­ti

Kuvat: BTL

Kään­nös: Liisa Yliko­jo­la