Nämä Wyclif­fe-liik­keen perus­ta­jan Wil­liam Came­ron Town­sen­din sanat ovat juur­tu­neet syväl­le jär­jes­tö­ver­kos­tom­me tra­di­tioon. Jokai­nen Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien työs­sä ollut on ne var­mas­ti jos­kus kuul­lut. ”Raa­mat­tu ei tar­vit­se koti­maan­kausia eikä se ole kos­kaan ulko­maa­lai­nen,” perus­te­li Town­send tätä hyvin vetoa­vak­si muo­dos­tu­nut­ta isku­lauset­taan.

”Raa­mat­tu on paras lähe­tys­työn­te­ki­jä” lausut­tiin aika­na, jol­loin ame­rik­ka­lai­set lähe­tys­työn­te­ki­jät yrit­ti­vät tavoit­taa evan­ke­liu­mil­la syr­jäi­siä hei­mo­ja, joi­den kes­kuu­des­sa ei toi­mi­nut kris­til­lis­tä seu­ra­kun­taa. Lähe­tys­työn­te­ki­jät koh­ta­si­vat kie­li- ja kult­tuu­ri­muu­rin, sai­ras­tui­vat, väsyi­vät ja mones­ti epä­on­nis­tui­vat. Town­send ymmär­si, että kan­san omal­le kie­lel­le kään­net­ty Raa­mat­tu loi­si kris­til­li­sen uskon juur­tu­mi­sel­le pysy­vän kas­vua­lus­tan, jota vie­ras­kie­li­set vie­raas­ta kult­tuu­ris­ta tule­vat lähe­tys­työn­te­ki­jät eivät muu­ten voi­si syn­nyt­tää.

Raa­mat­tu on kor­vaa­mat­to­man tär­keä, mut­ta onko Raa­mat­tu todel­la paras lähe­tys­työn­te­ki­jä? Har­va kui­ten­kaan kään­tyy Kris­tuk­sen puo­leen pel­käs­tään luke­mal­la Raa­mat­tua. Erit­täin har­voin näin käy kult­tuu­reis­sa, jois­sa ei ole vah­vaa luke­mi­sen perin­net­tä.

Isku­lausei­ta voi­daan käyt­tää puo­lus­ta­maan omia näke­myk­siä taval­la, johon nii­tä ei ole tar­koi­tet­tu. Olen useam­man ker­ran kuul­lut Town­sen­din lausah­duk­sel­la vii­tat­ta­van sii­hen, että juu­ri Raa­ma­tun kään­tä­mi­nen on tär­keäm­pää kuin muu lähe­tys­työ. Kui­ten­kaan Raa­mat­tu ei itse hyp­pää kir­ja­hyl­lys­tä tai pah­vi­laa­ti­kos­ta ker­to­maan sano­maa. Raa­mat­tu ei ole yli­luon­nol­li­sia voi­mia omaa­va tai­ka­ka­lu, jol­lai­sek­si se myös saa­te­taan ymmär­tää yhtei­söis­sä, joi­den perin­tei­ses­sä uskon­nos­sa maa­gi­sil­la esi­neil­lä on tär­keä roo­li. Raa­mat­tu täy­tyy ava­ta, sitä tulee lukea ja opet­taa, sen sano­man kans­sa täy­tyy käy­dä kes­kus­te­lua, ja sen sano­man tulee antaa joh­taa mei­dät suh­tee­seen kaik­ki­val­ti­aan Juma­lan kans­sa. 

Meil­lä Kris­tuk­sen seu­raa­jil­la on jalat, joil­la men­nä, kädet joil­la teh­dä hyvää ja suu, jol­la puhua Juma­lan suu­ris­ta teois­ta. Raa­mat­tu ei kor­vaa ihmi­sen todis­tus­ta Kris­tuk­ses­ta. Raa­mat­tu ei kor­vaa seu­ra­kun­nan julis­tus­ta ja ope­tus­ta, tai kris­tit­ty­jen yhteyt­tä. Raa­mat­tu antaa kes­tä­vän perus­tan, jol­le todis­tus­ta, ope­tus­ta ja yhteyt­tä voi raken­taa.

Ehkä­pä paras lähe­tys­työn­te­ki­jä kui­ten­kin on seu­ra­kun­ta, joka elää todek­si Raa­ma­tun sano­maa omas­sa kult­tuu­ris­saan ja julis­taa sitä kie­lel­lä, jota ihmi­set ymmär­tä­vät. Täl­lais­ten seu­ra­kun­tien syn­tyä, kas­vua ja vah­vis­tu­mis­ta raa­ma­tun­kään­nös­työ tavoit­te­lee.

Han­nu Sor­sa­mo, Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien toi­min­nan­joh­ta­ja

Kir­joi­tus on tal­ven 2022–2023 Sanal­la sanoen ‑leh­den pääkirjoi­tus.