Säi­lyy­kö Jee­sus kes­kiös­sä?

Uusi Tie ‑leh­den hei­nä­kuun nume­ros­sa oli artik­ke­li, jos­sa käsi­tel­tiin kris­til­lis­ten jär­jes­tö­jen maal­lis­tu­mi­seen vai­kut­ta­via teki­jöi­tä.

Artik­ke­li herät­ti minut jat­ka­maan aiheen poh­din­taa. Poh­din asi­aa ylei­sel­lä tasol­la, eikä minul­la ole mie­les­sä­ni mitään yksit­täis­tä jär­jes­töä.

Ete­lä­ame­rik­ka­lai­nen lähe­tys­teo­lo­gi Samuel Esco­bar kuvaa kir­jas­saan A Time for Mis­sion, kuin­ka lähe­tys­jär­jes­töt voi­vat omak­sua lii­ke-elä­män tavan toi­mia ja puhua, jol­loin vaik­ka­pa tehok­kuus voi nous­ta työ­tä hal­lit­se­vak­si mit­ta­rik­si ja yksit­täi­sen ihmi­sen mer­ki­tys jää­dä taka-alal­le. 

Yhteis­kun­nal­li­ses­ta näkö­kul­mas­ta eräs maal­lis­tu­mi­sen ulot­tu­vuus on, että kris­til­li­syy­des­tä tulee yhä enem­män ihmis­ten yksi­tyis­asia. Kris­til­li­sel­le jär­jes­töl­le maal­lis­tu­mi­nen voi tar­koit­taa hen­gel­li­syy­den ohe­ne­mis­ta. Enää ei puhu­ta iloi­ses­ti Jee­suk­ses­ta vaan enem­män­kin pai­no­te­taan sel­lai­sia työ­muo­to­ja, jot­ka ovat yhteis­kun­nal­li­ses­ti tai sosi­aa­li­ses­ti mer­kit­tä­viä. Halu­taan olla yhteis­kun­nal­li­ses­ti tär­kei­tä hyvän­te­ki­jöi­tä, mikä toki on osa kris­ti­tyn pal­ve­lu­teh­tä­vää maa­il­mas­sa.

Kris­til­li­seen uskoon sisäl­tyy kui­ten­kin samal­la tiet­ty louk­kaus täl­le maa­il­mal­le. Ris­ti on Juma­lan vas­ta­merk­ki kai­kel­le ihmi­sen omal­le uskon­nol­li­suu­del­le ja omil­le pyr­ki­myk­sil­le löy­tää pelas­tus, kuten ruot­sa­lai­nen piis­pa Anders Nygren on muis­tut­ta­nut. Ei-usko­val­le ihmi­sel­le voi olla vai­kea perus­tel­la, mik­si on tär­ke­ää teh­dä lähe­tys­työ­tä ja kään­tää Raa­mat­tua ihmis­ten omal­le kie­lel­le.

Hen­gel­li­sen työn tehok­kuut­ta voi olla vai­kea mita­ta. Kui­ten­kin evan­ke­liu­mis­sa on salat­tu voi­ma, joka voi muut­taa ihmi­sen elä­män nos­taen hänet syväl­tä syn­nis­tä uuteen elä­mään, pimey­des­tä valoon. Kään­ty­mi­sen myön­tei­set seu­rauk­set yhtei­sö­jen elä­mäs­sä voi­vat olla usein mitat­ta­via ja havait­ta­via.

Tie­ten­kään kris­til­li­sen jär­jes­tön ei tule pote­roi­tua ja vie­raan­tua arki­ses­ta elä­mäs­tä. Mei­dän tulee puhua iloi­ses­ti ja raik­kaas­ti Jee­suk­ses­ta muis­taen samal­la sen, että mei­tä kut­su­taan elä­mään Juma­lan sanan mukais­ta elä­mää ja pysy­mään uskol­li­si­na Raa­ma­tul­le.

Maa­il­ma muut­tuu jat­ku­vas­ti. Kris­til­li­nen jär­jes­tö jou­tuu arvioi­maan toi­min­tan­sa ajan­koh­tai­suut­ta ja mer­ki­tys­tä yhä nopeam­paan tah­tiin. On hyvä poh­tia, mikä on toi­min­tam­me alku­pe­räi­nen tar­koi­tus ja mitä se tar­koit­taa tänä päi­vä­nä?

Val­mis­te­lem­me uut­ta stra­te­gi­aa tämän syk­syn ja tule­van vuo­den aika­na. Tar­kas­te­lem­me sitä, miten voim­me par­hai­ten täyt­tää alku­pe­räi­sen näkym­me.  Etsim­me Juma­lan tah­toa, mihin suun­taan hän mei­tä joh­dat­taa. 

Mar­ko Pih­la­ja­maa

pas­to­ri, toi­min­nan­joh­ta­ja 

Kir­joi­tus on syk­syn 2024 Sanal­la Sanoen ‑leh­den pääkirjoi­tus.