Kuva: Juk­ka Jouh­ki

Yksi ylei­sim­mis­tä har­ha­luu­lois­ta on, että viit­to­ma­kie­li oli­si vain puhut­tu­jen kiel­ten, kuten suo­men kie­len, kään­tä­mis­tä käsien liik­keik­si. Todel­li­suu­des­sa näin ei ole. Viit­to­ma­kie­li on itse­näi­nen kie­li, jol­la on oma kie­liop­pin­sa ja kult­tuu­rin­sa. 

Toi­nen usein esi­tet­ty kysy­mys kuu­luu: “Onko viit­to­ma­kie­li kan­sain­vä­lis­tä?” Vas­taus on yksi­se­lit­tei­nen: ei ole. Jokai­sel­la maal­la on omat viit­to­ma­kie­len­sä, sanas­ton­sa ja kie­liop­pin­sa. Kuu­rous ei tar­koi­ta kai­kil­le samaa asi­aa: osa kuu­rois­ta ei kuu­le lain­kaan, kun taas osa kuu­lee jon­kin ver­ran ääniä. Monil­le kuu­rous on myös iden­ti­teet­ti ja tapa kokea maa­il­maa. 

Viit­to­ma­kie­li on visu­aa­li­nen ja ilmei­käs kie­li. Vies­tin­tä perus­tuu käsien liik­kei­den lisäk­si ilmei­siin, kehon asen­toon ja kat­see­seen. Pie­nil­lä­kin muu­tok­sil­la voi olla suu­ri mer­ki­tys. 

Joi­ta­kin vuo­sia sit­ten Suo­men evan­ke­lis­lu­te­ri­lai­nen kirk­ko kään­si osia Uudes­ta tes­ta­men­tis­ta suo­ma­lai­sel­le viit­to­ma­kie­lel­le. Yhdys­val­lois­sa puo­les­taan on saa­ta­vil­la koko Raa­mat­tu ame­rik­ka­lai­sel­la viit­to­ma­kie­lel­lä, ja siel­tä sai alkun­sa aja­tus mah­dol­lis­taa sama myös muis­sa mais­sa. 

Tähän liit­tyen jär­jes­tö Yhdys­val­lois­ta Deaf Bible Socie­ty otti mei­hin yhteyt­tä ja ehdot­ti yhteis­työ­tä. Näin käyn­nis­tyi suo­ma­lai­nen viit­to­ma­kie­li­nen raa­ma­tun­kään­nös­pro­jek­ti tam­mi­kuus­sa 2024.

Pro­jek­tia toteut­taa työ­ryh­mä, jos­sa jokai­sel­la on oma tär­keä roo­lin­sa. Pro­jek­ti­koor­di­naat­to­ri Mari­ka Salo­nen vas­taa koko­nai­suu­den ete­ne­mi­ses­tä, aika­tau­luis­ta ja yhteis­työn suju­vuu­des­ta eri toi­mi­joi­den välil­lä. Kak­si kään­tä­jää Mari­ka Jouh­ki ja Mar­jaa­na Flink­man työs­ken­te­le­vät var­si­nai­sen kään­nök­sen paris­sa.

Ekse­geet­ti Lee­na Har­tus tuo työ­hön teo­lo­gis­ta ja raa­ma­tun­tut­ki­muk­sel­lis­ta asian­tun­te­mus­ta. Hänen teh­tä­vä­nään on var­mis­taa, että kään­nös vas­taa alku­pe­räis­ten teks­tien mer­ki­tys­tä ja kon­teks­tia. Ekse­gee­si­vas­taa­va ja tulk­ki Jan­ne Puh­to toi­mii Lee­nan apu­na mei­dän kuu­ro­jen välil­lä ja tulk­kaa. Tii­min tuki­ja Tel­ler­vo Aal­los toi­mii siel­lä mis­sä tar­vi­taan ja kom­men­toi kään­nök­siä. 

Saman­kal­tais­ta kään­nös­työ­tä teh­dään par­hail­laan useis­sa mais­sa ympä­ri maa­il­maa. Tar­ve on suu­ri, sil­lä viit­to­ma­kiel­tä äidin­kie­le­nään käyt­tä­vät kuu­rot eivät aina hal­lit­se kir­joi­tet­tua kiel­tä samal­la taval­la kuin kuu­le­vat. Tämän vuok­si Raa­ma­tun sano­ma on voi­nut jää­dä monil­le etäi­sek­si.

Pro­jek­tin ede­tes­sä sekä omat koke­muk­sem­me että maa­il­mal­ta kuu­le­mam­me ker­to­muk­set ovat vah­vis­ta­neet työn tär­keyt­tä. On ollut kos­ket­ta­vaa näh­dä, miten moni kuu­ro on saa­nut koh­da­ta Jee­suk­sen ja löy­tää uskon viit­to­ma­kie­lel­le kään­ne­tyn Raa­ma­tun sano­man kaut­ta. Kun Juma­lan sana välit­tyy ihmi­sen omal­la äidin­kie­lel­lä, se avau­tuu aivan uudel­la taval­la. 

Teks­ti: Mar­jaa­na Flink­man, kään­tä­jä, suo­ma­lai­sen viit­to­ma­kie­li­sen raa­ma­tun­kään­nös­työ 

marjaana.flinkman[at]helluntaikirkko.fi