Lei­maa­mi­ses­ta kan­nus­ta­mi­seen: Asen­teet vam­mai­siin ovat hil­jal­leen muut­tu­mas­sa Etio­pias­sa

Monis­sa kon­son- ja alen­kie­li­sis­sä yhtei­söis­sä Etio­pias­sa vam­mai­set lap­set ovat jou­tu­neet lei­ma­tuik­si ja hei­tä on hävet­ty. Jois­sa­kin yhtei­söis­sä vam­mai­suut­ta pide­tään Juma­lan ran­gais­tuk­se­na. Tämä on joh­ta­nut syr­jäy­ty­mi­seen, kun van­hem­mat kät­ke­vät lap­sen­sa ja rajoit­ta­vat hei­dän osal­lis­tu­mis­taan yhtei­sön elä­mään. Usein ei edes huo­ma­ta, kuin­ka lei­maa­mi­nen tapah­tuu.

Vam­mai­sis­ta käy­tet­ty­jä lei­maa­via sano­ja voi­vat olla esi­mer­kik­si hidas, jäl­keen­jää­nyt, sai­ras, epä­nor­maa­li tai jopa kirot­tu. Yleen­sä ihmi­siä kuvat­taes­sa käy­te­tään ilmai­su­ja kuten pit­kä, tum­ma­tuk­kai­nen, vaa­le­ai­hoi­nen. Vam­mai­sia ei kui­ten­kaan usein kuva­ta edel­lä mai­ni­tuil­la sanoil­la. Sen sijaan fyy­si­ses­ti ter­veet ihmi­set lei­maa­vat sanoil­laan vam­mai­sen iden­ti­tee­tin  käyt­tä­mäl­lä kuvaa­via sano­ja mer­ki­tyk­ses­sä ”ne, jot­ka ovat” eikä ”ne, joil­la on”.

Nimi­tyk­set tai lei­mat osoit­ta­vat, että vam­mais­ten iden­ti­teet­tiä aja­tel­laan vain hei­dän kun­ton­sa näkö­kul­mas­ta. Hei­dän ei sen takia kat­so­ta ole­van Juma­lan kuvak­si luo­tu­ja ihmi­siä. Fyy­si­ses­ti ter­veet eivät elä täl­lais­ten näky­vien fyy­si­seen tai hen­ki­seen tilaan liit­ty­vien lei­mo­jen kans­sa. Mei­tä ei kut­su­ta ahdis­tu­neik­si, nyn­nyik­si, köm­pe­löik­si, sai­doik­si tai vihaa­jik­si. Sil­loin­kin, kun mei­dät luo­ki­tel­laan ste­reo­tyyp­pi­ses­ti eri tar­koi­tuk­siin sopi­viin kate­go­rioi­hin, se ei vai­ku­ta elä­määm­me eikä iden­ti­teet­tiim­me yhtä hai­tal­li­ses­ti kuin vam­mai­siin.

Suh­tau­tu­mi­sen muu­tos

Asen­teet yhtei­söis­sä ovat muut­tu­neet hil­jal­leen parin vii­me vuo­den aika­na kou­lu­tuk­sen myö­tä. Kou­lu­tus ja lisään­ty­nyt tie­toi­suus ovat yhdes­sä vähen­tä­neet vää­riä käsi­tyk­siä vam­mai­sis­ta lap­sis­ta. Jot­kut van­hem­mat ovat alka­neet ymmär­tää las­ten­sa oikeu­den kou­lu­tuk­seen. Kou­lut ja jot­kut kan­sa­lais­jär­jes­töt ovat aut­ta­neet muok­kaa­maan asen­tei­ta ja mah­dol­lis­ta­maan parem­man osal­lis­tu­mi­sen lei­maa­mi­sen sijaan.

Suh­tau­tu­mi­nen vam­mai­seen lap­seen vaih­te­lee kui­ten­kin vie­lä yhtei­sös­tä toi­seen. Asen­teet ovat vähi­tel­len muut­tu­mas­sa lei­maa­mi­ses­ta ja ulko­puo­lel­le jät­tä­mi­ses­tä hyväk­sy­mi­seen ja mukaan otta­mi­seen jois­sa­kin yhtei­söis­sä. Täl­lä het­kel­lä kou­lun­käyn­ti­mah­dol­li­suuk­sia on jos­sain mää­rin. Joi­den­kin aluei­den kou­luis­sa vam­mai­sia lap­sia kan­nus­te­taan ja he ovat muka­na oppi­mas­sa eri luo­kil­la. Kou­luis­ta kerä­tyn tie­don mukaan suu­rin osa heis­tä kui­ten­kin on jät­tä­nyt kou­lun kes­ken kou­lu­ym­pä­ris­tön sopi­mat­to­muu­den ja usein puut­teel­li­sen ymmär­ryk­sen tai vää­rin­kä­si­tys­ten takia.

Per­heen elät­tä­mi­sen haas­teet

Gumac­hew työs­ken­te­li nel­jä vuot­ta Kahon esi­kou­lun opet­ta­ja­na Kon­sos­sa. Hän oli suo­rit­ta­nut mat­kai­lua­lan tut­kin­non, mut­ta hänel­lä oli suu­ria haas­tei­ta löy­tää työ­tä. Tämä joh­tuu sii­tä, että hänel­lä on lihas­heik­kout­ta käsi­var­res­sa ja jalas­sa, joi­den syy­tä ei ole löy­det­ty. Gumac­hew on nai­mi­sis­sa ja hänel­lä on nel­jä las­ta. Hänen vai­mol­laan, jol­la ei ollut mah­dol­li­suut­ta kou­lun­käyn­tiin, ei ole vaki­tuis­ta työ­tä, mikä lisää per­heen pai­nei­ta.

Gumac­hewin saa­ma esi­kou­lun opet­ta­jan vaa­ti­ma­ton palk­ka tar­vit­tiin per­heen elät­tä­mi­seen. Hänet kui­ten­kin irti­sa­not­tiin hal­li­tuk­sen mää­rää­mien uusien päte­vyys­vaa­ti­mus­ten vuok­si ja nyt hänel­lä ei ole työ­tä eikä tulo­ja, mikä tekee per­heen tule­vai­suu­den epä­var­mak­si.

Näis­tä vai­keuk­sis­ta huo­li­mat­ta hän halu­aa edel­leen kou­lut­taa lap­sen­sa. Gumac­hewin lan­nis­tu­mat­to­muus vai­keuk­sien kes­kel­lä on ins­pi­roi­vaa hänen pyr­kies­sään elät­tä­mään per­heen­sä ja var­mis­ta­maan lap­sil­leen valoi­san tule­vai­suu­den.

Unel­ma kou­luun pää­sys­tä

12-vuo­tias Mat­sa­fa on iloi­nen koh­taa­mis­taan suu­ris­ta haas­teis­ta huo­li­mat­ta. Hän on kotoi­sin Kon­son alu­eel­ta Ete­lä-Etio­pias­ta. Mat­sa­fal­la on Dow­nin oireyh­ty­mä ja hän kär­sii jalan ja käden hal­vaan­tu­mi­ses­ta. Kun hän täyt­ti seit­se­män vuot­ta, hän ei voi­nut men­nä kou­luun vam­mo­jen­sa takia. Se oli sydän­tä­sär­ke­vää hänel­le ja hänen per­heel­leen, kos­ka hänen van­hem­pan­sa toi­voi­vat har­taas­ti, että hän voi­si käy­dä kou­lua mui­den las­ten lail­la.

Tilan­tee­seen tuli onnek­si toi­voa, kun hän sai pyö­rä­tuo­lin kou­lu­tuk­sen paran­ta­mi­seen täh­tää­vän ohjel­man kaut­ta. Mat­sa­fa sai vih­doin 11-vuo­ti­aa­na mah­dol­li­suu­den men­nä kou­luun. Kaik­ki ei suju­nut kui­ten­kaan ongel­mit­ta. Huo­no­jen tei­den takia pyö­rä­tuo­li meni rik­ki ja Mat­sa­fan oli jää­tä­vä kotiin.

Koet­te­le­mus­ten aika­na­kaan Mat­sa­fa ei ole lan­nis­tu­nut. Hänen äitin­sä puhuu hänes­tä suu­rel­la ylpey­del­lä ja ker­too, miten Mat­sa­fa tekee kaik­ken­sa aut­taak­seen koti­töis­sä. Mat­sa­fan sisuk­kuus on ins­pi­raa­tio­na lähei­sil­le ihmi­sil­le. Takais­kuis­ta huo­li­mat­ta Mat­sa­fan äiti toi­voo ja halu­aa edel­leen, että tytär voi­si jat­kaa kou­lun­käyn­tiä tule­vai­suu­des­sa. Hän uskoo, että tuel­la ja päät­tä­väi­syy­del­lä Mat­sa­fa saa kokea valoi­sam­pia päi­viä.

Lue lisää Etio­pian esio­pe­tus­hank­kees­ta.

Teks­ti: Meron Enda­le, SIL Ethio­pia