Oman tehtävän ja paikan löytäminen raamatunkäännöstyön kokonaisuudessa voi olla yllätysten matka. Ennen maailmalle vievälle tielle astumista on kuljettava jäsenyyspolku, jolla paikkaansa etsivä saa tilaisuuden pohtia omia toimintatapojaan, elämäänsä ja uskoaan. Tärkeä kysymys polulla on: Mihin Jumala minua kutsuu ja kenen kanssa? Kulkija ei ole polulla yksin. Häntä tukevat seurakunta, perhe ja ystävät. Virstanpylväitä ja pysähdyspaikkoja jäsenyyspolulle valmistelee tänä vuonna 50-vuotissyntymäpäiväänsä juhliva Wycliffe Raamatunkääntäjät. Jäsenyyden mukana kulkija saa vielä tuekseen maailmanlaajuisen järjestöperheen.

Aloitin Suomen Wycliffen lähetyskoordinaattorina huhtikuun 1. päivänä 2022. Oli kulunut 28 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran olin kuullut raamatunkäännöstyöstä ja Wycliffestä.  Valmistuin yliopistosta ranskan kielen maisteriksi keskelle 90-luvun alun lamaa, jolloin työtilaisuuksia vastavalmistuneelle humanistille oli hyvin vähän. Työstä tyhjinä päivinä Kaikkivaltias kutsui lukemaan Raamattua, mistä lopulta löysin Vapahtajan ja uuden elämän. 

Sana puhdisti, puhui ja ohjasi hyvin konkreettisella tavalla hakeutumaan vapaaehtoistyöhön. Otin yhteyttä kansainvälisiin ja kotimaisiin järjestöihin ja jo epätoivon kynnyksellä sain langan päähän Laina Ahon Wycliffen Riihimäen toimistosta. Hän tarttui asiaani, ja muutamia kuukausia myöhemmin, kesän 1994, työskentelin Horsleys Greenin koulutuskeskuksen keittiössä vapaaehtoisena. Elämä kristillisessä yhteisössä oli uutta ja ihmettelin kansainvälistä opiskelijajoukkoa, joka opiskeli kaikkea mahdollista kielitieteestä kääntääkseen Raamattua jonkin aivan tuntemattoman kansanryhmän parissa. 

Sanasta Jumalan löytäneelle, kieliä ja erilaisia kulttuureja rakastavalle löytö oli mullistava! Kesän aikana sain tutustua opetukseen ja siinä sivussa opin myös paistamaan keskuksen jokaviikkoista brittiherkkua, fish and chips! Vapaaehtoisjoukon vanhempaan kaartiin kuuluvalle aikainen aamuherätys rasvakeitinten ääreen oli lähes yksinoikeus! 

Lähdin Horsleys Greenin kesän jälkeen etsimään Suomesta järjestöä, joka lähettäisi minut maailmalle raamatunkäännöstyöhön. Mielessäni oli työ kielitieteellisen tutkimuksen parissa jossain läntisessä Afrikassa – olinhan opiskellut ranskaa ja kielitiedettä. Järjestö löytyi, suoritin SILin kurssit ja Suomen Wycliffe hyväksyi minut jäsenekseen. Kun maailmalle lähdön aika koitti ennen vuosituhannen vaihtumista, nousin Pekingin koneeseen lähteäkseni Kiinaan opetustehtäviin. Toiveissa oli joskus siirtyä Itä-Aasian SILin työhön.  

Näky ei toteutunut yli kymmenen vuoden aikana maailmalla, mutta ei myöskään unohtunut. Kun palasin Aasiasta kotimaahan, sain hoidettavakseni Lähetysseuran raamatunkäännös- ja kielityön hallinnon ja opin paljon yhteistyöstä ja lähettämisestä. Nyt tällä uudella paikallani olen pohtinut Jumalan johdatusta omalla jäsenyyspolullani ja nähnyt Mooseksen uusin silmin.  

Mooses oli rehellinen Jumalalle, kun hän sai Jumalalta kutsun johtaa Israelin kansa pois Egyptistä. Hän tiesi, ettei olisi hyvä puhuja, ja Jumala antoi hänelle kumppaniksi Aaronin. Kutsun saaneella Mooseksella tuskin oli mielessään käyttää 40 vuotta matkaan, joka normaalisti kestäisi joitakin viikkoja tai ehkä valtavan kansan kohdalla kuukausia. Lopulta kansa pääsi luvattuun maahan, ja Mooses iloitsi siitä, vaikka ei itse päässyt sinne. 

Tunnen suurta myötätuntoa Moosesta ja hänen elämänsä käänteitä kohtaan. Mooseksen tapaan suuri vaikuttaminen puheen tasolla on itselleni vierasta. Kun Jumala kutsui minut lähtemään työhönsä, Hän antoi minulle Sanansa Aaronista: Sana kyllä puhuisi puolestaan, minun tehtäväkseni jäisi käytännön järjestelyt. Mooseksen valmistautuminen tehtävään kesti 40 vuotta, minulta aikaa kului vain noin puolet siitä. Rukoillaan, että se kansa, joka toimii raamatunkäännöstyössä ja rakentaa sitä kautta seurakuntaa, menestyy ja näkee, mitä Sana voi saada aikaan. 

“Minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne eivätkä teidän tienne ole minun teitäni”, sanoo Herra. “Sillä niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella. Niin kuin sade ja lumi tulevat taivaasta eivätkä sinne palaa vaan kastelevat maan, joka hedelmöityy ja versoo ja antaa kylväjälle siemenen ja nälkäiselle leivän, niin käy myös sanan, joka minun suustani lähtee: se ei tyhjänä palaa vaan täyttää tehtävän, jonka minä sille annan, ja saa menestymään kaiken, mitä varten sen lähetän.” (Jes. 55:8–12)

Teksti ja kuvat: Elisa Nousiainen