Yhtei­sön aika

Ei ole kan­nat­ta­vaa eikä eten­kään kes­tä­vää, jos eri­lai­set hank­keet ovat vain ja ainoas­taan jär­jes­tö­jen har­teil­la. Yhtei­sö­jen on myös otet­ta­va itse vas­tuu ja toi­mit­ta­va.

Lho­min­kie­li­sen esi­kou­lun van­hem­pai­nyh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja ker­too, että he — van­hem­mat — halua­vat olla muka­na. He ovat näh­neet, mitä hyvää esi­kou­lu on saa­nut aikaan hei­dän lap­sis­saan. “Me esi­mer­kik­si seu­raam­me opet­ta­jan pai­kal­lao­loa, jot­ta selit­tä­mät­tö­mil­tä pois­sao­loil­ta väl­tyt­täi­siin”, hän selit­tää. Pois­sao­lot eivät ole täy­sin tavat­to­mia ja saman­lais­ta sijai­so­pet­ta­ja-menet­te­lyä kuin Suo­mes­sa ei ole. Opet­ta­jien vähyys aiheut­taa haas­tei­ta myös sil­loin, kun opet­ta­ja tulee ras­kaak­si tai menee nai­mi­siin toi­ses­ta kyläs­tä ole­van mie­hen kans­sa. 

“Esi­kou­lu on todel­la hyvä, ja sik­si pyrim­me aut­ta­maan aktii­vi­ses­ti”, puheen­joh­ta­ja selit­tää. Van­hem­mat ovat esi­mer­kik­si kerän­neet rahaa ja aut­ta­neet sii­voa­mal­la. Van­hem­pai­nyh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­jan mukaan heil­lä on myös pie­ni rahas­to, jota tule­vai­suu­des­sa voi­si käyt­tää opet­ta­jan palk­kaan. “Ellei se rii­tä, voim­me aina kek­siä mui­ta tapo­ja kerä­tä rahaa”, poh­tii puheen­joh­ta­ja. Pai­kal­li­nen viran­omai­nen oli lupail­lut myös, että rahoi­tus­ta tuli­si myös jat­kos­sa.

Halu aut­taa perus­tuu posi­tii­vi­seen koke­muk­seen esi­kou­lus­ta. Van­hem­pai­nyh­dis­tys näkee oppi­mi­sen kan­nal­ta erit­täin tär­keä­nä, että lho­min kiel­tä käy­te­tään kou­lus­sa, mut­ta pitää englan­nin ja nepa­lin ope­tus­ta hyvä­nä. “Niis­tä on hyö­tyä jat­kos­sa”, puheen­joh­ta­ja pai­not­taa. 

Van­hem­pai­nyh­dis­tyk­sen ter­vei­set NELHOS ‑jär­jes­töl­le (Nepal Lho­mi Socie­ty) ovat posi­tii­vi­set: “He toi­mi­vat parem­man kou­lu­tuk­sen puo­les­ta. Pyy­dän, jat­ka­kaa ja kou­lut­ta­kaa opet­ta­jia.” Jär­jes­tön apuun luo­te­taan ja sen roo­li on tär­keä, mut­ta yhtei­sö on otta­nut pie­niä aske­lei­ta itsekin.Koulutuksen para­ne­mi­nen pit­käl­lä täh­täi­mel­lä vaa­tii sitä, että yhtei­sö ottaa sii­tä vas­tuu­ta vie­lä enem­män. Täy­sin itse­näi­siä he eivät vie­lä ole, mut­ta ensim­mäi­nen askel on otet­tu. Van­hem­pia kiin­nos­taa las­ten kou­lu­tus ja sen laa­tu. Yhtei­sön on aika kan­taa vas­tuu­ta sii­tä.