Ei ole kannattavaa eikä etenkään kestävää, jos erilaiset hankkeet ovat vain ja ainoastaan järjestöjen harteilla. Yhteisöjen on myös otettava itse vastuu ja toimittava.

Lhominkielisen esikoulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja kertoo, että he – vanhemmat – haluavat olla mukana. He ovat nähneet, mitä hyvää esikoulu on saanut aikaan heidän lapsissaan. “Me esimerkiksi seuraamme opettajan paikallaoloa, jotta selittämättömiltä poissaoloilta vältyttäisiin”, hän selittää. Poissaolot eivät ole täysin tavattomia ja samanlaista sijaisopettaja-menettelyä kuin Suomessa ei ole. Opettajien vähyys aiheuttaa haasteita myös silloin, kun opettaja tulee raskaaksi tai menee naimisiin toisesta kylästä olevan miehen kanssa. 

“Esikoulu on todella hyvä, ja siksi pyrimme auttamaan aktiivisesti”, puheenjohtaja selittää. Vanhemmat ovat esimerkiksi keränneet rahaa ja auttaneet siivoamalla. Vanhempainyhdistyksen puheenjohtajan mukaan heillä on myös pieni rahasto, jota tulevaisuudessa voisi käyttää opettajan palkkaan. “Ellei se riitä, voimme aina keksiä muita tapoja kerätä rahaa”, pohtii puheenjohtaja. Paikallinen viranomainen oli lupaillut myös, että rahoitusta tulisi myös jatkossa.

Halu auttaa perustuu positiiviseen kokemukseen esikoulusta. Vanhempainyhdistys näkee oppimisen kannalta erittäin tärkeänä, että lhomin kieltä käytetään koulussa, mutta pitää englannin ja nepalin opetusta hyvänä. “Niistä on hyötyä jatkossa”, puheenjohtaja painottaa. 

Vanhempainyhdistyksen terveiset NELHOS -järjestölle (Nepal Lhomi Society) ovat positiiviset: “He toimivat paremman koulutuksen puolesta. Pyydän, jatkakaa ja kouluttakaa opettajia.” Järjestön apuun luotetaan ja sen rooli on tärkeä, mutta yhteisö on ottanut pieniä askeleita itsekin.Koulutuksen paraneminen pitkällä tähtäimellä vaatii sitä, että yhteisö ottaa siitä vastuuta vielä enemmän. Täysin itsenäisiä he eivät vielä ole, mutta ensimmäinen askel on otettu. Vanhempia kiinnostaa lasten koulutus ja sen laatu. Yhteisön on aika kantaa vastuuta siitä.