Isä, haluan esi­kou­luun!

Per­hee­ni­sä ker­too omas­ta näkö­kul­mas­taan sii­tä, mitä äidin­kie­li­nen esi­kou­lu mer­kit­see.

Asun per­hee­ni kans­sa mel­ko kau­ka­na kyläs­tä. Kak­si lap­sis­tam­me ovat jo kou­lus­sa, ensim­mäi­sel­lä ja toi­sel­la luo­kal­la. Nuo­rim­mai­nen on vas­ta kak­si­vuo­tias. Van­hin lap­sis­tam­me ei ole käy­nyt esi­kou­lua, mut­ta kes­kim­mäi­nen on. Vaik­ka mat­ka kou­luun on pit­kä, pyy­si lap­se­ni pääs­tä esi­kou­luun. “Isä, haluan esi­kou­luun!” Lap­sen pyy­täes­sä lupaa, koin myös itse, että esi­kou­lu oli­si hyvä asia ja niin­pä lähe­tim­me lap­sem­me sin­ne.

Olen huo­man­nut, kuin­ka esi­kou­lun käy­neet lap­set, oma­ni­kin, ovat tai­ta­via. He osaa­vat ja oppi­vat parem­min kuin ne lap­set, jot­ka eivät ole käy­neet esi­kou­lua. Nepa­lin kie­len tai­to on myös kehit­ty­nyt. Englan­nin kiel­tä ei har­joi­tel­la niin pal­jon, joten se ei ole kovin hyvä. Mie­len­kiin­toi­set ope­tus­ma­te­ri­aa­lit ja eri­lai­set pelit aut­ta­vat oppi­mi­ses­sa, joten lap­set mene­vät kou­luun aina innois­saan.  

Esi­kou­lu­lai­set muis­ta­vat ja tie­tä­vät pal­jon — koto­na ker­ro­taan aina, mitä on opit­tu. Lap­sem­me esi­mer­kik­si opet­ti meil­le lau­lun, jos­sa ker­ro­taan käsien­pe­sus­ta. Lau­lun avul­la he oli­vat oppi­neet pese­mään käten­sä. Niin­pä minä­kin ostin meil­le kotiin saip­pu­aa, joten koto­na­kin voi­daan pes­tä kädet aina ennen ruo­kai­lua. 

Opet­ta­jat ovat opet­ta­neet myös eväi­den tär­key­des­tä, joten lap­set pyy­tä­vät rii­siä mukaan kou­luun. Annam­me heil­le aina eväät ruu­as­ta, jota muu­ten­kin söi­sim­me. Se on tär­ke­ää, että heil­lä on hyvät eväät. 

Äidin­kie­li­nen esi­kou­lu tar­jo­aa hie­non mah­dol­li­suu­den elä­mäs­sä, mis­tä olen kii­tol­li­nen. Toi­von, että tämä jat­kuu, jot­ta muut­kin lap­set pää­si­si­vät esi­kou­luun. 

Kaik­ki lap­set tuli­si lähet­tää kou­luun.

Ker­to­ja on per­hee­ni­sä. Hän asuu per­heen­sä kans­sa lho­min­kie­li­sel­lä alu­eel­la Nepa­lis­sa.

Kuva: Mil­ka Myl­ly­nen