Papuauusiguinealaisen Mila Bauyan äidinkieli on somba-siawari. Uusi testamentti valmistui tuolle kielelle jo vuonna 1996. Nyt Mila on työskentelee Vanhan testamentin käännöksen parissa – seitsemän kirjaa on jo valmiina. Mila kertoo omasta työstään ja kutsustaan.

Jumala kutsui minut raamatunkäännöstyöhön jo hyvin nuorena tyttönä. Kolmena päivänä viikossa teen käännöstyötä. Ennen meitä oli iso tiimi, nyt jäljellä on enää kolme. Kolme kääntäjää on pieni tiimi ja siksi työkin etenee hitaasti.

Muina arkipäivinä työskentelen omassa puutarhassani, jotta pystyn ruokkimaan perheeni, johon kuuluu aviomieheni Taituksen lisäksi kaksi teini-ikäistä tytärtä ja yksi adoptoitu poika, joka on jo aikuinen. On pakko luottaa Jumalan johdatukseen ja apuun, koska en saa työstä palkkaa enkä siis voi auttaa heitä taloudellisesti.

Kylämme nuorista monet puhuvat hyvin myös muita kieliä, mutta kotikylässämme sombasiawari on tärkein kieli ja sitä käytetään kaikessa. Haluamme saada myös Vanhan testamentin omalle kielellemme. Raamatun ymmärtäminen vieraalla kielellä on vaikeaa. Äidinkielellä Jumalan Sana käy syvälle sydämeen. Ilman Raamattua joutuu helposti väärien oppien vietäväksi. Raamatusta opimme sen, mitä Jumala haluaa meille puhua.

Meidän kotikylässämme on monia, jotka luottavat esi-isien henkiin, eivätkä tunne Jumalaa. Raamatun kautta he voivat oppia tuntemaan oikean Jumalan. Kummitukset ja henget aiheuttavat pelkoa. Jumala ja Pyhä Henki toimivat eri tavalla. Haluaisin, että tavalliset ihmiset voisivat oppia tuntemaan oikean Jumalan.

Jumala on Isä, jolle voin tuoda kaikki huoleni työssä ja kotona. Raamatunkäännöstyössä tarvitsemme Jumalalta viisautta, jotta löydämme oikeat sanat. Myös ympärillä olevat naapurit näkevät, että jätän huoleni Jumalalle ja Jumala on pitänyt minusta ja perheestäni huolen. Minulla ei ole palkkatyötä, mutta silti minulla on kaikki mitä tarvitsen. Taivaallinen Isä on pitänyt huolta minusta ja perheestäni. 

Haluan jatkaa raamatunkäännöstyötä, kunnes meillä on omalla kielellämme koko Raamattu.

 

Haastattelu ja kuva: Maria Vuorma

Juttu on julkaistu Sanalla sanoen -lehden numerossa talvi 2020.