”Hän on kuin puu, vetten äärelle istutettu: se antaa hedelmän ajallaan, eivätkä sen lehdet lakastu.” Psalmi 1:3
Suomalaiset ovat ylpeitä sisukkuudestaan. Siihen on syytäkin. Sisu on enemmän kuin sisäistä päättäväisyyttä tai kestävyyttä. Se tuo mieleen puun, joka kasvaa virran varrella, kestää arktisen talven ankarat olosuhteet vuosi vuoden jälkeen, mutta joka kuitenkin kevään tullessa herää eloon ja puhkeaa kasvuun keväisen vihreine lehtineen.
Vesalaiset Nepalissa
Seuraavassa yksi tarina sisusta. Tammikuussa 1972 Wycliffe Raamatunkääntäjien työntekijöihin kuuluvat Olavi ja Marja Vesalainen matkustivat Nepaliin. He toivoivat voivansa aloittaa työn lhomien parissa syrjäisellä alueella koillisosassa maata Kiinan rajan lähellä. Marraskuussa 2025 minulla oli mahdollisuus matkustaa samalle alueelle tutustumaan heidän aloittamansa työn tuloksiin. Kuljin kylästä toiseen tavaten lhomeja ja tutustuen heidän yhteisöihinsä ja kouluihinsa. Minut kutsuttiin jopa yllättäen häihin.
Nepalissa matkustaminen vaatii sisua. Lhomien alueelle pääseminen merkitsee nykyään kahden päivän matkaa maastoautolla vaarallisilla vuoristoteillä. Vain kuljettajan ajotaito ja omat rukoukset – kun katsotaan alaspäin jyrkänteen reunalta tai poukkoilllaan vuolaasti virtaavan joen vartta – pitävät auton jyrkällä ja mutkikkaalla tiellä. Pian ei ole edes tietä. Etäisimpiin kyliin päästäksemme meidät oli vaellettava 3 000 metrin korkeudessa merenpinnasta, kuljettava useiden alueiden läpi, joissa lumivyöryt olivat tuhonneet tien ja uutta tietä rakennettiin räjäyttämällä kalliota. Meidän oli myös käveltävä jyrkänteen reunaa pitkin, jossa yksi väärä askel voisi olla kohtalokas.
Silti joka pysähdyspaikassa meidät otettiin vastaan tarjoamalla kuumaa teetä ja alueelle tyypillistä linssimuhennosta riisin kera. Lhomit ovat lämpimän vieraanvaraisia. He asuvat karulla ja syrjäisellä alueella, mutta lhomien hymy on herkässä ja he toivottavat vieraat tervetulleiksi.
Himalajan vuoristo on uskomattoman kaunis ja se määrää lhomien koko elämäntavan. Jopa naapurikylään käveleminen voi merkitä kilometrin pituista kiipeämistä tai laskeutumista jyrkkää vuorenrinnettä pitkin. Tähän yhteisöön Jumala kutsui Vesalaiset, elämään ja palvelemaan ja osoittamaan Kristuksen rakkautta.
Pitkäaikaisen, jatkuvan sitoutumisen arvoa ei voi korostaa liikaa – se on kestävän muutoksen kannalta ratkaiseva tekijä. Haastavissa poliittisissa olosuhteissa ja vaikeapääsyisellä alueella 70- ja 80-luvulla käynnistetyn työn avulla lhomit alkoivat ymmärtää oman kielensä todellisen arvon. Koska he antoivat arvoa kielelleen, he pyysivät apua koulutukseen. Wycliffe Raamatunkääntäjät käynnisti vuonna 2010 ohjelman, joka on muuttanut merkittävästi lasten koulutusmahdollisuuksia.
Vierailu lhomi-kouluissa
Vierailin Golan kylässä Arun- ja Barun-joen yhtymäkohdassa, Hatiyan, Pangdokin ja Kimathankan kylässä Tiibetin rajalla ja Chepuwan kylässä. Yhdessä projektin virallisen arviointiryhmän kanssa minulla oli mahdollisuus nähdä, mitä opetuksen laadun, äidinkielisten oppimateriaalien, opetusmenetelmien ja oppimistulosten parantamisella oli saavutettu.
Kaikkien äidinkieleen pohjautuvien projektien kohdalla tulisi esittää seuraavat keskeiset kysymykset: ”Miten se sujui? Mitä muuttui? Onnistuiko se? Yhdeksi vastaukseksi voidaan katsoa se, että NELHOS-järjestö on tehnyt aloitteen äidinkielisen koulutuksen jatkamiseksi naapurikieliyhteisön parissa projektin kaavaillun päättymisen jälkeen joulukuussa 2026. Heillä on nyt kykyä, valmiuksia ja halua auttaa myös muita kieliä puhuvia naapuriyhteisöjä. Lapset jatkavat koulunkäyntiä pidempään ja voivat jatkaa opintojaan korkeammalla tasolla vankan perustan turvin. Lhomit ovat perustaneet terveysaseman, joka jatkaa Marjan aloittamaa sairaanhoitoa. Alueella on myös kasvava kristittyjen joukko. Työn hedelmät näkyvät omalla ajallaan.
Oma Nepalin matkani sai minut ajattelemaan sisua ja uskoa. Miten ne kietoutuvat yhteen? Millä tavalla ne ovat samanlaisia tai eroavat toisistaan? Ajattelisin, että sellainen usko, joka vei Vesalaiset Nepaliin yli 50 vuotta sitten ja vaikuttaa siellä edelleen, on sisun kaltaista. Usko on kuitenkin jotakin enemmän. Usko on Jumala-keskeistä, Hengen inspiroimaa sisua, joka on juurtunut hengellisen olemuksemme ytimeen. Usko on sisua, jonka tavoite yltää ikuisuuteen.
Teksti ja kuvat: Marc Secchia
