Lähe­tin lap­se­ni esi­kou­luun

Pit­käl­lä rus­keal­la puu­pen­kil­lä istuu kol­me nais­ta, pik­kui­nen esi­kou­lu­lai­nen istuu hei­dän välis­sään. Vilk­kaas­ti selit­täen nai­set ker­to­vat elä­mäs­tään — ja lho­min­kie­li­ses­tä esi­kou­lus­ta. 

Ennen lap­set meni­vät suo­raan ensim­mäi­sel­le luo­kal­le, joka käy­dään nepa­lin kie­lel­lä. Nyt ennen ensim­mäis­tä luok­kaa käy­dään lho­min­kie­li­nen esi­kou­lu ja ensim­mäi­sel­le­kin luo­kal­le on teh­ty lho­min­kie­li­nen oppi­ma­te­ri­aa­li. “Muu­tos on iso. Nyt lap­set oppi­vat ja ymmär­tä­vät, sil­lä kie­li on hei­dän oman­sa”, yksi äideis­tä hymyi­lee. Koto­na oli ensin aja­tel­tu, että oppi­kir­jat ovat lap­sil­le lii­an vai­kei­ta, mut­ta lap­set sel­viä­vät hyvin kou­lus­sa. Äidit ker­to­vat, kuin­ka lap­set ovat oppi­neet esi­kou­lus­sa pal­jon. “He kuun­te­le­vat opet­ta­jaa”, yksi äideis­tä tote­aa. Lap­set oppi­vat esi­mer­kik­si kir­jai­met ja piir­tä­mis­tä.

Omal­la kie­lel­lä opis­kel­les­saan lap­set oppi­vat hel­pos­ti — nepa­lin ja englan­nin kie­lel­lä oppi­mi­ses­sa on vie­lä haas­tei­ta. “Nepa­lin kie­li on myö­hem­min tär­keä, sil­lä lho­min kiel­tä puhu­taan vain mei­dän omas­sa yhtei­sös­säm­me”, äidit ker­to­vat. Las­ten van­hem­mat osaa­vat itse vain vähän nepa­lia.

Kun he puhu­vat kau­pun­gis­sa käy­des­sään nepa­lia, nau­ra­vat ihmi­set heil­le. “Sen jäl­keen nolot­taa”, selit­tää yksi äideis­tä hie­man häpeil­len.

Mui­den nau­ru tuo alem­muu­den­tun­teen, ja sitä äidit eivät halua lap­sien­sa koke­van. Sik­si kou­lus­sa opis­kel­laan lho­min kie­len lisäk­si myös nepa­lia. Lisäk­si englan­nin kie­len tai­to lisää työ­mah­dol­li­suuk­sia. 

Ennen äidin­kie­lis­tä esi­kou­lua lho­min­kie­li­set lap­set aloit­ti­vat kou­lun­käyn­nin nepa­lin­kie­li­ses­sä kou­lus­sa. Lap­set kävi­vät siis kou­lua kie­lel­lä, jota he eivät ymmär­tä­neet, eivät­kä siis myös­kään oppi­neet pal­joa. Lisäk­si van­hem­mil­la oli aja­tus sii­tä, että englan­nin­kie­li­nen ope­tus on parem­paa, joten lap­sia lähe­tet­tiin muun muas­sa näis­tä syis­tä muu­al­le kou­luun. Pin­kil­lä hui­vil­la hiuk­sen­sa sito­nut äiti ker­too esi­mer­kik­si lähet­tä­neen­sä yhden tyt­tä­ren­sä englan­nin­kie­li­seen sisä­op­pi­lai­tok­seen parem­man kou­lu­tuk­sen toi­vos­sa. Ala­kou­lu­lai­nen tytär asuu suku­lais­ten luo­na ja on yhtey­des­sä äitiin­sä välil­lä kah­den vii­kon välein, välil­lä kol­men kuu­kau­den välein. “Se on vai­ke­aa, mut­ta olen sil­ti kii­tol­li­nen suku­lai­sil­le­ni”, äiti ker­too.

Äidin­kie­li­sen esi­kou­lun myö­tä lap­sia ei enää lähe­te­tä niin usein sisä­op­pi­lai­tok­seen, vaan he saa­vat käy­dä kou­lun­sa kyläs­sä.

Esi­kou­lun opet­ta­jat ovat myös opas­ta­neet äite­jä huo­leh­ti­maan lap­sil­le hyvät eväät kou­luun. Nyky­ään lap­set saa­vat rii­siä ros­ka­ruu­an — kek­sien tai par­haas­sa tapauk­ses­sa kui­vien nuu­de­lei­den —  sijaan. Se on hel­pom­paa, hal­vem­paa ja parem­paa. Onko esi­kou­lus­ta koi­tu­nut sit­ten joi­ta­kin haas­tei­ta? Ei niin­kään lap­sil­le, vaan van­hem­mil­le. Äidit nau­ra­vat, että tun­tuu, ettei aika rii­tä, kun pitää hoi­taa kotia, lait­taa eväi­tä ja huo­leh­tia lap­set kou­luun.

Kuten kaik­kial­la maa­il­mas­sa äidit, myös lho­min­kie­li­set äidit ovat huo­lis­saan las­ten­sa tule­vai­suu­des­ta. Työ­paik­ko­jen saan­ti ja rahan riit­tä­mi­nen mie­ti­tyt­tää hei­tä. “Mitä isot lap­sem­me teke­vät? Muut­ta­vat­ko he pois?”, poh­dis­ke­le­vat äidit. Jos lap­set muut­ta­vat pois kotoa kau­pun­kiin, he eivät ole huo­leh­ti­mas­sa omis­ta van­hem­mis­taan näi­den van­he­tes­sa. “Mei­dän kyläs­säm­me tilan­ne on kyl­lä hyvä täl­lä het­kel­lä”, äidit selit­tä­vät.

“Lähe­tin lap­se­ni esi­kou­luun, jot­ta hänel­lä oli­si mah­dol­li­suus parem­paan elä­mään” sano­vat äidit. Itse he eivät saa­neet samaa mah­dol­li­suut­ta. He ovat oppi­neet kir­joit­ta­maan oman nimen­sä vas­ta aikui­siäl­lä. Sitä ennen alle­kir­joi­tuk­seen käy­tet­tiin omaa peu­ka­loa kas­ta­mal­la se väriin ja pai­na­mal­la peu­ka­lon kuva pape­ril­le. He halua­vat, että hei­dän lap­sen­sa voi oppia luke­mis­ta, kir­joit­ta­mis­ta ja niin monia mui­ta asioi­ta jo lap­se­na.

Kun oppi­mi­nen alkaa omal­la kie­lel­lä jo lap­se­na, voi unel­mia saa­vut­taa.

Teks­ti ja kuvat: Mil­ka Myl­ly­nen

Jut­tu on jul­kais­tu myös Sanal­la sanoen ‑leh­des­sä tal­vel­la 2020.