Pää­siäi­si­loa levit­tä­mäs­sä

Pää­siäi­nen on kris­ti­kun­nan tär­kein juh­la, luo­han Jee­suk­sen kuo­le­ma ja ylös­nouse­mus perus­tan pelas­tuk­sel­le ja ikui­sen elä­män toi­vol­le. Eten­kään vähem­mis­tö­kie­liä puhu­vil­le ei ole kui­ten­kaan itses­tään­sel­vää, että seu­ra­kun­nas­sa tai kodeis­sa voi­daan lukea Raa­ma­tun teks­te­jä pää­siäi­sen tapah­tu­mis­ta yhtei­sön omal­la kie­lel­lä. 

Pure­petshat ovat yksi Mek­si­kon alku­pe­räis­kan­sois­ta. Mari­ka ja Kari Ran­ta ovat muka­na pure­petshan­kie­li­sen Uuden tes­ta­men­tin kään­nös­työs­sä. Uusi tes­ta­ment­ti val­mis­tui vuon­na 2012. 

— His­to­rial­li­ses­ti ihan ensim­mäi­set evan­ke­liu­mien kään­nök­set pure­petshak­si teh­tiin jo n. 1540-luvul­la, kun ensim­mäi­set lähe­tys­työn­te­ki­jät tuli­vat alu­eel­le espan­ja­lais­ten val­loit­ta­jien vana­ve­des­sä. Vuon­na 1543 Patzcua­ron kau­pun­kiin perus­tet­tiin ensim­mäi­nen yli­opis­to Ame­ri­kois­sa pure­petshan­kie­lis­ten pap­pien kou­lut­ta­mi­sek­si. Vas­taus­kon­puh­dis­tus kui­ten­kin ylsi Euroo­pas­ta meren yli Mek­si­koon ja tukah­dut­ti sil­loi­sen kään­nök­sen käy­tön kan­san kes­kuu­des­sa. Nykyi­sen raa­ma­tun­kään­nök­sen evan­ke­liu­mit kään­net­tiin 2004—2005 ja otet­tiin saman tien käyt­töön eri kir­kois­sa, Kari valot­taa his­to­ri­aa.

Sam­bu­ru on yksi Kenian elin­voi­mai­sis­ta alku­pe­räis­kie­lis­tä, jol­le val­mis­tui Uusi tes­ta­ment­ti 2019. SLEF:n ja Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien yhtei­set työn­te­ki­jät Anna ja Mag­nus Dahl­bac­ka Suo­mes­ta oli­vat muka­na kään­nös­pro­jek­tis­sa. Pää­siäis­ker­to­mus­ten teks­te­jä kään­net­täes­sä on pitä­nyt hakea sopi­via sano­ja tapah­tu­mia kuvaa­maan.

— Sam­bu­run ver­ta mer­kit­se­vää sanaa “lodo” ei halut­tu ensin käyt­tää, kos­ka kirk­ko­kan­sa ei halun­nut luo­pua maa­sain kie­len tutus­ta ”sarge”-sanasta, vaik­ka se tar­koit­taa sam­bu­ruk­si veren ja mai­don sekoi­tuk­ses­ta koos­tu­vaa juo­maa. Asias­ta käy­tiin kii­vai­ta kes­kus­te­lu­ja. Nyt sanaa “lodo” käy­te­tään läpi Raa­ma­tun, Mag­nus muis­te­lee.

Miten ker­toa ymmär­ret­tä­väs­ti, mitä Jee­suk­sel­le tapah­tui Gol­ga­tal­la?

— Ris­tiin­nau­lit­se­mi­nen on sam­bu­run kie­les­sä täy­sin uusi käsi­te. Swa­hi­lin kie­les­tä lai­nat­tiin sana “msa­la­ba”, joka tun­ne­taan kris­til­li­sen kir­kon sym­bo­li­na. Ver­bik­si ris­tiin­nau­li­ta valit­tiin sana, jota käy­te­tään, kun vuo­hen tai leh­män nah­ka levi­te­tään ja kiin­ni­te­tään esi­mer­kik­si pui­hin kui­vu­maan. Näin ihmi­set ymmär­tä­vät, että ris­tiin­nau­li­tun hen­ki­lön ruu­mis kiin­ni­te­tään ris­tiin, Mag­nus havain­nol­lis­taa.

Tapa viet­tää pää­siäis­tä vaih­te­lee kris­tit­ty­jen kes­kuu­des­sa maas­ta toi­seen.

— Pure­petsho­jen paris­sa, kuten muu­al­la­kin Mek­si­kos­sa, vie­te­tään pää­siäis­tä vuo­den suu­rim­pa­na kris­til­li­se­nä juh­la­na. Koko hil­jai­nen viik­ko on kou­luis­ta lomaa, ja kylis­sä kaik­ki kyn­nel­le kyke­ne­vät osal­lis­tu­vat eri tapah­tu­miin. Jokai­ses­sa kyläs­sä pide­tään pää­siäis­näy­tel­miä ja ris­ti­kul­kue, jos­sa lue­taan Raa­ma­tun teks­te­jä pää­siäi­sen tapah­tu­mis­ta, Kari kuvai­lee.

Kenian Sam­bu­rus­sa puo­les­taan pää­siäis­tä ei vie­te­tä yhtä näyt­tä­väs­ti.

— Sam­bu­run seu­ra­kun­nis­sa hil­jai­sen vii­kon aika­na ei vie­te­tä yleen­sä eril­li­siä juma­lan­pal­ve­luk­sia, pait­si pää­siäis­sun­nun­tai­na. Kato­li­ses­sa kir­kos­sa perin­teis­tä pide­tään kui­ten­kin kiin­ni. Pro­tes­tant­ti­set kir­kot ovat kir­jai­mel­li­ses­ti hil­jai­sia tänä aika­na. Raa­mat­tua lue­taan omal­la kie­lel­lä eri­tyi­ses­ti maa­seu­dul­la, toi­sin kuin kau­pun­ki­seu­ra­kun­nis­sa, jois­sa puhu­taan usein monia kie­liä, Mag­nus ker­too.

Muis­te­taan raa­ma­tun­kään­nös­työ­tä rukouk­sin, jot­ta yhä useam­pi kie­liyh­tei­sö voi­si tun­tea ilo­sa­no­man ja juh­lia Jee­suk­sen ylös­nouse­mus­ta omal­le kult­tuu­ril­leen omi­nai­sel­la taval­la, kuten pure­petsho­jen koh­dal­la on käy­nyt:

— Sato­jen vuo­sien ajan ihmi­set ovat näh­neet Jee­suk­sen kär­si­myk­sen ja kuo­le­man näy­tel­ty­nä — nyt he sekä näke­vät sen, että ymmär­tä­vät sen parem­min, kuul­les­saan ker­to­muk­sen omal­la kie­lel­lään, Kari iloit­see.

Teks­ti: Anne Par­hia­la