Kot­kan poi­ka

Kat­se­lin ker­ran ran­nal­la, kuin­ka joku hui­ma­pää nousi moot­to­ri­ve­neen vetä­mä­nä yläil­moi­hin var­jon kan­nat­ta­ma­na. Para­sai­ling lie­nee Suo­mes­sa sen ver­ran tun­te­ma­ton laji, ettei sil­le edes löy­dy suo­men­nos­ta kai­kis­ta sana­kir­jois­ta. Yksi kui­ten­kin kut­sui sitä “nousu­var­joi­luk­si“.

No, oli­pa nimi mikä tahan­sa, aika uhka­roh­keal­ta se minus­ta näyt­ti. Ensin kii­ku­taan veneen peräs­sä odot­taen, että tuu­li tart­tui­si var­joon, sit­ten nous­taan sen varas­sa yhä ylem­mäs ja yhä kau­em­mas venees­tä ja roi­ku­taan hyö­ky­vien aal­to­jen yllä var­jon varas­sa voi­mat­ta miten­kään vai­kut­taa vauh­tiin, nousu­kor­keu­teen, mää­rän­pää­hän tai len­non pituu­teen. Sin­ne kun läh­tee, niin siel­lä pysyy kuin lei­ja tai­vaal­la kovan tuu­len rie­pot­te­le­ma­na, kun­nes moot­to­ri­ve­neen kul­jet­ta­ja hinaa len­nä­tet­tä­vän­sä takai­sin alas veneen lähei­syy­teen, edel­lyt­täen tie­tys­ti, että var­jo on ehjä eikä veto­köy­si mene poik­ki… Var­paat sii­nä aina­kin kas­tu­vat, jos ei muu­ta. Sel­lai­nen ei ole ollen­kaan minun kal­tai­se­ni maa­kra­vun hei­niä.

Nousu­var­joi­lua kat­sel­les­sa­ni tun­tui, että ehkä täs­sä lähe­tys­työs­sä on vähän jotain saman­lais­ta. Kun hyp­pään Juma­lan kyy­tiin, en etu­kä­teen tie­dä, nousee­ko var­jo­ni heti ilmaan vai ei, miten hur­ja len­nos­ta tulee, min­ne se suun­tau­tuu, mil­lai­set ovat mai­se­mat mat­kan var­rel­la ja mil­loin pää­sen peril­le. Ei sii­nä höt­kyi­ly auta, sil­lä rim­pui­lu kiin­ni­tys­haar­nis­kas­sa saat­tai­si päät­tyä mat­kan äkil­li­seen kat­kea­mi­seen ja kyl­mään kyl­pyyn. Voin vain uskon­var­jon varas­sa roik­kua tai­vaan­kan­nen alla sanoen Kip­pa­ril­le, ”Vie sie ja mie viki­sen”, ja luot­taa sii­hen, että Hänen kiin­ni­tys­vai­je­rin­sa on kun­nos­sa ja Hän tie­tää, min­ne ollaan menos­sa ja miten sin­ne par­hai­ten pääs­tään. Minun teh­tä­vä­ni on vain men­nä min­ne vie­dään ja kuin mai­nos­vii­ri tai­vaal­la julis­taa Hänen ole­mas­sao­lo­aan. Ja ehkä vähän naut­tia mai­se­mis­ta­kin mat­kan var­rel­la, niin tuu­lis­ta kuin siel­lä ylhääl­lä onkin.

…kaik­ki, jot­ka Her­raa odot­ta­vat, saa­vat uuden voi­man, he kohoa­vat sii­vil­leen kuin kot­kat… 

    Jes 40:31a

Kat­ri Lin­na­sa­lo

Kir­joit­ta­ja työs­ken­te­lee raa­ma­tun­kään­nös­työn paris­sa Papua-Uudes­sa-Gui­neas­sa.