Blogi

Suo­jaa etsi­mäs­sä

Sha­ki­rin tari­na Saa­nen esi­tel­lä sinul­le ystä­vä­ni Sha­ki­rin*, hil­jai­sen vaa­ti­mat­to­man mie­hen, joka asui ennen Ira­kis­sa. Kuten kaik­ki hänen per­hees­sään, myös Sha­kir oli mus­li­mi. Hän oli kou­lu­tet­tu kir­jan­pi­tä­jä, ja hänel­lä oli vaki­tui­nen työ. Mut­ta Isla­mi­lai­nen kali­faat­ti eli Isis oli nousus­sa, tais­te­lut kas­vus­sa, koko­nai­sia kau­pun­ke­ja lai­tet­tiin maan tasal­le, ja mui­den ira­ki­lais­ten tavoin myös Lue lisää

sitten

Yllät­tä­vä muu­tos: äidin­kie­les­tä arkea

*Kuria vas­tus­ti äidin­kie­li­sen ope­tus­oh­jel­man käyt­töä kou­lus­saan. Hän uskoi, että jos lap­sia ope­tet­tai­siin poko­mok­si eli hei­dän äidin­kie­lel­lään, he eivät voi­si menes­tyä aka­tee­mi­ses­ti. Kuria ilmoit­ti äidin­kie­li­sen ope­tuk­sen paris­sa toi­mi­val­le vapaa­eh­toi­sel­le, että tätä oli joh­det­tu har­haan ja häm­men­net­ty äidin­kie­li­sel­lä ope­tuk­sel­la ja sen mer­ki­tyk­sel­lä kou­lu­tuk­ses­sa. Yhden luku­kau­den aika­na yksi Kurian kou­lun opet­ta­jis­ta kut­sut­tiin ope­tus­mi­nis­te­riön Lue lisää

sitten

Mikä sii­nä on nyt niin vai­ke­aa?

“Eikö se nyt rii­tä, että opet­te­li­si englan­tia. Sitä­hän nyt kaik­kien oli­si hyvä oppia kui­ten­kin? Olem­me­han mekin oppi­neet vie­rai­ta kie­liä — ja käyt­tä­neet nii­tä kou­lus­sa, työs­sä…” Ei sii­nä sinän­sä var­maan mikään ole­kaan niin eri­tyi­sen vai­ke­aa. Ihmi­sel­lä on ihmeel­li­nen kyky oppia uusia asioi­ta, uusia kie­liä ja uusia tai­to­ja. Se vaa­tii toi­sil­ta enem­män aikaa Lue lisää

sitten

Rukouk­sen voi­ma

Ilma oli ras­kas, sekoi­tus raa­kaa lihaa ja teol­li­suus­höy­ry­jä. Jal­ko­jem­me alla ole­va pöly pyö­ri ympä­ril­läm­me kävel­les­säm­me ohi telt­ta­ri­vien, jois­sa myy­tiin vaat­tei­ta, kodin­tar­vik­kei­ta ruo­kaa. Tämä basaa­ri ei ollut lain­kaan sel­lai­nen, kuin olin odot­ta­nut! Kah­den kuu­kau­den mit­tai­nen mat­ka­ni maa­il­man ympä­ri oli tuo­nut minut tähän kau­pun­kiin Kes­­ki-Aasias­­sa. Mat­kus­tin yhdes­sä yli­opis­to­ni ryh­män kans­sa osa­na har­joit­te­lua, Lue lisää

sitten

Läh­teä­kö lähe­tys­työ­hön?

Pak­kaam­me mat­ka­lauk­ku­jam­me – tosin vie­lä vain aja­tuk­sen tasol­la. Niin olem­me teh­neet jo tois­ta­kym­men­tä vuot­ta kai­ken arki­sen lomas­sa. Vapah­ta­jam­me anta­ma lähe­tys­käs­ky pätee edel­leen, ja se kos­kee jokais­ta hänen seu­raa­jaan­sa. Toi­saal­ta lähet­tä­jän teh­tä­vä on aivan yhtä tär­keä kuin lähe­tin­kin. Lisäk­si myös koto-Suo­­mes­­sa riit­tää kyl­lä monia mui­ta­kin mer­ki­tyk­sel­li­siä roo­le­ja niin per­heen­jä­se­ne­nä, seu­ra­kun­ta­lai­se­na kuin Lue lisää

sitten

Kun syö­mi­nen ei rii­tä

”Luke­mi­nen on kuin syö­mis­tä, kir­joit­ta­mi­nen kuin ruu­an lait­ta­mis­ta.” Näin tote­si etio­pia­lai­nen työ­to­ve­ri­ni, kun kes­kus­te­lim­me kir­kon luku­­tai­­to-ope­­tuk­­sen haas­teis­ta kon­son kie­lia­lu­eel­la Etio­pias­sa.  Toden tot­ta! Vaik­ka luke­maan oppi­mi­nen ei ole help­poa yhtei­sös­sä, jos­sa teks­te­jä on tar­jol­la niu­kas­ti eikä kir­joi­tus­ta näe teil­lä ja aito­vie­ril­lä, kir­joit­ta­mi­sen oppi­mi­nen on vie­lä vai­keam­paa.  Eräs kir­kon luku­tai­to­luo­kan käy­nyt seu­ra­kun­ta­lai­nen Lue lisää

sitten

Kot­kan poi­ka

Kat­se­lin ker­ran ran­nal­la, kuin­ka joku hui­ma­pää nousi moot­to­ri­ve­neen vetä­mä­nä yläil­moi­hin var­jon kan­nat­ta­ma­na. Para­sai­ling lie­nee Suo­mes­sa sen ver­ran tun­te­ma­ton laji, ettei sil­le edes löy­dy suo­men­nos­ta kai­kis­ta sana­kir­jois­ta. Yksi kui­ten­kin kut­sui sitä “nousu­var­joi­luk­si“. No, oli­pa nimi mikä tahan­sa, aika uhka­roh­keal­ta se minus­ta näyt­ti. Ensin kii­ku­taan veneen peräs­sä odot­taen, että tuu­li tart­tui­si var­joon, Lue lisää

sitten

Ome­nia ja banaa­ne­ja

Lap­se­na pys­tyim­me hyvin erot­te­le­maan “lumen” puu­te­ri­lu­meen (hyvä hiih­toon), nuos­ka­lu­meen (täy­del­li­nen lumi­so­taan leik­ki­ken­täl­lä) ja käyt­tö­kel­vot­to­maan soh­joon. Ja “ome­na” ei ole vain ome­na! Ajat­te­lem­me heti usei­ta lajik­kei­ta, kuten Jona­gol­dia, Gol­den Deliciousia, Val­ke­aa Kuu­las­ta, ja Punais­ta Kane­lia. Mut­ta entä­pä “banaa­ni”? Meil­le euroop­pa­lai­sil­le ei luul­ta­vas­ti tule sil­le mie­leen tar­kem­paa jaot­te­lua, kuten “lumel­le” tai “ome­nal­le”.  Lue lisää

sitten

Tyh­jä sivu

Tyh­jä sivu edes­sä­ni.  Mon­ta pääl­lek­käin.        Vain val­koi­nen pape­ri. Val­koi­nen, tai vaa­lea, ohut pape­ri.  Vai onko sit­ten­kään? Jokin mus­ta kuvio kier­tää sivul­la. Siris­tän sil­miä­ni. En saa sel­vää. No nyt.  Kir­jai­mia! Peräk­käin. Ne muo­dos­ta­vat var­mas­ti sano­ja.    Sano­ja. Nyt näen. Jot­kin sanois­ta ovat tut­tu­ja. Aina­kin etäi­ses­ti. Toi­set ovat minul­le Lue lisää

sitten