Pas­to­ri osa­na yhtei­söä

Konei­den kor­jaus­ta rakas­ta­va Pila­tus on kah­den lap­sen isä Län­si-Sulawe­sil­lä, Indo­ne­sias­sa, jon­ne hän muut­ti vai­mon­sa Char­lien kans­sa voi­dak­seen pal­vel­la pas­to­ri­na Mapun kyläs­sä. He asu­vat talos­sa, joka sijait­see aivan kir­kon vie­res­sä, mäen juu­rel­la.

Nuo­rem­pa­na unel­moin läh­te­vä­ni armei­jaan, mut­ta talou­del­li­sis­ta syis­tä se ei ollut mah­dol­lis­ta. Aloi­tin sen sijaan teo­lo­gi­set opin­not, rehel­li­ses­ti sanot­tu­na alun perin sijais­van­hem­pie­ni vakuut­ta­mi­na. 

Val­mis­tuin Toho­mo­nin kris­til­li­sen yli­opis­ton teo­lo­gian lai­tok­sel­ta vuon­na 2003 ja työs­ken­te­lin ensin muis­sa töis­sä, mut­ta sit­ten minua pyy­det­tiin pas­to­rik­si. Se oli Juma­lan joh­da­tus­ta, ja Hänen armos­taan olen oppi­nut naut­ti­maan työs­tä­ni päi­vä päi­väl­tä enem­män.

Yksi unoh­tu­ma­ton het­ki yhdes­sä seu­ra­kun­tam­me kans­sa oli, kun poi­ka­ni syn­tyi. Lap­si syn­tyi koto­nam­me toi­sin kuin oli suun­ni­tel­tu. Vaik­ka meil­lä ei ole per­het­tä ja suku­lai­sia tääl­lä, oli­vat seu­ra­kun­ta­lai­set tuol­loin ja muul­loin­kin tuke­nam­me ja mei­dän kans­sam­me. Jaoim­me tuon het­ken yhdes­sä. Olem­me koke­neet ole­vam­me koto­na.

Olen eri­tyi­sen onnel­li­nen, kun saan joh­taa yhtei­söm­me yhtei­seen rukouk­seen pel­lol­la rii­sin istu­tuk­sen ja sadon­kor­juun aikaan. Täl­lä alu­eel­la ihmi­sil­lä on eri­tyi­nen tapa työs­ken­nel­lä yhdes­sä vuo­ro­tel­len istu­tet­taes­sa ja satoa kor­jat­taes­sa. 

Meil­lä ei vie­lä ole Raa­mat­tua, elä­män tär­kein­tä ohje­nuo­raa, kylä­läis­ten omal­la kie­lel­lä, mut­ta Raa­ma­tun teks­te­jä kään­ne­tään jo. Rukoi­len ja toi­von, että kirk­kom­me teki­si kaik­ken­sa ja voi­si tukea raa­ma­tun­kään­nös­työ­tä, jot­ta kään­nös saa­tai­siin mah­dol­li­sim­man pian pää­tök­seen ja yhtei­söm­me käyt­töön. Äidin­kie­lel­lä on kylä­läi­sil­le eri­tyi­nen mer­ki­tys. Äidin­kie­li­nen Raa­mat­tu aut­tai­si ihmi­siä täy­sin ymmär­tä­mään luke­man­sa.

Teks­ti: Pila­tus 

Kuva: Mil­ka Myl­ly­nen

Artik­ke­li on jul­kais­tu myös Sanal­la sanoen ‑leh­den kesän 2020 nume­ros­sa.