Moni­kie­li­syy­den arki: Uhkia ja mah­dol­li­suuk­sia yhtei­söil­le

Lou­nais-Etio­pian Kon­so- ja ja Ale-alueil­la puhu­taan kon­son ja alen kiel­tä äidin­kie­le­nä, mut­ta ihmi­set käyt­tä­vät usein myös amha­raa, oro­moa tai gamoa – alu­een ylei­sim­min puhut­tu­ja kie­liä – tai jopa diras­hen tai tsa­ma­kon kiel­tä. Kau­pun­geis­sa, ter­veys­pal­ve­luis­sa, lii­ken­tees­sä ja toreil­la ihmi­set käyt­tä­vät yllä mai­nit­tu­ja eri kie­liä kom­mu­ni­koi­dak­seen yhtei­sön eri ryh­mien kans­sa. Kui­ten­kin ne, jot­ka asu­vat maa­seu­dul­la, käyt­tä­vät omaa äidin­kiel­tään lähes kai­kis­sa arki­päi­vän toi­min­nois­saan. 

Kie­let elä­vät rin­nak­kain sulas­sa sovus­sa. Yleen­sä yhtei­sön jäse­net pyr­ki­vät kom­mu­ni­koi­maan arvioi­mal­la tilan­teen ja vaih­ta­vat suju­vas­ti sopi­val­le kie­lel­le tar­vit­taes­sa. Mui­den ihmis­ten kans­sa toi­mi­mi­nen päi­vit­täin voi aut­taa ihmi­siä oppi­maan uusia kie­liä ja on taval­lis­ta, että monet osaa­vat usei­ta kie­liä.

Maa­seu­dun kon­son- ja alen­kie­li­sis­tä yhtei­söis­tä tule­vat ovat kui­ten­kin vähem­män yhteyk­sis­sä mui­den kiel­ten puhu­jien kans­sa, ja tämä voi joh­taa haas­tei­siin kom­mu­ni­koin­nis­sa jois­sa­kin tilan­teis­sa.

Näil­lä raja- ja kau­pun­kia­lueil­la jot­kut yhtei­sön jäse­net sekoit­ta­vat eri kie­liä joka­päi­väi­ses­sä kom­mu­ni­koin­nis­saan. Näin syn­tyy vaa­ra, että alku­pe­räi­nen yhtei­sön kie­li kadot­taa aksent­tin­sa ja oma­pe­räi­syy­ten­sä ja muun­tuu vähi­tel­len seka­kie­lek­si. Samoin myös jot­kut kou­lu­te­tut ihmi­set ja ne, jot­ka ovat asu­neet kau­pun­kia­lueil­la, puhu­vat sekoit­ta­mal­la sano­ja eri kie­lis­tä.

Jul­ki­ses­sa elä­mäs­sä amha­ra on alu­een työ­kie­li ja niin­pä useim­mat val­tion viras­tot käyt­tä­vät vain amha­raa. Tämän seu­rauk­se­na maa­seu­dun ihmis­ten on usein pak­ko käyt­tää tulk­ke­ja käyt­tääk­seen pal­ve­lu­ja ja saa­dak­seen asian­sa hoi­det­tua.

Haas­tei­ta ja mah­dol­li­suuk­sia

Joh­tuen kans­sa­käy­mi­ses­tä eri kiel­ten puhu­jien kans­sa han­kea­lu­een yhtei­söt ovat luon­nol­li­ses­ti kehit­ty­neet moni­kie­li­syys­tai­dois­saan oman äidin­kie­len tai­don kehi­tyk­sen ohes­sa. He havait­se­vat moni­kie­li­syy­den edut, joi­hin sisäl­tyy suju­vam­pi kans­sa­käy­mi­nen naa­pu­rien, pal­ve­lui­den tar­joa­jien ja mark­ki­noi­den kans­sa, hel­pom­pi sisään­pää­sy ter­veys­kes­kuk­siin, oikeus­pal­ve­lui­hin ja val­tion viras­toi­hin, vah­vis­tu­nut luot­ta­mus ja yhteis­työ ryh­mien kes­kuu­des­sa, parem­pi ymmär­rys uusia ideoi­ta koh­taan, lisään­ty­nyt luot­ta­mus kau­pan­käyn­nis­sä, mat­kus­ta­mi­ses­sa ja työs­sä sekä vähen­ty­neet vää­ri­nym­mär­ryk­set ja konflik­tit.

Samaan aikaan yhtei­söt tun­tu­vat ole­van tie­toi­sia ris­keis­tä, jot­ka liit­ty­vät laa­jas­ti käy­tet­ty­jen kiel­ten val­ta-ase­maan. Monet koros­ta­vat, että sulau­tu­mi­nen val­ta­kie­leen voi joh­taa perin­teis­ten tari­noi­den, lau­lu­jen ja ilmaus­ten katoa­mi­seen, maa­ta­lou­teen, lää­ke­tie­tee­seen ja sosi­aa­li­siin nor­mei­hin liit­ty­vän alku­pe­räis­kan­so­jen tie­tä­myk­sen katoa­mi­seen, hei­ken­ty­nee­seen kom­mu­ni­kaa­tioon suku­pol­vien välil­lä ja vähen­ty­nee­seen kult­tuu­ril­li­seen itse­tun­te­muk­seen. Vaik­ka val­ta­kiel­ten oppi­mi­ses­ta on käy­tän­nön etua, äidin­kiel­ten säi­lyt­tä­mi­nen on olen­nais­ta iden­ti­tee­tin, his­to­rian ja yhteen­kuu­lu­vuu­den yllä­pi­tä­mi­sek­si.

Teks­ti: SIL Ethio­pia

Kuvat: Jou­ni Mäke­lä

SIL Ethio­pia on Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien yhteis­työ­kump­pa­ni Etio­pias­sa.

Lue lisää SIL Etio­pian esi­kou­lu­hank­kees­ta.