Kan­sain­vä­li­nen luku­tai­to­päi­vä 8.9.2025

Kah­vin koti­maas­sa toi­voa kou­lui­hin: Mat­ka mui­nai­sen Kaf­fan kunin­gas­kun­nan sydä­meen

Olin saa­pu­nut mui­nai­sen Kaf­fan kunin­gas­kun­nan alu­eel­le Etio­pi­aan, jos­sa kafa‑, nao- ja tsaa­ra-kie­let yhä elä­vät. Omin sil­min näh­ty tar­ve las­ten kou­lu­tuk­sen paran­ta­mi­seen, eri­tyi­ses­ti opet­ta­jien kou­lu­tuk­seen ja oppi­ma­te­ri­aa­lien puut­tee­seen, iski syväl­le. Tääl­lä Etio­pian mui­nais­ten tari­noi­den ja kah­vin koti­maas­sa Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jät on aloit­ta­nut uuden, innos­ta­van yhteis­työ­hank­keen Wyclif­fe Etio­pian/WE-LEA­Din kans­sa.

Tar­ve, joka kos­ket­taa sydän­tä

Lap­set eivät saa­vu­ta tavoi­tel­ta­via oppi­mis­tu­lok­sia, ja pääl­le­päin näyt­tää sil­tä, että oppi­mi­nen ei ole mie­len­kiin­tois­ta. Minul­le ker­ro­taan, että tytöt saat­ta­vat jou­tua nai­mi­siin jo nuo­re­na, kun taas poi­kien odo­te­taan läh­te­vän var­hain töi­hin per­het­tään elät­tä­mään. Lii­an moni lap­si jät­tää kou­lun luku­tai­dot­to­ma­na jo nel­jän­teen luok­kaan men­nes­sä.

Tämä uusi han­ke Etio­pias­sa tart­tuu juu­ri näi­hin perus­asioi­hin, jot­ka meil­lä Suo­mes­sa ovat itses­tään­sel­vyyk­siä: las­ten mah­dol­li­suu­teen oppia, kas­vaa ja kehit­tyä hedel­mäl­li­ses­sä ympä­ris­tös­sä, omak­sua elä­män tai­to­ja ja aja­tel­la kriit­ti­ses­ti. Työt aloi­te­taan yhtei­söis­sä, jot­ka ovat jää­neet glo­baa­lin kehi­tyk­sen sivu­rai­teil­le. Hank­keen kes­kiös­sä on etio­pia­lais­ten las­ten ope­tuk­ses­ta vas­taa­vien ihmis­ten ja taho­jen, eri­tyi­ses­ti opet­ta­jien ja ope­tus­vi­ran­omais­ten, tuke­mi­nen. Tavoit­tee­na on var­mis­taa, että yhä useam­pi lap­si oppii luke­maan ja saa­vut­taa perus­kou­lun tär­keät oppi­mis­ta­voit­teet. Tämä avaa ovia yksi­löi­den ja koko yhtei­sön kehi­tyk­sel­le, luo­den valoi­sam­paa tule­vai­suut­ta. 

Lii­an moni lap­si jät­tää kou­lun luku­tai­dot­to­ma­na jo nel­jän­teen luok­kaan men­nes­sä.

Mat­ka­ni aika­na ymmär­sin, että monis­sa per­heis­sä ei usko­ta sii­hen, että kou­lun­käyn­ti mah­dol­lis­tai­si lap­sel­le parem­man tule­vai­suu­den. Sik­si ehdo­tin­kin pro­jek­ti­tii­mil­lem­me, että mei­dän tuli­si roh­kais­ta lap­sia ja hei­dän van­hem­pi­aan näke­mään lap­sen poten­ti­aa­li oppi­ja­na, jos­ta voi kas­vaa jotain mer­kit­tä­vää.

Toi­sek­seen han­ke pyr­kii vah­vis­ta­maan pai­kal­lis­ta kan­sa­lai­syh­teis­kun­taa, eri­tyi­ses­ti Wyclif­fe Etio­pia ‑jär­jes­töä. Tavoit­tee­na on lisä­tä hei­dän osaa­mis­taan ja resurs­se­jaan, jot­ta he voi­vat kehit­tää laa­du­kas­ta äidin­kie­lis­tä ope­tus­ta Etio­pian monil­le vähem­mis­tö­kie­li­ryh­mil­le. 

Vie­rai­lut pilot­ti­kou­luis­sa

Pää­sin vie­rai­le­maan hank­keem­me kol­mes­sa kafa‑, nao- ja tsaa­ra-kie­liyh­tei­sön pilot­ti­kou­lus­sa. Ensim­mäi­se­nä päi­vä­nä vie­rai­lin kafan­kie­li­ses­sä yhtei­sös­sä. Lap­set otti­vat minut vas­taan lau­luil­la ja tans­seil­la, jot­ka ker­toi­vat hei­dän his­to­rias­taan ja perin­teis­tään. Oli tär­ke­ää osoit­taa vie­ras ter­ve­tul­leek­si. Hei­dän innos­tuk­sen­sa oppi­mi­seen oli käsin­kos­ke­tel­ta­vaa, mut­ta samal­la oli näh­tä­vis­sä haas­teet. Oppi­ma­te­ri­aa­le­ja oli vähän, ja vaik­ka ope­tus tapah­tui kuu­den­teen luok­kaan asti äidin­kie­lel­lä, sen jäl­keen kie­li vaih­tui koko­naan englan­nik­si.

Seu­raa­vi­na päi­vi­nä mat­kus­tim­me kau­em­mas alu­een pää­kau­pun­gis­ta Bon­gas­ta tutus­tu­maan naon- (myös. nayi) ja tsaa­ran­kie­li­sien yhtei­sö­jen kou­lui­hin. Näis­sä­kin kou­luis­sa lap­sia ope­tet­tiin kuu­den­teen luok­kaan asti kafan kie­lel­lä, joka on heil­le kui­ten­kin vie­ras. Myös siel­lä kuu­den­nen luo­kan jäl­keen siir­ryt­tiin vie­raa­seen ope­tus­kie­leen, englan­tiin. Osaa­mi­sen taso oli help­po havai­ta. Ala­luo­kil­la lap­set eivät oppi­neet ja piti­vät pää­sään­töi­ses­ti yhdes­tä ainees­ta: äidin­kie­len tun­neis­ta, joi­ta oli vain kol­me vii­kos­sa. Vali­tet­ta­vas­ti näi­hin­kään tun­tei­hin ei ollut oppi­ma­te­ri­aa­le­ja, eikä opet­ta­jil­la ollut nii­hin min­kään­lais­ta kou­lu­tus­ta. Oppi­tun­nit koos­tui­vat usein oman kult­tuu­rin tari­noi­den ker­to­mi­ses­ta ja lau­la­mi­ses­ta omal­la kie­lel­lä.

Yhtei­sön ja oman kie­len mer­ki­tys

Vaik­ka jokai­sel­la yhtei­söl­lä oli oma ainut­laa­tui­nen kie­len­sä ja kult­tuu­rin­sa, nii­tä yhdis­ti sama syvä toi­ve: parem­pi tule­vai­suus hei­dän lap­sil­leen. Äidin­kie­li­sen ope­tuk­sen puu­te vai­keut­ti monen lap­sen osal­lis­tu­mis­ta oppi­tun­neil­le ja hei­ken­si hei­dän ymmär­rys­tään. Ajat­te­lin, että ope­tus ei voi aina­kaan huo­non­tua, jos lap­set tule­vai­suu­des­sa ymmär­tä­vät, mitä opet­ta­ja puhuu, ja jos he voi­vat oppia luke­maan omal­la kie­lel­lään. Nyt näyt­ti että lap­sil­la oli tilan­tei­ta, jol­loin he arva­si­vat vas­tauk­sen kysyt­täes­sä, vaik­ka eivät ymmär­tä­neet kysy­mys­tä.

Tapa­sin opet­ta­jia, jot­ka oli­vat sitou­tu­nei­ta työ­hön­sä koko sydä­mel­lään. He ymmär­si­vät äidin­kie­len mer­ki­tyk­sen lap­sen kehi­tyk­sel­le ja oli­vat aina­kin kysyt­täes­sä innok­kai­ta omak­su­maan uusia ope­tus­me­ne­tel­miä. He ker­toi­vat minul­le tari­noi­ta lap­sis­ta, jot­ka yleen­sä tun­neil­la oli­vat hil­jai­sia ja vetäy­ty­nei­tä, mut­ta jot­ka oli­vat kuin uusia ihmi­siä äidin­kie­len tun­neil­la.

Lap­set kas­va­vat tii­viis­sä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa van­hem­pien­sa, iso­van­hem­pien­sa ja mui­den yhtei­sön jäsen­ten kans­sa.

Näis­sä yhtei­söis­sä per­he ja yhtei­sö ovat kai­ken perus­ta. Lap­set kas­va­vat tii­viis­sä vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa van­hem­pien­sa, iso­van­hem­pien­sa ja mui­den yhtei­sön jäsen­ten kans­sa. Perin­teet ja suul­li­nen peri­mä­tie­to siir­ty­vät suku­pol­vel­ta toi­sel­le. Äidin­kie­li­nen ope­tus ei ainoas­taan paran­na las­ten aka­tee­mi­sia tai­to­ja, vaan myös vah­vis­taa hei­dän iden­ti­teet­ti­ään ja yhteyt­tään omaan kult­tuu­riin­sa. Se antaa heil­le mah­dol­li­suu­den ymmär­tää maa­il­maa parem­min omien koke­mus­ten­sa ja vii­te­ke­hys­ten­sä kaut­ta. 

Vie­rai­lut kou­luis­sa oli­vat mat­ka­ni koho­koh­tia. Näin omin sil­min, kuin­ka innos­tu­nei­ta lap­set oli­vat oppi­maan omal­la äidin­kie­lel­lään ja kuin­ka val­ta­va poten­ti­aa­li heis­sä ja hei­dän yhtei­söis­sään pii­lee. Opet­ta­jien omis­tau­tu­mi­nen ja luo­vuus niu­kois­ta resurs­seis­ta huo­li­mat­ta oli­vat ihail­ta­via.

Lue lisää Etio­pian perus­kou­lu­hank­kees­ta.

Teks­ti: Jou­ni Mäke­lä