Lee­na Har­tus, Mari­ka Salo­nen ja Mar­jaa­na Flink­man viit­to­ma­kie­li­sen raa­ma­tun­kään­nös­työn osas­tol­la Keu­ruun juhan­nus­kon­fe­rens­sis­sa. Kuva: Suo­ma­lai­sen viit­to­ma­kie­li­sen raa­ma­tun­kään­nös­työn ryh­mä

Deaf Bible Socie­tyn (DBS) rahoit­ta­ma suo­ma­lai­sen viit­to­ma­kie­len raa­ma­tun­kään­nös­työ käyn­nis­tyi tam­mi­kuus­sa 2024. Pro­jek­tia rahoit­taa täl­lä het­kel­lä ainoas­taan DBS. Alun perin työ­ryh­mään kuu­lui vii­si työn­te­ki­jää, mut­ta tou­ko­kuus­sa 2025 mukaan saa­tiin vie­lä yksi kään­tä­jä lisää. Täl­lä het­kel­lä työ­ryh­mäs­sä työs­ken­te­lee kuusi hen­ki­löä.

Tavoit­tee­na on kään­tää Uusi tes­ta­ment­ti suo­ma­lai­sel­le viit­to­ma­kie­lel­le, jot­ta viit­to­ma­kie­li­set voi­vat tutus­tua Juma­lan sanaan omal­la äidin­kie­lel­lään. Työ aloi­tet­tiin Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mis­ta, ja täl­lä het­kel­lä kään­ne­tään Tes­sa­lo­ni­ka­lais- sekä Johan­nek­sen kir­jei­tä. Val­miit kään­nök­set toi­mi­te­taan DBS:lle, joka jul­kai­see ne ilmai­ses­sa DBS-sovel­luk­ses­sa. On ollut hie­noa näh­dä suo­ma­lai­sen viit­to­ma­kie­len liit­ty­vän nii­den kym­me­nien viit­to­ma­kie­lis­ten raa­ma­tun­kään­nös­ten jouk­koon, joi­ta sovel­luk­ses­ta löy­tyy eri puo­lil­ta maa­il­maa.

Raa­ma­tun kään­tä­mi­nen viit­to­ma­kie­lel­le on vaa­ti­vaa työ­tä. Kir­joi­tet­tu teks­ti täy­tyy muut­taa visu­aa­li­sek­si kie­lek­si, mikä edel­lyt­tää tark­kaa pereh­ty­mis­tä tapah­tu­miin, tun­ne­ti­loi­hin ja kult­tuu­ri­seen taus­taan. Esi­mer­kik­si Jee­suk­sen itke­mis­tä kuvaa­vis­sa koh­dis­sa on poh­dit­ta­va, kuin­ka voi­mak­kaas­ta tun­tee­nil­mauk­ses­ta on kyse. Vii­meis­tä ehtool­lis­ta kään­net­täes­sä on huo­mioi­ta­va sen ajan ruo­kai­lu­ta­vat, jot­ta viit­to­mi­nen ei vahin­gos­sa kuvai­si nyky­ajan käy­tän­tö­jä. Myös monet teo­lo­gi­set kysy­myk­set vai­kut­ta­vat kään­nös­rat­kai­sui­hin.

Eri­tyis­tä huo­mio­ta on vaa­ti­nut myös eri raa­ma­tun­kir­jo­jen eri­lai­nen tyy­li. Mar­kuk­sen evan­ke­liu­mis­sa tapah­tu­mat ete­ne­vät vauh­dik­kaas­ti, ja muka­na on pal­jon hen­ki­löi­tä sekä kes­kus­te­lu­ja. Kir­jeis­sä taas Paa­va­li tai Johan­nes puhut­te­lee tiet­ty­jä seu­ra­kun­tia tai ihmis­ryh­miä. Tämä vai­kut­taa viit­to­mi­sen tapaan, ilmei­siin ja sii­hen, miten sano­ma väli­te­tään kat­so­jal­le. Kään­tä­jien on pyrit­tä­vä ymmär­tä­mään myös kir­joit­ta­jien tun­ne­ti­lo­ja – oli­vat­ko he esi­mer­kik­si huo­lis­saan, iloi­sia, lem­pei­tä vai nuh­te­le­via.

Pro­jek­tin mer­ki­tys on osoit­tau­tu­nut suu­rek­si. Monet viit­to­ma­kie­li­set kuu­rot eivät hal­lit­se kir­joi­tet­tua kiel­tä niin hyvin, että voi­si­vat hel­pos­ti ymmär­tää Raa­mat­tua. Sik­si Juma­lan sano­ma on saat­ta­nut jää­dä heil­le etäi­sek­si. Sekä omat koke­muk­sem­me että maa­il­mal­ta saa­dut uuti­set osoit­ta­vat, kuin­ka tär­ke­ää on tar­jo­ta Raa­mat­tu ihmis­ten omal­la kie­lel­lä.     Viit­to­ma­kie­lis­ten kään­nös­ten kaut­ta monet kuu­rot ovat löy­tä­neet Jee­suk­sen.

Koem­me tämän työn myös osa­na Jee­suk­sen anta­maa lähe­tys­käs­kyä. Haluam­me vie­dä evan­ke­liu­mia kuu­roil­le hei­dän omal­la kie­lel­lään. Tämä kään­nös­työ on yksi lähe­tys­työn muo­to, jon­ka kaut­ta voim­me ker­toa Kris­tuk­ses­ta niil­le, joi­ta kir­joi­tet­tu sana ei aina tavoi­ta.

Teks­ti: Mar­jaa­na Flink­man

kään­tä­jä, suo­ma­lai­sen viit­to­ma­kie­len raa­ma­tun­kään­nös­työ

marjaana.flinkman@helluntaikirkko.fi