Onko työm­me vai­kut­ta­vaa?

Saa­ko työm­me aikaan sitä, mitä tavoit­te­lem­me? Onko työm­me siis vai­kut­ta­vaa? Tätä yhä useam­pi lähe­tys­jär­jes­tö kysyy itsel­tään.

Vai­kut­ta­vuu­teen ja sen mit­taa­mi­seen sisäl­tyy monia jän­nit­tei­tä. Juma­lan Hen­ki puhal­taa, mis­sä tah­too. Kui­ten­kaan mei­dän ei kuu­lu­ne hau­da­ta lei­vis­kääm­me maa­han tai vis­koa sie­me­niä tie­ten tah­toen kivik­koon ja ohdak­kei­den sekaan.

Jot­ta voi­sim­me sanoa, onko työm­me vai­kut­ta­vaa, mei­dän pitää ensin tie­tää mitä tavoit­te­lem­me.

Jos Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jät tavoit­te­lee sitä, että Raa­mat­tu saa­daan kään­net­tyä ja luku­tai­to­kurs­sit pidet­tyä, mei­dän pitäi­si kai­ke­ti olla tyy­ty­väi­siä, vaik­ka kukaan ei oppi­si luke­maan ja Raa­ma­tut jäi­si­vät pah­vi­laa­ti­koi­hin. Mut­ta emme­hän me tätä halua! Jos taas tavoit­te­lem­me sitä, että kurs­seil­la opit­tai­siin ja Raa­mat­tua luet­tai­siin, mei­dän pitäi­si iloi­ta, vaik­ka seu­ra­kun­taa ei syn­tyi­si ja seu­raa­va suku­pol­vi kas­vai­si taas luku­tai­dot­to­ma­na ja ilman Juma­laa. Mut­ta eihän tämä­kään vas­taa näkyäm­me!

Haluam­me näh­dä omal­la kie­lel­lä omas­sa kult­tuu­ris­sa ilmais­tun Juma­lan sanan uudis­ta­mia ihmi­siä, yhtei­sö­jä ja kan­sa­kun­tia.

Mut­ta kuin­ka me täl­lais­ta voi­sim­me kos­kaan saa­da aikaan!

Emme voi­kaan. Näyn edes­sä oma pie­nuu­tem­me tulee aina näky­väk­si. Näin pitää­kin olla. Syväl­li­nen ja pit­kä­ai­kai­nen vai­ku­tus syn­tyy aina monen eri teki­jän tulok­se­na. Jos haluam­me, että työl­läm­me on vai­ku­tus­ta, mei­dän tulee osal­lis­tua yhdes­sä mui­den kans­sa sii­hen, mitä Juma­la kan­so­jen kes­kuu­des­sa tekee. Kaik­ki Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien työ perus­tuu kump­pa­nuuk­siin. Emme kos­kaan voi saa­vut­taa mitään yksin.

Mut­ta miten sit­ten tie­däm­me, onko saa­vu­tet­tu vai­ku­tus mei­dän työm­me ansio­ta?

Emme tie­dä­kään. Eikä vai­ku­tus kos­kaan voi­kaan olla toden­net­ta­vas­ti mei­dän ansio­tam­me. Meil­le pitää riit­tää se, että vai­ku­tam­me oike­aan suun­taan, se että madal­lam­me emme­kä koro­ta kie­li­vä­hem­mis­tö­jen estei­tä Juma­lan val­ta­kun­nan tiel­lä. Täs­sä onnis­tuak­sem­me mei­dän pitää oppia omis­ta ja mui­den koke­muk­sis­ta – niin onnis­tu­mi­sis­ta kuin vir­heis­tä­kin.

Emme voi kos­kaan ennak­koon taa­ta, että työs­täm­me tulee vai­kut­ta­vaa. Voim­me vain havain­noi­da, oppia, rukoil­la ja toi­mia – ker­ta toi­sen­sa jäl­keen uudel­leen, ehkä aiem­paa vii­saam­pi­na, toi­vot­ta­vas­ti nöy­rem­pi­nä.

Han­nu Sor­sa­mo, Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien toi­min­nan­joh­ta­ja

Kir­joi­tus on kevään 2023 Sanal­la sanoen ‑leh­den pääkirjoi­tus.