Äidinkielisiä esikouluja on lhomialueella nyt 14 valtion ylläpitämissä kouluissa. Lhomikylät sijaitsevat Himalajan vuoristossa, joten esikouluissa vieraileminen vaatii kävelyä ylös ja alas pitkin vuoristopolkuja. Koska esikoulutyötä tekevän NELHOS-järjestön toimisto on Kathmandussa, on järjestössä kaksi kenttäkoordinaattoria, joiden tehtävänä on kiertää esikouluja kuukausittain. Koordinaattorit, Dawa Sangbu ja Ridar Siru, asuvat vuoristossa lhomikylissä perheidensä kanssa.
Äidinkielisen esikouluprojektin tavoitteena on, että yhä useampi lhominkielinen lapsi menisi kouluun ja kävisi sen keskeyttämättä, oppimistulokset olisivat parempia ja äidinkieltä käytettäisiin koulussa. “Nykyään kaikki esikouluikäiset lapset tulevat esikouluun, etenkin, jos koulu on lähellä”, Ridar kertoo naurahtaen ja lisää, että vaikka matkaa olisi tunti, tulevat lapset kouluun, toisinaan myöhässä kylläkin.
Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään siitä, että lapset oppisivat kirjoittamaan ja lukemaan. Kenttäkoordinaattorit käyvät tasaisin väliajoin kouluissa, kouluttavat opettajia ja tarkastavat, miten opetusmetodit ja materiaalit toimivat ja kuinka niitä käytetään. Tavoitteena on tarjota myös vammautuneille lapsille koulutus, mikä ei ole tavanomaista Nepalissa. “Chepuwan kylässä on yksi vammautunut lapsi, joka käy koulussa. Muutama muu kuuro lapsi ei käy koulussa, koska vanhempien mielestä se on hyödytöntä”, kertovat Dawa ja Ridar. Sekä vanhempien että opettajien valistustyötä tarvitsee jatkaa, jotta ymmärrys myös vammautuneiden lasten koulutuksen tärkeydestä kasvaisi.
“Opetamme lisäksi siitä, mikä on vanhempien vastuu kasvattajina – muun muassa puhtaudesta ja ruuasta”, Ridar kertoo. Kenttäkoordinaattorit ja opettajat ovat opastaneet vanhempia oikeanlaisesta ruuasta ja hyvän hygienian tärkeydestä. “Vanhemmat ovat oppineet ja pitävät puhtaudesta osittain huolta, mutta lapset tulevat silti likaisina kouluun”, Ridar ja Dawa kertovat. Syitä tähän on kaksi. Osalle vanhemmista lasten puhtaus ei ole prioriteettina, joten siihen ei opastuksesta huolimatta kiinnitetä huomiota, ja osa lapsista ehtii sotkea itsensä pitkällä koulumatkalla maailmaa tutkiessaan. Lisäksi aikaisemmin eväänä olleet keksit ovat vaihtuneet riisiin – ja nyt ylipäätään lapsilla on eväät aina mukana.
Kirjoittamisen ja lukemisen lisäksi opitaan siis muutakin. Oppimista tapahtuu monella tavalla ja monessa tasossa.
