Uusia lau­lu­ja Juma­lal­le

”Meil­lä ei ole lah­jak­kai­ta ihmi­siä!” van­ha mies sanoi hyvin var­ma­na mie­li­pi­tee­nään. En ollut uskoa kor­via­ni. Ei ketään lah­ja­kas­ta?

Edes­sä­ni istu­vat mie­het kuu­lui­vat Kau­ka­sus-vuo­ris­ton alu­eel­la asu­vaan guven­lien* yhtei­söön. He rakas­ti­vat äidin­kiel­tään, oli­vat ylpei­tä kult­tuu­ris­taan ja van­has­ta ja rik­kaas­ta kris­til­li­ses­tä perin­nös­tään.

Guven­lit ovat olleet kris­tit­ty­jä iki­muis­toi­sis­ta ajois­ta asti. Sii­tä huo­li­mat­ta hei­dän kie­lel­lään ei ole yhtään hen­gel­lis­tä lau­lua. Kie­li­pro­jek­tin jäse­ni­nä toi­voim­me, että he voi­si­vat käyt­tää perin­tei­sen musiik­kin­sa tyy­liä ja omaa kiel­tään ilmais­tak­seen Juma­lal­le syvim­piä tun­tei­taan. Olim­me jo vuo­sien ajan toi­vo­neet, että guven­lit kir­joit­tai­si­vat omia hen­gel­li­siä lau­lu­ja.

Olin sen vuok­si kut­su­nut tämän guven­lien ryh­män kool­le puhu­maan pai­kal­li­ses­ta musii­kis­ta. Sil­loin he ker­toi­vat minul­le, ettei heil­lä ollut lah­jak­kai­ta ihmi­siä, ei ketään joka osai­si sanoit­taa tai sävel­tää. He sanoi­vat, ettei heil­lä ollut myös­kään mitään eri­tyis­tä musiik­ki­tyy­liä. Pai­kal­li­sen orto­dok­si­kir­kon papit oli­vat samaa miel­tä. Ja mik­si kukaan edes käyt­täi­si guven­lien musiik­kia kir­kos­sa? Sin­ne­hän kuu­lui vain orto­dok­si­nen kirk­ko­lau­lu, vaik­ka kukaan yhtei­sön jäsen ei osai­si sitä. Koko aja­tus lau­lu­jen teke­mi­ses­tä omal­la kie­lel­lä tun­tui oudol­ta – ja lau­lut Juma­las­ta täy­sin mah­dot­to­mal­ta.

Emme sil­ti menet­tä­neet toi­voa. Oli­si­ko mikään mah­do­ton­ta Juma­lal­le? Niin­pä rukoi­lim­me, että Juma­la toi­mi­si, kos­ket­tai­si ihmi­siä ja antai­si kirk­kau­ten­sa näkyä guven­lien sanois­sa ja musii­kis­sa. Rukoi­lim­me vuo­sien ajan: ”Her­ra, auta guven­le­ja luo­maan uusi lau­lu, lau­la­maan maan ääris­tä sinun ylis­tys­tä­si” (Jesa­ja 42:10).

Lau­lu syn­tyy

Erää­nä päi­vä­nä löy­sim­me­kin guven­lin­kie­li­sen lau­lun sosi­aa­li­ses­ta medias­ta. Lau­lu näyt­ti syn­ty­neen muu­al­la asu­vien guven­lien paris­sa. Otim­me yhteyt­tä muusik­koon, Ele­na*-nimi­seen nai­seen. Ker­roim­me hänel­le guven­lien kie­lel­le kään­ne­tyis­tä psal­meis­ta: ”Haluai­sit­ko käyt­tää näi­tä psal­me­ja ylis­tys­lau­lu­jen luo­mi­seen?” Se näyt­ti ole­van hänel­le aivan uusi aja­tus. Kun Ele­na vie­lä poh­ti asi­aa, sana yri­tyk­sis­täm­me levi­si hänen yhtei­sös­sään.

Sii­nä vai­hees­sa mukaan kuvaan tuli toi­nen muusik­ko, Valya*-nimi­nen nai­nen. Raa­ma­tun­teks­tim­me oli­vat ins­pi­roi­neet hän­tä luo­maan ylis­tys­lau­lun. Yhtäk­kiä asiat ete­ni­vät nopeas­ti: joku vuo­kra­si stu­dion ääni­tys­tä var­ten, toi­nen hen­ki­lö loi ammat­ti­ta­soi­sen videon, jos­sa oli kuva­ma­te­ri­aa­lia guven­lien asui­na­lu­eel­ta. Muu­ta­mien ihmis­ten näky oli muut­tu­nut yhtei­sön joh­ta­mak­si aloit­teek­si.

Ja näin sit­ten syn­tyi aivan ensim­mäi­nen guven­lien ylis­tys­lau­lu:

Oi Herra, rakas Herramme, olet aina kanssamme. 
Sinä varjelet meidät pahoista synneistä. 
Tulemme eteesi ja palvomme Sinua. 
Valitsemme hyvän pahan sijaan. 
Oi Herra, valitsemme hyvän pahan sijaan. 
Sillä ovesi on aina avoinna meille. 
Olet ollut uskollinen monen monta vuotta. 
Viitoitat meille aina oikean tien. 
Kuulet sydäntemme sanat. 
Oi Herra, Sinä kuulet sydäntemme sanat.

Lau­lun kos­ket­ta­va sävel jää mie­leen, niin että sitä hyräi­lee suih­kus­sa seu­raa­va­na päi­vä­nä. Sosi­aa­li­sen median kaut­ta lau­lu tavoit­ti nopeas­ti monet guven­lit. He rakas­ti­vat sitä. Monet sanoi­vat: ”Meil­lä pitäi­si tosi­aan olla enem­män täl­lai­sia lau­lu­ja.” Lau­lua seu­ra­si pian toi­nen, joka sai yhtä hyvän vas­taan­o­ton. Nyt guven­lit pys­ty­vät lau­la­maan uusia ylis­tys­lau­lu­ja, jot­ka eivät ole tyy­lil­tään ja kie­lel­tään vie­rai­ta!

Onnel­li­nen lop­pu?

Vaik­ka yhtei­sö siir­tyy lau­lut­to­muu­des­ta ja ole­te­tus­ta lah­jat­to­muu­des­ta omiin ylis­tys­lau­lui­hin, tosie­lä­mäs­sä ei ole aina onnel­lis­ta lop­pua. Ele­nan ja Valy­an väli­nen kil­pai­lu sai Ele­nan jät­tä­mään pro­jek­tin koko­naan. Valya ei myös­kään jat­ka­nut, vaan halusi siir­tyä uusiin pro­jek­tei­hin. Jot­kut pai­kal­li­set papit teki­vät asias­ta vie­lä vai­keam­man ilmai­se­mal­la när­käs­tyk­sen­sä lau­lu­jen suh­teen. Ylis­tys­lau­lu­pro­jek­ti kes­key­tyi vain kah­den sävel­lyk­sen jäl­keen.

Oli­si help­po kadot­taa ilo, kun näkee miten ihmis­ten väli­set ris­ti­rii­dat estä­vät hyviä asioi­ta kukois­ta­mas­ta. Mut­ta iloit­sem­me sii­tä, että nämä lau­lut luo­tiin. Ihmi­set kuun­te­le­vat nii­tä ja välit­tä­vät nii­tä muil­le. Kuka tie­tää, mitä nämä lau­lut saa­vat aikaan ihmis­ten sydä­mis­sä. Ehkä ne ins­pi­roi­vat ihmi­siä, joil­la on pii­los­sa ole­via lah­jo­ja, tule­maan esiin. Juma­la tulee toi­mi­maan ja valit­see ajan­koh­dan ja ne ihmi­set, jot­ka hän halu­aa mukaan.

Entä me? Rukoi­lem­me edel­leen jat­ku­vaa ylis­tys­tä, joka kai­kui­si monis­sa guven­lien sydä­mis­sä ja kodeis­sa.

Teks­ti: Cora­lie*

Cora­lie kuu­luu kan­sain­vä­li­seen tii­miin, joka toi­mii Kau­ka­sus-vuo­ris­ton guven­lien paris­sa.

*Kaik­ki nimet teks­tis­sä on muu­tet­tu

Kään­nös: Riit­ta Bon­ny