Raa­ma­tun­kään­nös­työ­tä Etio­pias­sa

Sano­ma Kris­tuk­ses­ta saa­pui nykyi­sen Etio­pian alu­eel­le toden­nä­köi­ses­ti hyvin var­hain. Jo Apos­to­lien teois­sa ker­ro­taan etio­pia­lai­ses­ta hovi­her­ras­ta, jol­le Apos­to­li Filip­pus selit­tää kir­joi­tuk­sia ja jon­ka Filip­pus tämän jäl­keen kas­taa (Ap.t. 8). Myös Raa­ma­tun kään­tä­mi­sel­lä on Etio­pias­sa pit­kä his­to­ria. Vii­meis­ten vuo­si­kym­men­ten aika­na myös suo­ma­lai­set kris­ti­tyt ja seu­ra­kun­nat ovat saa­neet kyt­key­tyä tähän his­to­rial­li­seen jat­ku­moon Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien ja kump­pa­ni­jär­jes­tö­jen väli­tyk­sel­lä. SIL Inter­na­tio­na­lin työ maas­sa alkoi 50 vuot­ta sit­ten.

Aksu­min val­ta­kun­ta sijait­si Punai­sen­me­ren ran­nal­la nykyi­sen Etio­pian ja Erit­rean alu­eel­la ajan­las­kum­me ensim­mäi­sel­lä vuo­si­tu­han­nel­la. 300-luvul­la Aksu­min kunin­gas Eza­ma julis­ti kris­ti­nus­kon val­ta­kun­tan­sa uskon­nok­si tul­tu­aan itse uskoon syy­ria­lai­sen opet­ta­jan­sa vai­ku­tuk­ses­ta. Val­ta­kun­nan hal­lin­to­kie­le­nä oli pit­kään kreik­ka, mut­ta kan­san puhu­mal­le ge’ezin kie­lel­le val­mis­tui koko Raa­ma­tun kään­nös vii­meis­tään 600-luvul­la. Etio­pian orto­dok­si­kirk­ko käyt­tää tätä kään­nös­tä edel­leen.

Raa­ma­tun teks­te­jä alet­tiin kään­tää nykyi­sen Etio­pian val­ta­kie­lel­le amha­ral­le mah­dol­li­ses­ti 1700-luvul­la, mut­ta tuol­ta ajal­ta ole­via käsi­kir­joi­tuk­sia ei ole säi­ly­nyt nyky­päi­vään. 1800-luvun alus­sa etio­pia­lai­nen Abu Rumi kään­si koko Raa­ma­tun amha­rak­si rans­ka­lai­sen orien­ta­lis­tin Jean Louis Asse­lin de Cher­vil­len avus­tuk­sel­la. Abu Rumin kuol­tua englan­ti­lai­nen lähe­tys­työn­te­ki­jä Wil­liam Jowett osti käsi­kir­joi­tuk­sen Asse­li­nil­ta. Bri­tan­nian Raa­mat­tuseu­ra jul­kai­si kään­nök­sen ja levit­ti sitä Etio­pias­sa.

Kei­sa­ri Hai­le Selas­sie antoi 1930-luvul­la toi­mek­sian­non uuden amha­ran­kie­li­sen kään­nök­sen teke­mi­ses­tä. Val­mis käsi­kir­joi­tus lähe­tet­tiin jäl­leen Bri­tan­nian Raa­mat­tuseu­ran jul­kais­ta­vak­si, mut­ta kään­nös ei kos­kaan pää­ty­nyt laa­jaan jake­luun Ita­lian ase­voi­mien hyök­käyk­sen ja toi­sen maa­il­man­so­dan takia. Vuon­na 1947 kei­sa­ri perus­ti etio­pia­lai­sis­ta ja ulko­mai­sis­ta asian­tun­ti­jois­ta koos­tu­neen komi­tean tuot­ta­maan uuden kään­nök­sen heprean- ja krei­kan­kie­lis­ten alku­teks­tien poh­jal­ta. Kään­nös val­mis­tui vuon­na 1961 ja se pai­net­tiin kei­sa­rin perus­ta­mas­sa kir­ja­pai­nos­sa Addis Abe­bas­sa. Kään­nös sisäl­tää kaik­ki 81 Etio­pian orto­dok­si­kir­kon kaa­no­niin kuu­lu­vaa Raa­ma­tun kir­jaa.

Oro­mon kie­lel­lä on Etio­pias­sa kym­me­niä mil­joo­nia puhu­jia, pää­asias­sa maan ete­lä­osis­sa. Ensim­mäi­sen oro­mon­kie­li­sen raa­ma­tun­kään­nök­sen lait­toi alul­le noin vuon­na 1856 syn­ty­nyt One­si­mos Nesib, joka oli 13-vuo­ti­aa­na kaa­pat­tu orjak­si, mut­ta jon­ka sveit­si­läi­nen tut­ki­mus­mat­kai­li­ja osti, vapaut­ti ja ohja­si kou­lut­tau­tu­maan ruot­sa­lai­sen lähe­tys­seu­ran oppi­lai­tok­seen. Nesib muut­ti jat­ko-opin­to­ja var­ten Ruot­siin vii­dek­si vuo­dek­si, mut­ta palat­tu­aan Etio­pi­aan hän alkoi kään­tää Raa­mat­tua äidin­kie­lel­leen. Pit­kä pois­sao­lo koti­seu­dul­ta oli kui­ten­kin joh­ta­nut sii­hen, ettei hän ilmei­ses­ti enää osan­nut kiel­tä kovin hyvin. Avuk­si Nesib löy­si Aster Gan­non, nuo­ren nai­sen, jol­la oli häm­mäs­tyt­tä­vän saman­kal­tai­nen elä­män­ta­ri­na: Myös Gan­no oli vapaa­na syn­ty­nyt, lap­se­na orjuu­tet­tu ja vapau­dut­tu­aan ruot­sa­lais­ten lähe­tys­työn­te­ki­jöi­den kou­lut­ta­ma. Gan­no lie­nee ollut kie­lel­li­ses­ti poik­keuk­sel­li­sen lah­ja­kas. Raa­ma­tun kään­tä­mi­sen ohel­la hän laa­ti ensim­mäi­sen oro­mon­kie­li­sen sana­kir­jan ja tal­len­si kir­jal­li­seen muo­toon suu­ren mää­rän perin­tei­siä kan­san­ta­ri­noi­ta ja lau­lu­ja, joi­ta käy­tet­tiin myö­hem­min oro­mon luku­tai­don opet­ta­mi­ses­sa. Gan­non ja Nesi­bin raa­ma­tun­kään­nös jul­kais­tiin vuon­na 1899.

Tigri­ny­an kiel­tä puhuu noin kym­me­nen mil­joo­naa ihmis­tä Etio­pian poh­joi­so­sis­sa ja Erit­reas­sa. 1830-luvul­la euroop­pa­lai­set lähe­tys­työn­te­ki­jät palk­ka­si­vat tigri­ny­aa puhu­neen Matewos-nimi­sen mie­hen kään­tä­mään evan­ke­liu­mit äidin­kie­lel­leen. Matewos osa­si mah­dol­li­ses­ti myös kreik­kaa, kos­ka hänen isän­sä oli tigri­ny­alai­sen ruh­ti­naan pal­ve­luk­ses­sa työs­ken­nel­lyt kreik­ka­lai­nen käsi­työ­läi­nen. Matewo­sin tuot­ta­ma kään­nös lähe­tet­tiin Euroop­paan vii­meis­tel­tä­väk­si mut­ta jul­kais­tiin vas­ta vuon­na 1866. Ensim­mäis­tä koko Raa­ma­tun kään­nös­tä tigri­ny­ak­si jou­dut­tiin odot­ta­maan vuo­teen 1948 saak­ka.

Wyclif­fe-jär­jes­töt alkoi­vat lähet­tää työn­te­ki­jöi­tä Etio­pi­aan yhteis­työ­jär­jes­tö SIL:n raa­ma­tun­kään­nös­työ­hön 1970-luvun alus­sa. Englan­ti­lai­nen John Ben­dor-Samuel oli käyn­nis­tä­nyt SIL:n työ­tä Län­si-Afri­kas­sa jo edel­li­sel­lä vuo­si­kym­me­nel­lä ja vuo­si­na 1972–1973 hän kävi Etio­pias­sa use­aan ottee­seen etsien mah­dol­li­suuk­sia laa­jen­taa työ­tä Itä-Afrik­kaan. Ben­dor-Samue­lil­la otti tavak­seen kävel­lä Etio­pian pää­kau­pun­gin Addis Abe­ban kes­kus­tas­sa rukoil­len, että ovet työ­hön auke­ai­si­vat. Käve­ly­rei­tin var­rel­la sijait­si­vat Etio­pian ope­tus­mi­nis­te­riö, Hai­le Selas­sien yli­opis­to sekä lute­ri­lai­sen Meka­ne Yesus ‑kir­kon pää­ma­ja. Näis­sä kai­kis­sa Ben­dor-Samuel vie­rai­li ja tapa­si lisäk­si mui­den­kin kirk­ko­jen ja lähe­tys­jär­jes­tö­jen joh­ta­jia. Mah­dol­li­suus saa­da SIL:n työn­te­ki­jöi­tä maa­han auke­si ensin yli­opis­ton ja myö­hem­min Meka­ne Yesus ‑kir­kon kaut­ta.

SIL:n työ Etio­pias­sa alkoi mata­lal­la pro­fii­lil­la poliit­ti­sen epä­va­kau­den kes­kel­lä vuon­na 1973. Vähem­mis­tö­kie­lil­lä teh­tä­vä työ oli jo yli­pään­sä vas­toin Etio­pian viral­lis­ta kie­li­po­li­tiik­kaa, joka pai­not­ti amha­ran kie­len ase­maa. Mut­ta Meka­ne Yesus ‑kir­kon pää­sih­tee­ril­lä Kes Gudi­na Tum­sal­la oli näky Raa­ma­tun kään­tä­mi­ses­tä myös pai­kal­li­sil­le kie­lil­le. Tutus­tut­tu­aan Ben­dor-Samue­liin Kes Gudi­na koko­si eri kirk­ko­jen kes­kuu­des­ta komi­tean, joka oli val­mis spon­so­roi­maan kie­li­tie­teel­li­siä kurs­se­ja. Kurs­sit alkoi­vat vuon­na 1974 ja nii­den tar­koi­tuk­se­na oli val­men­taa etio­pia­lai­sia raa­ma­tun­kään­nös­työ­hön. Kurs­seil­la opet­ti­vat SIL:n, eri lähe­tys­jär­jes­tö­jen sekä Etio­pian raa­mat­tuseu­ran kou­lut­ta­jat. Ensim­mäis­ten ulko­mais­ten lähe­tys­työn­te­ki­jöi­den jou­kos­sa oli­vat Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien Suo­mes­ta lähet­tä­mä Eeva Gutt ja hänen sak­sa­lai­sen mie­hen­sä Ernst-August Gutt. Kie­li- ja kään­nös­tie­teel­li­ses­tä tut­ki­muk­ses­taan tun­net­tu Ernst-August toi­mi kah­teen ottee­seen myös SIL:n Etio­pian työn joh­ta­ja­na (1983–1987, 1991–1995)

Vuon­na 1974 kei­sa­ri Hai­le Selas­sie syr­jäy­tet­tiin ja kym­me­niä van­han hal­lin­non vir­ka­mie­hiä teloi­tet­tiin ilman oikeu­den­käyn­tiä. Val­lan­ku­mous­ta seu­ra­si 17 vuo­den kom­mu­nis­ti­nen kausi, jon­ka aika­na seu­ra­kun­ta oli ahtaal­la. Kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa alkoi kui­ten­kin usei­den kirk­ko­jen yhteis­työ­nä raa­ma­tun­kään­nös­työ muu­ta­mal­la vähem­mis­tö­kie­lel­lä. Lähe­tys­työn­te­ki­jöi­den liik­ku­mi­nen maas­sa oli rajoi­tet­tua ja etio­pia­lai­sil­le osal­lis­tu­mi­nen kään­nös­työ­hön mer­kit­si uhkaa vai­non koh­teek­si jou­tu­mi­ses­ta. 

Vuon­na 1979 Kes Gudi­na ja Ben­dor-Samuel alle­kir­joit­ti­vat sopi­muk­sen SIL:n ja Meka­ne Yesus ‑kir­kon välil­lä ja kään­nös­hank­kei­den mää­rä kas­voi. Kes Gudi­na, jota pide­tään etio­pia­lai­sen lute­ri­lai­suu­den teo­lo­gi­se­na isä­nä, koki mart­tyy­ri­kuo­le­man 50-vuo­ti­aa­na. Soti­las­junt­ta siep­pa­si ja sur­ma­si hänet 28. hei­nä­kuu­ta 1979.

Soti­las­hal­lin­non ja sitä seu­ran­neen kom­mu­nis­ti­sen hal­li­tuk­sen kaa­dut­tua vuon­na 1991 alkoi vapau­den aika­kausi. Kris­til­lis­tä työ­tä pys­tyi nyt teke­mään maas­sa avoi­mes­ti ja uuden hal­lin­non kie­li­po­li­tii­kas­sa otet­tiin tavoit­teek­si moni­kie­li­syy­den vah­vis­ta­mi­nen. Tämän suun­nan­muu­tok­sen myö­tä SIL pys­tyi rekis­te­röi­ty­mään Etio­pias­sa kan­sa­lais­jär­jes­tök­si vuon­na 1992 ja otta­maan viral­li­ses­ti pal­ve­luk­seen­sa etio­pia­lai­sia työn­te­ki­jöi­tä. SIL pys­tyi nyt myös suo­rit­ta­maan yhdes­sä Addis Abe­ban yli­opis­ton kans­sa kar­toi­tuk­sen maas­sa puhut­ta­vis­ta kie­lis­tä, joi­ta on noin 80.

Tänä päi­vä­nä raa­ma­tun­kään­nös­työ Etio­pias­sa on laa­jaa yhteis­työ­tä eri kirk­ko­jen, jär­jes­tö­jen ja jul­ki­sen sek­to­rin kes­ken. Työ­hön kuu­luu äidin­kie­lis­ten mah­dol­li­suuk­sien vah­vis­ta­mis­ta monin eri tavoin. Etio­pian kir­kois­sa kris­til­lis­tä uskoa ilmais­taan ja julis­te­taan kan­san­kie­lel­lä ja kir­kot ovat avai­na­se­mas­sa vähem­mis­tö­kiel­ten luku­tai­don vah­vis­ta­mi­ses­sa. SIL Etio­pia on vii­den­kym­me­nen vuo­den aika­na kas­va­nut mer­kit­tä­väk­si toi­mi­jak­si sekä kään­nös­työs­sä että äidin­kie­li­sen luku­tai­don ja kou­lu­tuk­sen edis­tä­mi­ses­sä.

Vuon­na 1973 Raa­mat­tu oli kään­net­ty nel­jäl­le Etio­pian kie­lel­le. Nyt koko Raa­ma­tun kään­nök­siä on 16 kie­lel­lä ja Uuden tes­ta­men­tin kään­nök­siä lisäk­si 22 kie­lel­lä. Vie­lä tänä vuon­na uusia UT:n kään­nök­siä on val­mis­tu­mas­sa seit­se­mäl­lä kie­lel­lä.

Läh­teet: Celebra­ting 50 Years of Fruit­ful Mini­stry (SIL Etio­pian juh­la­jul­kai­su), Encyclo­pae­dia Aet­hio­pica, Wiki­pe­dia.

Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien yhteis­työ­jär­jes­tön SIL Inter­na­tio­na­lin työn alka­mi­ses­ta Etio­pias­sa tulee tänä vuon­na kulu­neek­si 50 vuot­ta. Maa­lis­kuus­sa jär­jes­tet­ty­jen juh­lien aika­na kysyim­me SIL Etio­pian joh­ta­jal­ta, miten hän näkee raa­ma­tun­kään­nös­työn mer­ki­tyk­sen Etio­pias­sa. Yonat­han Zea­ma­nuel:

“SIL Etio­pian näkö­kul­mas­ta kat­sot­tu­na raa­ma­tun­kään­nös­työ ja Juma­lan mis­sio kul­ke­vat käsi kädes­sä. Val­tao­sa Etio­pian kris­ti­tyis­tä – niin orto­dok­seis­ta kuin evan­ke­li­kaa­leis­ta­kin – on suu­ris­ta kie­liyh­tei­söis­tä. Näil­lä yhtei­söil­lä on ollut Raa­mat­tu omal­la kie­lel­lä pit­kän aikaa, mikä on mah­dol­lis­ta­nut evan­ke­liu­min kuu­le­mi­sen ja uskoon tule­mi­sen. Raa­ma­tun­kään­nök­sel­lä on kes­kei­nen mer­ki­tys lähe­tys­työs­sä. Tämä näkyy nyky­ti­lan­tees­sa­kin siten, että kris­ti­tyk­si kään­ty­mi­nen on ylei­sem­pää nii­den jou­kos­sa, joi­den kie­lel­le Raa­mat­tu tai edes osa Raa­ma­tus­ta on kään­net­ty.

Haluam­me pal­vel­la kie­liyh­tei­sö­jä koko­nais­val­tai­ses­ti, jot­ta ne voi­si­vat kukois­taa. Raa­ma­tun kään­tä­mi­nen on tär­ke­ää, mut­ta työm­me ei rajoi­tu vain kään­tä­mi­seen. Haluam­me, että vähem­mis­tö­kiel­ten puhu­jat saa­vat kou­lu­tus­ta äidin­kie­lel­lään, voi­vat kehit­tää omaa kult­tuu­ri­aan ja voi­da koko­nais­val­tai­ses­ti hyvin. 

Kun SIL käyn­nis­ti työn Etio­pias­sa, alkoi maas­sam­me raa­ma­tun­kään­nös­työn toi­nen aal­to. Raa­mat­tu on nyt kään­net­ty 16 kie­lel­le, Uusi tes­ta­ment­ti lisäk­si 22 kie­lel­le, ja raa­ma­tun­kään­nös­työ on aloi­tet­tu kai­kil­la Etio­pias­sa puhut­ta­vil­la kie­lil­lä. 34 kiel­tä on saa­nut kir­joi­te­tun muo­don ja 23 kie­lel­lä on käyn­nis­tet­ty äidin­kie­leen perus­tu­vaa moni­kie­lis­tä kou­lu­tus­ta. Tämän työn ansios­ta monet ovat tul­leet tun­te­maan Juma­lan. Monet ovat voi­neet evan­ke­lioi­da omis­sa yhtei­söis­sään omal­la kie­lel­lä. Monet ovat voi­neet oppia kou­lus­sa omal­la kie­lel­lään ja suo­rit­taa myö­hem­min yli­opis­to­tut­kin­non.

Näen raa­ma­tun­kään­nös­työn tule­vai­suu­den valoi­sa­na. Tek­no­lo­gi­nen kehi­tys on tuo­nut monia uusia väli­nei­tä sano­man levit­tä­mi­seen. Kou­lu­tet­tu­ja ja osaa­via työn­te­ki­jöi­tä on pal­jon aiem­paa enem­män. Aiem­paa suu­rem­pi osa työn­te­ki­jöis­tä on pai­kal­li­sia, mikä tekee työs­tä kes­tä­väm­pää. Kirk­ko­jen osal­li­suus työs­sä on erit­täin suu­ri. Osit­tain haas­tee­na on edel­leen tuo­tet­tu­jen kään­nös­ten käyt­tö, mikä on kas­va­va työn pain­opis­te. Kun aiem­min puhuim­me vail­la raa­ma­tun­kään­nös­tä ole­vis­ta ihmi­sis­tä niin nyt puhum­me enem­män vail­la luki­joi­ta ole­vis­ta kään­nök­sis­tä.

Yri­tän itse aina pal­vel­la Her­raa siel­lä mihin Pyhä Hen­ki minua joh­dat­taa. Juma­la on osoit­ta­nut rak­kaut­taan, huo­len­pi­to­aan ja armo­aan minul­le monin tavoin elä­mä­ni aika­na. Minul­le ensi­si­jai­nen osoi­tus Juma­lan rak­kau­des­ta on se, että voin lukea Raa­mat­tua omal­la äidin­kie­lel­lä­ni. Se on anta­nut minul­le mah­dol­li­suu­den tun­tea Juma­la ja pal­vel­la hän­tä.”

Teks­ti: Han­nu Sor­sa­mo, Eeva Gutt, Ernst-August Gutt