Luku­tai­to­kurs­sil­ta kor­kea­kou­luun

Nge­ruk Bho­te, 19-vuo­tias lho­mi­nuo­ri, asuu Sek­si­lan kyläs­sä Nepa­lis­sa. Jo lap­se­na Nge­ruk haa­vei­li sii­tä, että sai­si käy­dä kou­lua ja oppia. Se ei kui­ten­kaan ollut mah­dol­lis­ta eikä näin myös­kään kor­kea­kou­lu tul­lut tuol­loin kysy­myk­seen.

Van­hem­pie­ni luku­tai­dot­to­muu­den ja talou­del­lis­ten haas­tei­den vuok­si en pys­ty­nyt käy­mään kou­lua nuo­re­na. Per­heem­me van­him­pa­na poi­ka­na minun teh­tä­vä­ni oli teh­dä töi­tä jo lap­se­na — pai­men­sin vuo­hia vuo­ril­la, eikä minul­la ollut aikaa käy­dä kou­lus­sa. Näin, kun ystä­vä­ni meni­vät kou­luun, ja toi­voin aina voi­va­ni käy­dä kou­lus­sa ja kan­taa kir­jo­ja ja kyniä hei­dän lail­laan. Mut­ta minul­la ei ollut sii­hen surul­lis­ta kyl­lä mitään mah­dol­li­suut­ta.

Sit­ten vuon­na 2010 kuu­lin uuti­sen, että kyläs­säm­me alkai­si jon­kin­lai­nen kurs­si, mut­ta en tien­nyt sii­tä sen enem­pää. Myö­hem­min sain tie­tää, että kysees­sä oli luku­tai­to­kurs­si, jon­ka jär­jes­tä­jä oli NELHOS (Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jien nepa­li­lai­nen kump­pa­ni­jär­jes­tö). Kurs­si oli tar­koi­tet­tu eri­tyi­ses­ti aikui­sil­le ja van­hem­pa­ni sekä sisa­re­ni meni­vät mukaan. Minä­kin olin inno­kas oppi­maan luke­maan ja kir­joit­ta­maan, joten pyy­sin lupaa osal­lis­tua kurs­sil­le. Sain van­hem­mil­ta­ni sii­hen luvan ja minut hyväk­syt­tiin kurs­sil­le, vaik­ka olin­kin vie­lä nuo­ri.
Iloit­sin kovas­ti täs­tä mah­dol­li­suu­des­ta.

Kävin luku­tai­to­kurs­sil­la sään­nöl­li­ses­ti ja opin sekä luke­maan että kir­joit­ta­maan hyvin. Kun opet­ta­ja­ni Duk­pa Bho­te näki hyvät tulok­se­ni, hän roh­kai­si minua aloit­ta­maan kou­lun­käyn­nin Sek­si­lan kyläs­sä. Hän jopa neu­voi van­hem­pia­ni lait­ta­maan minut kou­luun. Niin­pä sama­na vuon­na aloi­tin toi­sel­la luo­kal­la kou­lus­sa. Ensim­mäi­ses­tä päi­väs­tä alkaen olen käy­nyt kou­lus­sa sään­nöl­li­ses­ti ja nyt olen kym­me­nen­nel­lä luo­kal­la.

“Hän on yksi kou­lum­me erit­täin fik­suis­ta ja päät­tä­väi­sis­tä oppi­lais­ta”, ylis­tää luo­kan­opet­ta­ja Dharc­he Bho­te.

Nge­ru­kin haa­vee­na on opis­kel­la maan­vil­je­lyä, jot­ta hän voi­si kehit­tää koti­ky­läs­sään maa­ta­lout­ta elin­kei­no­na. “Kos­ka NELHOS jär­jes­ti tuon luku­tai­to­kurs­sin, minä voin myö­hem­min opis­kel­la kor­kea­kou­lus­sa”, Nge­ruk selit­tää. Nge­ruk on kii­tol­li­nen sii­tä, että on oppi­nut luke­maan, vaik­ka tun­tui ettei ollut mitään toi­voa saa­da kou­lu­tus­ta. Teks­ti ja kuvat: NELHOS

NELHOS ja Wyclif­fe Raa­ma­tun­kään­tä­jät toteut­ta­vat äidin­kie­lis­tä esi­kou­lua, jot­ta lho­mi­lap­set voi­si­vat pääs­tä kou­luun jo lap­se­na ja oppia siel­lä — aivan kuten Nge­ruk sai oppia luku­tai­to­kurs­sil­la.