Muu­ta­kin kuin luku­tai­toa

Äidin­kie­li­siä esi­kou­lu­ja on lho­mia­lu­eel­la nyt 14 val­tion yllä­pi­tä­mis­sä kou­luis­sa. Lho­mi­ky­lät sijait­se­vat Hima­la­jan vuo­ris­tos­sa, joten esi­kou­luis­sa vie­rai­le­mi­nen vaa­tii käve­lyä ylös ja alas pit­kin vuo­ris­to­pol­ku­ja. Kos­ka esi­kou­lu­työ­tä teke­vän NEL­HOS-jär­jes­tön toi­mis­to on Kath­man­dus­sa, on jär­jes­tös­sä kak­si kent­tä­koor­di­naat­to­ria, joi­den teh­tä­vä­nä on kier­tää esi­kou­lu­ja kuu­kausit­tain. Koor­di­naat­to­rit, Dawa Sang­bu ja Ridar Siru, asu­vat vuo­ris­tos­sa lho­mi­ky­lis­sä per­hei­den­sä kans­sa.

Äidin­kie­li­sen esi­kou­lu­pro­jek­tin tavoit­tee­na on, että yhä useam­pi lho­min­kie­li­nen lap­si meni­si kou­luun ja kävi­si sen kes­keyt­tä­mät­tä, oppi­mis­tu­lok­set oli­si­vat parem­pia ja äidin­kiel­tä käy­tet­täi­siin kou­lus­sa. “Nyky­ään kaik­ki esi­kou­lui­käi­set lap­set tule­vat esi­kou­luun, eten­kin, jos kou­lu on lähel­lä”, Ridar ker­too nau­rah­taen ja lisää, että vaik­ka mat­kaa oli­si tun­ti, tule­vat lap­set kou­luun, toi­si­naan myö­häs­sä kyl­lä­kin. 

Kyse ei ole kui­ten­kaan pel­käs­tään sii­tä, että lap­set oppi­si­vat kir­joit­ta­maan ja luke­maan. Kent­tä­koor­di­naat­to­rit käy­vät tasai­sin välia­join kou­luis­sa, kou­lut­ta­vat opet­ta­jia ja tar­kas­ta­vat, miten ope­tus­me­to­dit ja mate­ri­aa­lit toi­mi­vat ja kuin­ka nii­tä käy­te­tään. Tavoit­tee­na on tar­jo­ta myös vam­mau­tu­neil­le lap­sil­le kou­lu­tus, mikä ei ole tavan­omais­ta Nepa­lis­sa. “Che­puwan kyläs­sä on yksi vam­mau­tu­nut lap­si, joka käy kou­lus­sa. Muu­ta­ma muu kuu­ro lap­si ei käy kou­lus­sa, kos­ka van­hem­pien mie­les­tä se on hyö­dy­tön­tä”, ker­to­vat Dawa ja Ridar. Sekä van­hem­pien että opet­ta­jien valis­tus­työ­tä tar­vit­see jat­kaa, jot­ta ymmär­rys myös vam­mau­tu­nei­den las­ten kou­lu­tuk­sen tär­key­des­tä kas­vai­si.

“Ope­tam­me lisäk­si sii­tä, mikä on van­hem­pien vas­tuu kas­vat­ta­ji­na — muun muas­sa puh­tau­des­ta ja ruu­as­ta”, Ridar ker­too. Kent­tä­koor­di­naat­to­rit ja opet­ta­jat ovat opas­ta­neet van­hem­pia oikean­lai­ses­ta ruu­as­ta ja hyvän hygie­nian tär­key­des­tä. “Van­hem­mat ovat oppi­neet ja pitä­vät puh­tau­des­ta osit­tain huol­ta, mut­ta lap­set tule­vat sil­ti likai­si­na kou­luun”, Ridar ja Dawa ker­to­vat. Syi­tä tähän on kak­si. Osal­le van­hem­mis­ta las­ten puh­taus ei ole prio­ri­teet­ti­na, joten sii­hen ei opas­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta kiin­ni­te­tä huo­mio­ta, ja osa lap­sis­ta ehtii sot­kea itsen­sä pit­käl­lä kou­lu­mat­kal­la maa­il­maa tut­kies­saan. Lisäk­si aikai­sem­min evää­nä olleet kek­sit ovat vaih­tu­neet rii­siin — ja nyt yli­pää­tään lap­sil­la on eväät aina muka­na.

Kir­joit­ta­mi­sen ja luke­mi­sen lisäk­si opi­taan siis muu­ta­kin. Oppi­mis­ta tapah­tuu monel­la taval­la ja mones­sa tasos­sa.