Thai­maa­lai­nen Kaa vie­rai­lee Suo­mes­sa

PEOUNGPAKA JANYAWONG, tai ystä­vien kes­ken yksin­ker­tai­sem­min Kaa, syn­tyi vuon­na 1976 Poh­jois-Thai­maas­sa. Hän on ollut syn­ty­mäs­tään läh­tien kuu­ro, per­he kui­ten­kin halusi Kaan pää­se­vän kou­luun mui­den las­ten tavoin. Kou­lu­tus ja kuu­ro­jen ase­man paran­ta­mi­nen ovat olleet Kaan elä­män kan­ta­via aja­tuk­sia. Kaan vii­mei­sin tut­kin­to, eri­tyis­pe­da­go­gii­kan mais­te­ri, on vuo­del­ta 2015. Opin­to­jen­sa ohel­la Kaa on toi­mi­nut aktii­vi­ses­ti kuu­ro­jen opet­ta­ja­na ja tulk­ki­na sekä viit­to­ma­kie­li­sen seu­ra­kun­nan jäse­ne­nä Bang­ko­kis­sa. Vii­mei­set vuo­det hän on val­mis­tau­tu­nut Wyclif­fe Thai­maan jäse­ne­nä SILin Glo­baa­lin viit­to­ma­kie­li­sen työn teh­tä­viin.

Kaa vie­rai­lee Suo­mes­sa 23.8.–30.9.2025. Mat­kal­laan Kaa ker­too Thai­maan tilan­tees­ta, omas­ta taus­tas­taan ja näkyn­sä avau­tu­mi­ses­ta rajo­ja ylit­tä­väs­sä lähe­tys­työs­sä. Mat­kan tär­keä tavoi­te on myös tutus­tua Suo­men kuu­ro­jen ja vii­to­ma­kie­lis­ten tilan­tee­seen vie­rai­le­mal­la sitä valot­ta­vis­sa ins­ti­tuu­tiois­sa eri puo­lil­la Suo­mea. Suo­ma­lais­ten Thai­maas­sa teke­mä lähe­tys­työ on myös Kaan vie­rai­lun alkusyy. Kaan täti oli aktii­vi­nen Bang­ko­kin lute­ri­lai­ses­sa seu­ra­kun­nas­sa. Seu­ra­kun­nan kaut­ta suo­ma­lai­set lähe­tys­työn­te­ki­jät tutus­tui­vat myös Kaa­han: vuo­si­kym­me­niä sit­ten syn­ty­nyt ystä­vyys on kes­tä­nyt ja tuo Kaan nyt kol­man­nen ker­ran mat­kal­le Suo­meen.

Kuu­rot, viit­to­ma­kie­li­set & SIL Glo­ba­lin viit­to­ma­kie­li­nen työ

WHO:n arvion mukaan n. 5 % maa­il­man väes­tös­tä kär­sii kuu­ron alen­tu­mas­ta, joka vaa­tii kun­tou­tus­ta. Suo­mes­sa on n. 5500 viit­to­ma­kie­lin käyt­tä­jää, hei­tä täy­sin kuu­ro­ja on n. 3000. (https://kuurojenliitto.fi/viittomakieliset). Thai­maas­sa kuu­ro­ja on yli 430 000 (Peoung­pa­ka Jany­awong).

Viit­to­ma­kie­li­set

Kuu­ro­jen lii­ton mukaan viit­to­ma­kie­li­set voi­vat olla kuu­ro­ja, huo­no­kuu­loi­sia tai kuu­le­via. Kuu­rout­ta voi­daan mää­ri­tel­lä mones­ta eri näkö­kul­mas­ta, mut­ta kuu­rot itse pitä­vät itse­ään ensi­si­jai­ses­ti kie­li- ja kult­tuu­ri­vä­hem­mis­tö­nä, viit­to­ma­kie­li­si­nä.

Viit­to­ma­kie­li­sis­tä osa oppii viit­to­ma­kie­len jo koto­na kuu­roil­ta van­hem­mil­taan. Enem­mis­tö kuu­rois­ta syn­tyy kui­ten­kin kuu­le­vil­le van­hem­mil­le, joil­le avau­tuu lap­sen kaut­ta mah­dol­li­suus oppia uusi kie­li. Myös kuu­lo­lai­tet­ta tai sisä­kor­vais­tu­tet­ta käyt­tä­vät voi­vat olla viit­to­ma­kie­li­siä. Viit­to­ma­kie­li­syys ei rii­pu kuu­lon astees­ta, vaan rat­kai­se­vaa on viit­to­ma­kie­len käyt­tö ja yhtei­söön samais­tu­mi­nen.

Viit­to­ma­kie­li­set & Raa­mat­tu

Kie­li­tie­tei­li­jät arvioi­vat maa­il­man viit­to­ma­kie­liä ole­van 149, SIL arvioi eri viit­to­ma­kie­lien mää­rän nouse­van jopa yli 400:aan. Raa­ma­tun teks­te­jä on kään­net­ty eri mai­den viit­to­ma­kie­lil­le, mut­ta jär­jes­tel­mäl­lis­tä raa­ma­tun­kään­nös­työ­tä on teh­ty vas­ta vähän. Euroo­pas­sa kie­liyh­tei­söt, joil­la ei vie­lä ole Raa­mat­tua omal­la kie­lel­lään, ovat pää­asias­sa viit­to­ma­kie­li­siä tai roma­ni­kie­liä puhu­via.

Teks­ti: Eli­sa Nousiai­nen