Väkeä koulun edessä
Kuva: Marc Secc­hia

Vii­meis­ten 18 vuo­den aika­na lho­min­kie­li­nen yhtei­sö on muut­tu­nut mer­kit­tä­väs­ti luku­tai­to- ja äidin­kie­li­sen ope­tuk­sen ansios­ta. Aiem­min ope­tus­ta oli tar­jol­la vähän, ja useim­mil­la yhtei­sön jäse­nil­lä oli niu­kas­ti tai ei lain­kaan kou­lu­tus­ta. Yhtei­sö ei sii­hen aikaan osan­nut nepa­lin tai englan­nin kiel­tä, min­kä takia lho­min­kie­lis­ten, ja sitä­kin enem­män nais­ten ja tyt­tö­jen, oli vai­ke­aa osal­lis­tua ope­tuk­seen. He jät­ti­vät usein kou­lun kes­ken var­hai­ses­sa vai­hees­sa. Kou­luil­la ei myös­kään ollut kun­nol­li­sia tilo­ja eikä koke­nei­ta opet­ta­jia.

Ennen luku­tai­to-ohjel­mien alka­mis­ta moni aikui­nen ja lap­si ei osan­nut lukea tai kir­joit­taa, vaan jou­tui tur­vau­tu­maan mui­den apuun esi­mer­kik­si alle­kir­joi­tus­ten, päi­vä­mää­rien ja yhtei­sön kokoon­tu­mis­ten  ja uskon­nol­lis­ten tapah­tu­mien vai­hei­den kir­jaa­mi­ses­sa. Nyt nämä asiat suju­vat itse­näi­ses­ti, ja ihmi­set osaa­vat käyt­tää puhe­li­mia, las­ki­mia ja perus­las­ku­tai­toa arjes­saan.

Luku­tai­to­luo­kis­ta tuli innos­ta­va mah­dol­li­suus yhtei­sön jäse­nil­le. Ne kan­nus­ti­vat sekä van­hem­pia ihmi­siä että lap­sia kiin­nos­tu­maan oppi­mi­ses­ta ja saa­maan sii­hen moti­vaa­tio­ta ja var­muut­ta. Tämän seu­rauk­se­na monet roh­kais­tui­vat mene­mään kou­luun ja jat­ka­maan ylem­män asteen opin­toi­hin. 

NEL­HO­Sin toteut­ta­mat hank­keet ovat tuo­neet monia myön­tei­siä muu­tok­sia: opet­ta­jia on kou­lu­tet­tu, kou­lut­ta­ja­ryh­miä muo­dos­tet­tu, luok­ka­huo­nei­ta kun­nos­tet­tu, ope­tus­ma­te­ri­aa­le­ja kehi­tet­ty ja yhtei­söl­le jär­jes­tet­ty valis­tus­ti­lai­suuk­sia. Nyt van­hem­mat tuke­vat nyt entis­tä enem­män las­ten­sa kou­lun­käyn­tiä ja kan­nus­ta­vat hei­tä jat­ka­maan opin­to­jaan. Yhä useam­pi lap­si käy kou­lua sään­nöl­li­ses­ti, ja oppi­mi­nen on jäsen­ty­neem­pää.

Äidin­kie­li­nen ope­tus on teh­nyt oppi­mi­ses­ta hel­pom­paa ja mer­ki­tyk­sel­li­sem­pää. Oppi­laat ovat aiem­paa aktii­vi­sem­pia ja itse­var­mem­pia, kun he ymmär­tä­vät omal­la kie­lel­lään anne­tun ope­tuk­sen. Han­ke on myös aut­ta­nut säi­lyt­tä­mään lho­min kie­len ja kult­tuu­rin ase­maa nuo­rem­man suku­pol­ven kes­kuu­des­sa.

”Äidin­kie­li­sen ope­tuk­sen ohjel­mat ovat hyö­dyt­tä­neet myös seu­ra­kun­tia”, ker­too Dhar­jay Lho­mi, lho­min­kie­li­sen seu­ra­kun­nan työn­te­ki­jä. ”Ihmi­set pys­ty­vät luke­maan ja kir­joit­ta­maan omal­la kie­lel­lään. Tämä antaa heil­le mah­dol­li­suu­den lukea lho­min­kie­lis­tä Raa­mat­tua ja muu­ta kään­net­tyä hen­gel­lis­tä kir­jal­li­suut­ta. Sen seu­rauk­se­na he pys­ty­vät ymmär­tä­mään parem­min Juma­lan sanaa ja kas­va­maan hen­gel­li­ses­ti.”

Teks­ti: NELHOS

Lue lisää Nepa­lin perus­kou­lu­hank­kees­ta.