Neuvostoakateemikoista siperialaisiin seurakuntiin: SIL-järjestön taival neuvostoajasta nykypäivään

Raitio­vaunu kulke­mas­sa Stal­in­in ajan tyyli­in raken­netun pil­ven­pi­irtäjän editse Mosko­van Kotel­nitšeska­ja-rantakadul­la. Kuva on otet­tu kesäl­lä 1991, jol­loin Mosko­vas­sa pidet­ti­in koulu­tuskurssi Raa­matun kään­tämis­es­tä nykyvenäjäk­si. Kuva: Michael Greed

Wycliffe Bible Trans­la­tors ja SIL ‑jär­jestö­jen perus­ta­ja William Cameron Townsend saa­pui ensim­mäistä ker­taa Neu­vos­toli­it­toon lokaku­us­sa 1968 vai­mon­sa Elainen kanssa. Seu­raav­ina vuosi­na he matkus­ti­vat sinne yhteen­sä seit­semän ker­taa ja vieraili­vat yhdek­sässä neu­vos­to­tasaval­las­sa luo­den suhtei­ta opet­ta­ji­in, kieli­ti­eteil­i­jöi­hin, maatyöläisi­in ja paikallisi­in vira­nomaisi­in.

Use­at SIL:n työn­tek­i­jät ryhtyivät 1980-luvul­la toim­i­maan neu­vostopako­lais­ten paris­sa Län­si-Euroopas­sa, mut­ta SIL:n työn­tek­i­jöitä alkoi muut­taa Neu­vos­toli­it­toon vas­ta vuon­na 1990.

Venäjän Raa­mat­tuseu­ra oli julkaissut vuon­na 1876 venäjänkielisen Raa­matun, jota käytetään laa­jalti edelleen. Raa­mat­tuseu­ran toim­inta lakkautet­ti­in neu­vos­to­val­lan aikana, mut­ta se alkoi uud­estaan vuon­na 1990. Toimin­nan alka­es­sa uudelleen yksi ensim­mäi­sistä pro­jek­teista oli Raa­matun kään­tämi­nen nykyvenäjäk­si. Kään­täjille jär­jestet­ti­in heinäku­us­sa 1991 val­men­nuskurssi, jon­ka opet­ta­jik­si pyy­det­ti­in SIL:n työn­tek­i­jöitä.    

Myöhem­min vuon­na 1991 SIL:n työn­tek­i­jöitä muut­ti sil­loiseen Leningradi­in, ja kaupunki­in avat­ti­in pieni toimis­to. Townsend oli tehnyt 1970-luvul­la yhden kieleen ja luku­taitoon liit­tyvän tärkeän havain­non: venäläiset kieli­ti­eteil­i­jät oli­vat analysoi­neet kaik­ki vähin­tään 10 000 ihmisen puhu­mat kielet ja niille oli luo­tu aakkoset kyril­lisil­lä kir­jaimil­la. Niihin oli usein lisät­ty ylimääräisiä merkke­jä vas­taa­maan ään­teitä, joi­ta ei löy­dy venäjän kielestä. SIL:n työn­tek­i­jät pystyivät käyt­tämään tätä venäläis­ten tutk­i­joiden luo­maa vankkaa poh­jaa oman työn­sä perus­tana. Ensim­mäi­sis­sä strate­giois­sa keski­tyt­ti­in Raa­matun kään­tämiseen.

Alus­ta alka­en SIL, Raa­matunkään­nösin­sti­tu­ut­ti IBT (Insti­tute for Bible Trans­la­tion) ja Yhtyneet Raa­mat­tuseu­rat päät­tivät toimia yhdessä ja paikallis­ten kump­panien kanssa. IBT oli perustet­tu vuon­na 1973 ja sil­lä oli jo valmi­ina perus­rak­en­teet kään­nöspro­jek­tien johtamisek­si. SIL:n työn­tek­i­jät toimi­vat sen vuok­si taval­lisim­min eksegeet­tis­inä neu­vo­nan­ta­ji­na. He tekivät työtä paikallis­ten kään­täjien rin­nal­la, jot­ka oli­vat usein IBT:n kään­nöstyötä varten palkkaamia aka­teemisia asiantun­ti­joi­ta.

SIL:n työn­tek­i­jöi­den määrä enti­sis­sä neu­vos­to­tasaval­lois­sa kasvoi nopeasti 1990-luvul­la. Vuo­teen 2000 men­nessä työn­tek­i­jöitä oli useim­mis­sa Kes­ki-Aasian mais­sa ja monil­la Venäjän fed­er­aa­tion alueil­la. Keskus­toimis­to oli Pietaris­sa. Ensim­mäi­nen Uusi tes­ta­ment­ti, jon­ka julka­is­us­sa SIL oli suo­raan mukana, oli tataarinkieli­nen Inžil (2001), jon­ka kään­nösti­imi­in kuu­lui­v­at Wycliffe Raa­matunkään­täjien (WRK) työn­tek­i­jät Tei­ja ja Michael Greed. Ensim­mäi­nen SIL:n työn­tek­i­jä, joka oli mukana kah­den julka­istun Uuden tes­ta­mentin kään­nöstyössä, oli myös suo­ma­lainen, Inka Pekka­nen (livvinkar­jala 2003 ja vep­sä 2007). Ensim­mäi­nen koko Raa­mat­tu oli azerinkieli­nen, ja se julka­isti­in vuon­na 2009.

SIL:n kie­lenkar­toi­tusti­imin jäsen haas­tat­telee tyt­töjä entisen Neu­vos­toli­iton alueel­la Kes­ki-Aasian vuoris­tossa. Tarkoituk­se­na on tehdä arvio alueen kielistä. Kuva: SIL Eura­sia

Vuosi­na 2000–2005 SIL teki kie­lenkar­toi­tus­ta Azer­baidžanis­sa, Tadžik­istanis­sa ja Siperi­as­sa. Näi­den seu­rauk­se­na SIL alkoi tehdä työtä muu­tamien pienem­pi­en kieliy­hteisö­jen paris­sa. Työssä keski­tyt­ti­in kieli­ana­lyysi­in, kir­joi­tusjär­jestelmän luomiseen, luku­taito­työhön ja Raa­matun tek­stien kään­tämiseen.  

Venäjän Wycliffe-jär­jestö perustet­ti­in vuon­na 1999 ja se lähet­ti aluk­si suurim­man osan työn­tek­i­jöistään mui­hin mai­hin. Vuon­na 2007 yksi työn­tek­i­jöistä jäi kuitenkin Venäjälle ja osal­lis­tui pro­jek­ti­in, jos­sa hän työsken­teli oma­l­la äidinkielel­lään. Seu­raav­ina vuosi­na Venäjän Wyclif­f­en tärkeäk­si strate­giak­si tuli käyt­tää työn­tek­i­jöitään Venäjäl­lä.

Vuon­na 2013 SIL:n alue­jo­hta­jat kokoon­tu­i­v­at etsimään suun­taa Siper­ian työn tule­vaisu­udelle.  Ruk­ouk­sen kaut­ta Jumala puhui heille kahdes­ta asi­as­ta. Ensim­mäi­nen liit­tyi ker­to­muk­seen, jos­sa Jeesus ruokkii 5 000 ihmistä. Jeesus sanoi ope­tus­lap­sille: ”Antakaa te heille syötävää.” Ope­tus­lap­sil­la ei ollut ruokaa mukanaan, mut­ta he kään­tyivät väk­i­joukon puoleen ja sai­vat selville, että erääl­lä pojal­la oli äidin anta­mat eväät. Näitä eväitä Jeesus sit­ten käyt­ti. Mitä Siperi­as­ta löy­tyviä eväitä Jeesus käyt­täisi rav­i­tak­seen Siperi­aa sanal­laan, kyse­liv­ät alue­jo­hta­jat. Vas­taus oli: kirkkoaan. 

Venäjän Kaukoidässä Amur­joen var­rel­la asu­va nanainainen äänit­tämässä suullisia raa­matunker­to­muk­sia oma­lle kielelleen. Kuva: Venäjän Wycliffe-jär­jestön työn­tek­i­jät.

Toinen asia kos­ket­ti strate­giaa. Sen tuli keskit­tyä Raa­matun suullisen ker­rontaan. Venäjän Wycliffe ‑jär­jestö alkoi heti toteut­taa tätä, ja työssä alkoi uusi vai­he ensin Siperi­as­sa, mut­ta myöhem­min laa­jem­min koko Venäjäl­lä. SIL aut­toi koulut­ta­maan venäläi­sistä seu­rakun­nista Venäjän Wycliffe-jär­jestön avul­la koot­tu­ja tiime­jä. Tiim­it läh­tivät Siper­ian kaukaisimpi­in kolkki­in aut­taak­seen paikallisia kyläläisiä valmis­ta­maan Raa­matun ker­to­muk­sia omil­la kielil­lään. Ker­to­muk­set myös äänitet­ti­in.

Seu­raav­il­la sivuil­la ker­ro­taan siperi­alais­es­ta nais­es­ta, joka kään­tää Raa­mat­tua oma­lle kielelleen, ja hänen ilostaan, kun hän tapaa tut­ta­vansa vuosien takaa, jon­ka elämän oma­l­la kielel­lä lue­tut raa­matun­tek­stit oli­vat saa­neet muut­taa. Siel­lä ker­ro­taan myös uzbek­ki-isoäideistä, jot­ka tutki­vat uzbekinkielisiä raa­matun­tek­ste­jä puhe­limil­laan. Toiselta sivul­ta löy­tyy nuori mies, joka purskah­taa itku­un kuul­lessaan sanan ‘poikani’ oma­l­la äidinkielel­lään tataar­il­la.  

Raa­mat­tua kään­netään entis­ten neu­vos­to­tasaval­to­jen kielille. Jumalan Pyhä Hen­ki tekee työtään, kun yksilöt ja yhteisöt kohtaa­vat elävän Sanan kir­joite­tun sanan kaut­ta.

Tek­sti: Michael Greed